Toggle sidebar

2-vuotias alkanut tapella nukkumaanmenoa vastaan :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Irski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

Irski

Aktiivinen jäsen
23.01.2012
1 618
1
36
Siis tuleeko tällaisia vaiheita noin vain, ilman mitään mullistuksia elämässä? tosiaan otsikossa kuvailemani tilanne, siis suunnattoman raivostuttavaa. illat menee nykyään "tapellessa". tulee pois sängystä, rääkyy, huutaa, aivan siis niin vittumaista suoraan sanottuna. nytkin mies vienyt takaisin sitä sänkyyn kohta tunnin, eikä loppua näy. myös päiväunille kesti 40minuuttia viedä ja viedä sitä sänkyyn. (eilen päikyille nukahti 2h tappelun jälkeen, tuntuu ihan pimeältä hommalta, kun kahdessa tunnissa koko päikkärit ois jo nukuttu, eli ihan rytmit viturallaan sitten)

ja kyseessä siis lapsi, joka on 3kk ikäisestä saakka nukkunut kuin enkeli, sairasteluja tms lukuunottamatta. tätä siis jatkunut nyt viikon, sinänsä lyhyt aika, mutta ahdistaa, että loppuuko tämä nyt "ikinä" VITTU!!!! (kiitos ja anteeksi tuo viimeinen, mutta raastaa niin hermoa kuunnella tuota perkeleellistä huutoa)
 
kyllä se taitaa tarvia, itsehän kerran siis luovutin, kun en jaksanut, niin tää oli sitte ihan sekasi jo kuuden jälkeen, ja oksennushuudolla sitten yöunille.. ja tiedän, ei ois saanu luovuttaa, ja ei senjälkeen olla annettu periksi :P
 
niin ja eilinen oli eka kerta, kun se noin kauan päiväunille menoa takkus, usein se menee paremmin ja herää viim. puoli kahdelta, että on jo iltakasiin mennessä ihan valmis nukkumaan
 
Oi voi. Tsemppiä sinne. Meillä on puolitoistavuotias temppuillut nyt myös viikon verran nukkumaanmenon kanssa. Nukkuu vielä (luojan kiitos!) pinniksessä, joten ei pääse pois sieltä, mutta heittelee peitot ja lakanat ja kaikki sängystä ja sitten huutaa siellä kun eihän sitä nyt ilman petivaatteita voi nukkua. Ei onneks ihan kahta tuntia temppuile, mutta tunti saattaa mennä helpostikkin. Meillä lapsi on tehny näitä temppujaan tuon nukkumisen kanssa aiemminkin, joten uskallan luottaa siihen, että jossain vaiheessa tämä taas muuttuu normaaliksi, jospa teilläkin. :)
 
Meillä tuli tuollainen vaihe 2 v 5 kk kohdalla - omaan sänkyyn oli nukahtanut jo yli puoli vuotta sitä ennen - mutta yllättäen tällainen sekunnin välein pois sängystä. Ensimmäisenä iltana kesti 1,5 tuntia, toisena vähän vähemmän. Sitten lähti "kovat keinot" käyttöön: lempiunilelu kaniin - ei vaikutusta. Ilta illalta määrätietoisen "takaisin sänkyyn ilman sanoja" kantamisen vaikutus alkoi näkyä. Lisäksi käytössä lahjonta: saa haluamansa duplopaketin heti, kun nukahtaa nätisti. Yksitoista iltaa oli aika kamalia - ja kahdentenatoista aamuna tuli iloinen neiti ilmoittamaan: eilen nukahdin nätisti - nyt lähdetään hakemaan se duplo.... Sen koomin ei ole tarvinnut nukahtamisen kanssa taistella. Tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville; meillä siis lahjonta tepsi ;)
 
Tuttua. En voi muuta sanoa kun tsemppiä ja pitää pinnaa. Meillä poika lopetti päiväunien nukkumisen hieman 2v synttäreiden jälkeen. Nykyään unirytmi on about 20-8. Hoidossa nukkuu kyllä ja illat sitten tapellaan kahdeksasta kymmeneen kun nousee sängystä yms. Tosin tehtiin se päätös että ei hoitopäivinä edes yritetä kasilta nukkumaan vaan suosiolla myöhemmin.

Määrätietoista toimintaa vaan. Voi olla pelkkä vaihekin ja alkaa mennä taas nätisti nukkumaan.
 
Meillä on kohta 2wee,joka on päättänyt, että hänellä on nyt poikkeuksellisen kova läheisyyden tarve. Heti kun hampaat on pesty alkaa sydäntä murtava "pääsee tyliin, pääsee tyliin". Viikonloppuna nukuttiin mummolassa samassa sängyssä, nii nyt kun sänkyyn asti päästään sylittelyltä ja sadut on kerrottu, nii alkaa " äiti nukkuu vietessä, äiti nukkuu vietessä äitiiiiiiii!"

Päivisinkin kyllä nyt tahtoo olla paljon sylissä,monta kertaa päivässä..
Luovi siinä sit :)
 
Meillä auttoi, että mäkin menin nukkumaan - luettiin aikuisten sängyssä pari kirjaa ja sitten pötköteltiin yhdessä. Uni tuli usein molemmille, kun olin raskaana tuohon aikaan :) Ja jos uni ei jostain syystä tullut esim. kolmessa vartissa, noustiin ylös ja sitten illalla aikaisemmin nukkumaan.
 
Taitaa olla jättämässä päiväunia pois. Se vain harvoin onnistuu kerrasta. Meillä 3v nukkuu enää tosi harvoin päivöunia, mutta toi siirtymävaihe on raskas. Takana pitäs olla 11-12 tunnin yöunet että jaksaa. Eli jos kerran nukahtaa vaik autoon, ja sit illalla myöhemmin nukkumaan, jää yöunet niin lyhkäseksi, niin seuraavana iltana ilman päiväunia on tosi kiukutteleva.

Suosittelen nyt laittaan lapsen myöhemmin yöunille. Tunnin myöhemmi vaik.
 
Meillä oli samanlainen 2v, edelleen nyt 4v pitää "iltariehumispäiviä/viikkoja/kuukausia". Ei auta uhkailu, palkinnot, tarrataulut...tosin ei kai 2v vielä voi. Meillä siis pysyy jo sängyssä lähes koko ajan, muttei halua nukkua. 2 vuotiaana kannoin yleensä 3 tuntia iltaisin sänkyyn. Sama päiväunilla. Ilmankaan ei hyvä, ei nukahtanut sen paremmin. Olin ihan loppu ja raivoamiseksi se lopulta meni kun oli niin väsynyt (no tiuskimiseksi, huonoksi ilmapiiriksi, mitä lie).

Tiedän kokemuksesta, että sanaa sanomatta kannat lapsen aina uudestaan ja uudestaan sänkyyn. Siinä voi kestää. Meillä kesti tosi kauan ja syynä voi olla se että lipsusin hermostuksissani. Yritin jättää ärrät oven taakse mutta kai se lapsi aisti ne sinnekin. Istuin oven edessä ja vein lasta minuutin välein sänkyyn. Joskus nopeammin joskus pysyi kauemmin.

Meillä tuo loppui kokonaan puolessa vuodessa, mutta alkaa aina välillä kun on jotain erikoista ja poikkeavaa. Tuota samaa oli 3 vuotiaanakin sillon tällön viikon/kuukauden ja yhtä pitkö rauha taas. Nyt 4 vuotiaana ainoa keino on ettei pakota nukkumaan. Lapsi ei saa kokea että käsken häntä nukkumaan vaan se on hänen oma päätöksensä. Voin sanoa että vihaan tällä hetkellä iltoja. Hyvänä päivänä lapsi vaan juttelee itsekseen ja illat on rauhallisia, huonona päivänä hyppii, nauraa, päristelee, nauraa lisää, juoksee kiljuen pois huoneesta, ilmoittaa että nukkuminen on tyhmää jne jne...

Keinot on loppu. Adhd ei pitäisi olla, mutta varma en ole. Hyvin hyvin itsepäinen. Siskonsa on onneksi ihan eri maata.
 
No helpolla oot kyllä päässyt, jos tää on eka uniongelma... sori, ymmärrän että ärsyttää, mutta oikeesti kannattaa ajatella että nukkuminen useimmiten on aina välillä hankalaa lasten kanssa.

Ootteko jutellut pelottaako lasta jokin, meille tuli kaksvuotiana pimeän pelko ja näki pahoja unia, tarvittiin ehdottomasti yövalo ennen kuin uskalsi jäädä sänkyyn.

Sitten 2,5v jätti päiväunet pois, alkuun hankalaa kun päivällä uni ei tule mutta viiden-kuuden aikaan ois tosi väsy...
 
Tätä se on meilläkin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin alkoi jo reilun vuoden jälkeen kun oppi kävelemään ja tajusi, että vanhemmat käy jossakin välissä hänet laittamassa uudelleen peiton alla kun huutaa tarpeeksi ja lujaa. No, tästä alkoi, että ei ole sen jälkeen alkanut nukkumaan, vaan käytännössä huutaa tunnista puoleentoista. Mutta jos on oven takana kuulolla tai katselee videolla näytöltä, niin ei siellä mitään hätää ole, ei vaan väsytä. Mutta sitten jos siirtää lounasta klo 11 -> 12, niin ruoasta ei taas tule mitään, kun heti kun herne ei pysy toisen päällä lautasella, niin lautaset ja tavarat lentää lattialle.

No, tästä kokeiltiin sitten sellaista kompromissia, että ruoka oli pidemmän aikaa 11.30, jolloin ei pitäisi olla väsynyt, mutta alkaa ehkä väsyttämään ja ei, syö nätisti ruoan, mutta huutaa saman tunnin tai puolitoista täyttä kurkkua ja nukahtaa sitten. Ja nukkuu kaksi tuntia.

Jos ei yritä päiväunille, niin mikään ei onnistu. Täyttä huutoa joka asiasta. Jos kaikki ei mene neidin mielen mukaan, niin täydet itkupotkuraivarit ja syliin. Ja iltapalalla seitsemän jälkeen nukahti pariin otteeseen naama lautaseen :D

Mutta sänkyyn kun laittaa, ottaa itse kupin teetä ja menee lukemaan lehteä oven taakse, niin siitä se jonkin ajan kanssa rauhoittuu. Ihan ykkös kertoja on ollut, että on nukahtanut suoraan ruoan jälkeen ilman huutoja ja silloinkin on pitänyt käydä katsomassa, onko siellä kaikki hyvin kun ei kuulu mitään. Mutta se on tätä ikää :)

Valitettavasti en voi kuin antaa virtuaalisen halin ja toivottaa jaksamista. Kohta näitä ei saa enää sängystä ylös, kun sitten eivät vastaavasti halua herätä. Mutta yritä kestää!
 
joo, siis todellakin tiedän, että helpolla on päästy tässä nukkuma-asiassa, siks oonki nyt ihan pihalla, että mistä se sen NYT keksi?? että voiko tosiaan ihan puun takaa tulla tällasia, vaikka ei oo ikinä tullu tms.. mietittiin tosiaan tuota myöhemmin nukkumaanlaittoa, vois olla meillä kokeilemisen arvonen juttu. koska päiväunet se kyllä vielä tosiaan tarttee, on muuten iltaviidestä jo ihan väsyny, toistaitoinen, menee nurin joko tahallaan tai vahingossa tms, keksii syitä että sais alkaa raivoamaan..
Alkuperäinen kirjoittaja Mariska*:
No helpolla oot kyllä päässyt, jos tää on eka uniongelma... sori, ymmärrän että ärsyttää, mutta oikeesti kannattaa ajatella että nukkuminen useimmiten on aina välillä hankalaa lasten kanssa.

Ootteko jutellut pelottaako lasta jokin, meille tuli kaksvuotiana pimeän pelko ja näki pahoja unia, tarvittiin ehdottomasti yövalo ennen kuin uskalsi jäädä sänkyyn.

Sitten 2,5v jätti päiväunet pois, alkuun hankalaa kun päivällä uni ei tule mutta viiden-kuuden aikaan ois tosi väsy...
Click to expand...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa