20-v. ja kohdunpoisto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kokiri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kokiri

Vieras
Onko ketään jolla olisi poistettu kohtu nuorena? Olen itse 20-vuotias ja tämä toimenpide on minulla hyvin todennäköisesti edessä lähitulevaisuudessa. Kaipaisin kokemuksia, miten on vaikuttanut elämään? Onko esimerkiksi minäkuva tai seksielämä jotenkin muuttunut tms.?
 
Minä olen 24vuotias, taistelen kohdunkaulan syövänesiasteita vastaan ja kohta ei voida kuin poistaa kohtu.

Miksi sinulla moinen tilanne, jos saan kysyä?
 
Minulla on tauti jonka vuoksi vereni ei hyydy kunnolla ja kuukautiset ovat olleet aina aivan helvetilliset, useampaan otteeseen olen meinannut päästä niiden takia hengestäni ja verensiirtoja on jouduttu tekemään useita. Verenhyytymislääkkeet, e-pillerit ja hormoonikierukka kokeiltu, mikään ei auta. Ja se vuoto voi iskeä ihan koska ja missä tahansa, anemia minulla on ollut siitä asti kun kuukautiset alkoivat eikä mikään määrä rautaa auta kun kuukautiset nollaa hyödyn aina. Raskaus ja synnytys olisivat hengenvaarallisia, joten nyt on alettu harkita sitä viimeistä vaihtoehtoa, vaikka leikkauskin onkin minulle vaarallinen.
Toivottavasti sinulle löydetään vaihtoehto, mutta onhan tuo kohdunpoisto kuitenkin parempi vaihtoehto kuin syöpä :/
 
Onko sinulla von Willebrandtin tauti? Yhdellä työkaverilla on se ja verta voi tulla yhtäkkiä mistä vain (suusta, silmistä, nenästä jne). Hän on ollut tutkimuksissa ja minun mielestä on paremmassa kunnossa nyt. Lapset on tehnyt jo vuosia sitten, eikä ollut mitään riskiä.

Rautalääkkeet on huonoja,kun ne on maksalle niin pahoja. Syö paljon rautapitoista ruokaa (soijarouhetta,verta, paprikaa, pinaattia, maksaa (sian, siinä enemmän rautaa) jne. Älä juo maitoa, vaan tuoremehua. Kokeile käydä vaikka pätevällä homeopaatilla. On kurjaa jos noin nuorelta pitää kohtu poistaa. Jää lasten teko heti. Minulta on poistettu kohtu ihan muusta syystä, olen lapseton ja kyllä olen saanut kuulla siitä, kuinka sellainen ei ole nainenkaan jolla ei ole kohtua ja kyllä on kamalaa jos ei voi saada lasta. Jos joudut kohdun poistoon, niin älä ainakaan kerro sitä kenellekään. Pitemmän päälle ne raukkamaiset naamailut lapsettomuudesta ja siitä, että ei ole edes nainen alkaa tuntumaan todella pahoilta. Puhun valitettavasti kokemuksesta. Ilman kohtua sinua ei pidetä enää ihmisenäkään. Säälivät ja surkuttelevat katseet seuraa, kun tulee lapsista puhe. On tullut mieleen, että pitäiskö tappaa itsensä ettei tarttis enää niitä ilkelyjä kuunnella.

Kaikkea hyvää sinulle ja toivotaan parasta.
 
Vaihda kuule edellinen kaveripiiriä jos moista palautetta tulee. Nuo tuommoiset kuittailut kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Eihän sille mitään voi jos kohtu täytyy henkikullan säilyttämiseksi poistaa, eikä siinä rautavalmisteet mitään auta jos kuukautisten aikana meinaa kirjaimellisesti vuotaa kuiviin.

Tietysti aina kannattaa harkita mitä itsestään kertoo kellekin, mutta vikahan ei toki ole sinussa, jos muut ovat urpoja, eikä se ole syy olla tekemättä toimenpidettä joka pelastaa hengen.

Vedä mieluummin niitä urpoja turpiin äläkä mieti itsesi vahingoittamista...
 
En ole kuullut puhuttavankaan Willebrantin taudista.

Päätin kysyä Googlelta mitä hän tietää asiasta.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=willebrandin+tauti&meta=&aq=0&oq=willebran
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kokiri:
Onko ketään jolla olisi poistettu kohtu nuorena? Olen itse 20-vuotias ja tämä toimenpide on minulla hyvin todennäköisesti edessä lähitulevaisuudessa. Kaipaisin kokemuksia, miten on vaikuttanut elämään? Onko esimerkiksi minäkuva tai seksielämä jotenkin muuttunut tms.?

No ei nyt ehkä ihan nuorena, olin kutienkin jo vähän yli kolmekymppinen, mutta vastaan nyt esittämiisi kysymyksiin.
Minäkuvaan ei vaikuttanut mitenkään. Seksielämä on ihanampaa ja vapautuneempaa; ei tarvitse pelätä raskautta eivätkä kuukautiset rajoita elämää.

Eri asia tietenkin jos olisit halunnut lapsia. Mutta älä nyt itse ainakaan ala itseäsi pitämään jotenkin vähemmän naisena sen takia että terveydellisistä syistä kohtusi poistetaan! Tsemppiä.
 
kohduton lohduton: Ei ole von Willebrandtin tauti, vaan Bernard Soulierin oireyhtymä, eräs versio trombosytopeniasta. Syön todella terveellisesti ja osaan ulkoa melkein kaikkien ruoka-aineiden rautapitoisuudet ja valitsen aina mahdollisimman rautapitoista ruokaa ja tämän lisäksi vielä lisärautaa mutta anemia on ja pysyy kuukautisten takia :( Tuo on kyllä kamalaa että sinulla on noin huonoja kokemuksia kohduttomana elämisestä :(
Lähimpien ihmisten kanssa olen keskustellut tästä mahdollisesta tulevasta operaatiosta ja kaikki ovat onneksi olleet todella ihanasti tukena. Olen myös jo aika hyvin hyväksynyt ajatuksen lapsettomuudesta.
Ensi viikolla on lääkäriaika jossa perustellisesti mietitään tilannetta ja vaihtoehtoja.
 
suunnittelet lapsetonta elämää? Vai tarkoitatko biologista lapsettomuutta? Maailma on täynnä sijais- tai adoptiovanhempia kaipaavia lapsia. Äitiys on muutakin kuin kohtu.
 
En mitenkään suunnittele lapsetonta elämää, olen kyllä miettiny adoptiota ja pidän sitä erittäin hyvänä vaihtoehtona. Olen vaan henkisesti valmistautunut siihen etten tule saamaan biologisia lapsia, ja adoptioprosessi on käsittääkseni todella vaikea, eikä adoptiolasta aina välttämättä saa. Tätä tarkoitin kun sanoin että olen hyväksynyt ajatuksen. Toki olen vielä kauan liian nuori adoptoimaan, mutta uskon että kun aika tulee niin adoptio nousee esille.
 
Mites jos sulta otettais ennen kohdunpoistoa munasoluja talteen? Voisit myöhemmin mahdollisen sijaissynnyttäjän avulla saada ihan biologisia lapsia? Tuli vaan mieleen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajattelemisen aihetta:
Mites jos sulta otettais ennen kohdunpoistoa munasoluja talteen? Voisit myöhemmin mahdollisen sijaissynnyttäjän avulla saada ihan biologisia lapsia? Tuli vaan mieleen :)

Onpa nyt vähän scifiä. Miksi kuormittaa itseään ja/tai terveydenhuoltojärjestelmää moisella, kun lopputulos on täysin sama adoptiolla.

 
No ei ole sama asia. Biologinen lapsi on biologinen, adoptoitu on adoptoitu. Monille ihmisille näillä asioilla on suuri merkitys, ilmeisesti sinulle ei mutta meitä on moneen junaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei sama:
No ei ole sama asia. Biologinen lapsi on biologinen, adoptoitu on adoptoitu. Monille ihmisille näillä asioilla on suuri merkitys, ilmeisesti sinulle ei mutta meitä on moneen junaan.

Totta, ei todellakaan ole sama. Geeniperimä on eri. Sijaissynnytäjä voisi saada lapsen ap:n ja hänen (ap:n) miehensä sukusoluista. Toisaalta, jos on pelkoa, että on joku perinnöllinen sairaus voi adoptiolapsi tai toisen naisen sukusoluista alkunsa saanut olla varmempi veikkaus. Moni meistä on enemmän tai vähemmän perehtynyt sukunsa historiaan ja tautihistoriaan, mistä voi olla apua kun suunnittelee tulevaisuuttaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei sama:
No ei ole sama asia. Biologinen lapsi on biologinen, adoptoitu on adoptoitu. Monille ihmisille näillä asioilla on suuri merkitys, ilmeisesti sinulle ei mutta meitä on moneen junaan.

Mitähän itseisarvoa sillä biologisella perimällä on, kun joudutaan kuitenkin ottamaan toinen ihminen hautomoksi? Maailma on täynnä lapsia, mitä väliä sillä biologialla on kun ei sitä lasta edes itse kanna eikä synnytä? En ole biologiafanaatikoilta kuullut yhtäkään kestävää perustetta tähän. Kai se on tämä länsimainen omistamisen kulttuuri...
 
Suomessa ei sijaissynnyttäjän käyttö ole sallittua, epäilen onko tulevaisuudessakaan. Joten tuon munasolujen säilyttämisen voi unohtaa.
 
Tiedätkö sinä, haluaako ap oman lapsen, et voi tietää. Pystytkö hän kustanmaan matkat ja sijaissynnytyksen kustannukset ulkomailla, vain hän päättää omasta asiastaan.
 
Laittakaa ihan käytännön toimet, kuinka tuo toteutuu käytännössä. Mitkä ovat kustannukset sijaissynnyttäjän käytöstä? Kuinka Suomen lainsäädäntö lasta kohtaan? Kuinka voit olla varma, että sijaissynnytys toimii, entä jos ei toimi?
 
Millainen ihminen ylipäänsä voi ajatella, että on jotenkin moraalisesti oikein ostaa toisen ihmisen keho käyttöönsä noin perustavanlaatuisella tavalla. Ja miten voi ajatella vielä tuollaisen projektin jälkeen että lapsi on silloin "oma"?? Sehän on lähinnä rahalla ostettu eikä sitä olisi olemassa ilman kolmannen henkilön panosta.
 
Selvennykseksi, en hyväksy sijaissynnytystä eikä sitä onneksi hyväksy Suomen lainsäädäntökään. Kysymykseni osoitan nimimerkille "I really rest my case," jonka mukaan mikään matka ei ole liian pitkä, jos on mahdollisuus omaan lapseen.
 
Eikös adoptiossa valita lapsi kuvan perusteella? Hieman arveluttavaa, haluaako kukaan ei niin kauniita lapsia? Että en lähtisi haukkumaan sijaissynnyttäjä juttuja..
 

Similar threads

Yhteistyössä