2-vuotias satuttaa ja rikkoo tavaroita tahallaan

["vieras"]

Ongelmana on todella kovapäinen 2-vuotias lapsi, joka satuttaa toisia ja hajoittaa tavaroita tahallaan. Satuttaminen tai tavaroiden rikkominen voi tapahtua vaikka kesken leikin (siis itse leikin lasten kanssa), joten tuskin on kyse huomion haustakaan. Tavaroilla hakataan toisia päähän ja leluja ja muita tavaroita heitellään niin, että hajoavat. Tavaroilla heitellään myös ikkunoita ja televisiota.

Kun tavaroilla satutetaan muita tai niitä heitellään, on tavara otettu pois. Se on nostettu hyllylle, mistä lapsi ei sitä ylety ottamaan, mutta näkee sen. Tämä ei auta, eikä lapsi edes ikävöi tavaran perään. Tietenkin tiukka "ei" on käytössä ja huonosta käytöksestä puhutaan aina tuhman teon jälkeen.

Mikään ei tunnu auttavan, vaan meno senkus jatkuu entisellään. Itse alan olla huolissani, että onko tämä enää ihan normaalia 2-vuotiaan käytöstä.

Antakaa vinkkejä, miten saisin tuon lapsen ymmärtämään, että satuttaminen ja rikkominen on kiellettyä ja kieltoja tulisi noudattaa.

 

[Huisi hippu]

miten paljon sun lapsella on leluja?

 

["a p"]

miten paljon sun lapsella on leluja?

On aika paljon, mutta kaikki ei ole käytössä samanaikaisestii. Vain osa on leikeissä ja loput varastossa. Leluja vaihdetaan muutaman kuukauden välein.

 

["vieras"]

Meillä ihan sama ongelma, tosin se satuttaminen kohdistuu pääasiassa minuun ja silloin kun innostuu liikaa, niin silloin yritetään purra, potkia ja huitoa, se ei siis tapahdu silloin kun suuttuu. Ja komentaminen on vaan kivaa, nauraa käkättää.

Meillä ei kohta myöskään ole astioita varmaan yhtään ehjää, kun jätkä heittelee aina kun käteen saa, niin lattialle ja palasiksihan nuo yleensä menevät, eilen viimeksi lautasen vippasi lattialle ja senkin tekee vain siksi, kun tulee siruja ja ne siivotaan.

 

[Huisi hippu]

onko lapsesi sun pään yläpuolella?

 

["a p"]

onko lapsesi sun pään yläpuolella?

Mitä tarkoitat?

 

[maikki5000]

Mä suosittelen järjestelmällistä empatiakasvatusta. Aina kun lapsi lyö toista olet ikäänkuin pahoillaan toisen puolesta ja selität, että ei saa lyödä koska toista sattuu. Tätä voi laajentaa koskemaan myös nalleja ja nukkeja. Ja puutut järjestelmällisesti sääntörikkomuksiin tyynesti, itse kiihtymättä (niinkuin varmaan teetkin!).

 

["Piika-äiti"]

Ensinnäkin lyöminen, rikkominen ja muu ikävä raivo on tässä vaiheessa hyvin normaalia. Lapsella ei ole sanoja ja kieltä kertoa sinulle muulla tapaa, että hän on suunniltaan, häntä ärsyttää, tuntuu pahalta ja on vaikea olla tässä tilanteessa. Hänelle ei jää muuta tapaa kuin räiskäminen.

Sinun tehtävä on kielellistää lapselle nämä tilanteet. Kerrot ymmärtäväsi, että häntä harmittaa/tuntuu pahalta ja ärsyttää kyseessä oleva tilanne samalla kun pidät lapsen sylissäsi ja estät häntä näin jatkamasta hankalaa käyttäytymistä.

Ja vähennä edelleen sitä lelujen määrää. Ota pois vielä puolet, niin niistä käytöstä olevista tulee niin tärkeitä, ettei niitä ole varaa menettää. Lelunarikka on paikallaan silloin kun lelulla heitetään.

Tässä vaiheessa voisi ottaa myös käyttöön anteeksipyyntö-rituaalin. Sen sisällön syvältäminen ymmärtäminen tulee sitten myöhemmin, jos on tullakseen.

Meillä on 3 v 2 kk ja hän osaa jo sanoa, että häntä ärsyttää ja pyytää päästä syliin sen sijaan, että alkaa räiskämään ja saa itkupotkuraivarin