20v. ja raskaana, onko mitään järkeä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tytteli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hankala meidän muiden on asiaan mitään sanoa. Eikä tuo ikä pelkästään kerro meille tilanteestasi mitään. Sinun pitää miettiä oletko valmis äidiksi, entä pystyisitkö elämään abortin tai adoption kanssa.
 
[QUOTE="vieras";24896125]No tämä nyt oli tarpeettoman naiivi ja optimistinen kommentti :D.[/QUOTE]

Jaa? Ei 20-vuotias ole enää mikään teiniäiti. Ei ole siis ainakaan tuo ikä mikään este lapsen pitämiselle.
 
Lapsen isä on hieman vanhempi. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet siitä kypsästi. Ajatus ei meille kummallekaan ole sinänsä kauhea, mutta lähinnä taloudellinen toimeentulo huolestuttaa. Olen työttömänä ja miehelläkään ei ole korkeaa palkkaa. Pitäisikö lapsi pitää? Adoptio on poissuljettu vaihtoehto.
 
[QUOTE="Tytteli";24896148]Lapsen isä on hieman vanhempi. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet siitä kypsästi. Ajatus ei meille kummallekaan ole sinänsä kauhea, mutta lähinnä taloudellinen toimeentulo huolestuttaa. Olen työttömänä ja miehelläkään ei ole korkeaa palkkaa. Pitäisikö lapsi pitää? Adoptio on poissuljettu vaihtoehto.[/QUOTE]
Vaikea tilanne, mutta et sinä täältä voi vastausta löytää.
 
[QUOTE="Tytteli";24896148]Lapsen isä on hieman vanhempi. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet siitä kypsästi. Ajatus ei meille kummallekaan ole sinänsä kauhea, mutta lähinnä taloudellinen toimeentulo huolestuttaa. Olen työttömänä ja miehelläkään ei ole korkeaa palkkaa. Pitäisikö lapsi pitää? Adoptio on poissuljettu vaihtoehto.[/QUOTE]
Tiedän kyllä, että joidenkin mielestä yhteiskunnan elätettävänä olo on kuolemansynti, mutta ihan oikeasti jos teillä ei ole mitään muuta estettä lapsen saannille kuin huonot tulot, niin en kyllä edes harkitsisi aborttia tosissani. Kyllähän te elätte nytkin? Ja lapsesta saa lisää tukea. Tällaisiakin tilanteita varten ne tuet on, eikä suinkaan hyvinvointiyhteiskunnassa ole tarkoitus joutua tekemään pakkoaborttia vahingon sattuessa.

Abortti on sen verran iso asia, että sitä ei kyllä kannata tehdä jos tuntuu jo alkuun siltä, että kaduttaa. Joillakin on ihan oikeasti mennyt loppuelämä ihan riekaleiksi väärän päätöksen takia. Eli keskity miettimään nyt sitä että haluatteko te sen lapsen vai ette, ja vasta sen jälkeen keskittykää suunnittelemaan sitä, miten pärjäätte taloudellisesti.
 
Lapsen saatuasi saat (minimi)äitiyspäivärahaa ja lapsilisää, kenties myös asumistukea jos miehen tulot ei ole hyvät (perhekoko nousee, vaikuttaa asumistukeen). Äitiyspakkauksen vaatteilla ja tarvikkeilla pääsee alkuun, vaunuja yms isompia saa edullisesti käytettynä/tarjouksista/sukulaisten & tuttujen nurkista pois pyörimästä:)

Ei 20-vuotias tosiaan enää mikään teiniäiti ole ja yhdeksän kuukauden aikana sitä ehtii henkisestikin kasvaa äitiyteen. Itse olin 18-vuotias kun aloin odottaa esikoista (19v kun syntyi), 22-vuotias kun toinen syntyi :) Nyt olen hoitovapaalla ja opiskelen samalla yliopistossa. Äitiys- ja hoitovapaallahan voi tehdä halutessaan töitä (ei vaikuta minimirahaan eikä kotihoidontuen perusosaan), itsekin olen tehnyt ja teen nytkin viikonlopputöitä, joten loppupeleissä kotihoidontuki sisarkorotuksella&kuntalisällä, opintorahat osan vuodesta ja viikonlopun palkkatulot tekee keskimäärin kuukaudelle 1700-1800 euroa käteen :) Miehen palkka tuohon päälle. Järkevästi kun "organisoi" niin kyllä pienten lasten kanssa pärjää taloudellisesti aivan hyvin :)

Tsemppiä mihin ratkaisuun ikinä päädytkin!

www.nuoretaidit.fi löytyy vertaistukea, itselleni ainakin oli erityisesti odotus- ja pikkuvauva-aikana loistopaikka :)
 
mielestäni jos on valmis harrastamaan petipuuhia ilman ehkäsyä ja tiedostaen että siitä voipi tulla raskaaksi niin miksi sitten jäkikäteen ihmetellä kun tulee raskaaksi että onko siinä lapsessa nyt sittenkään mitään järkeä??? :headwall:
 
[QUOTE="vieras";24896142]No ei iältä ole teiniäiti, mutta voi olla silti täysin epäkypsä tai muuten vaan kelvoton äidiksi syystä tai toisesta.[/QUOTE]

Ja sinä tiedät tämän mistä :DDDD
 
Hyvin pärjäsin 20v äitinä, rankkaa oli, mutta päätös oli selvä heti alusta asti. Ja yksinhuoltajaksi jäin välittömästi. En halunnut keskeyttää raskautta. Siinä sitä rauhoittuikin hyvin, pahimmat juoksutkin oli jo juostu. Kaveripiiristä karsiutui turhat pois, jäljelle jäi ne tosiystävät. Tyttö on nyt ihana reipas eskarilainen.

Tiedät varmasti sisimmässäsi vastuksen kun oikein mietit.
 
minä ole 19v ja lapsi 5,5kk. Hyvin pärjätään, tietty kelan rahoilla, koska en ehtinyt koulun jälkeen enää töihin, mutta menen sitten kun mammaloma loppuu ja töitä jostain saa. Toki mies on töissä, mutta ei silläkään mikään huippuhyvä palkka ole, muttei ihan turhakaan, joten tiukkaa on, mutta toimeen tullaan.
 
oon 22 ja mulla 2 lasta,miehellä suht norm. "pienet" tulot(aika ajoin ollu myös työttömänä) ja mä oon ollu kelan rahoilla.hyvin tullaan toimeen rahallisesti kun ei asunto/auto lainoja tms.
 
Mä olen katunut etten tehnyt lapsia jo parikymppisenä. Silloin olisi lapsia tullut helpommin ja muutenkin olisi jaksanut paremmin. Moni tuttuni teki lapset 10-20 vuotta aikaisemmin kuin minä ja hyvin heillä sujui. Lapsetkin ovat todennäköisemmin terveitä kuin nelikymppisenä tehdyt. Lapsen saaminen yleensä myös kasvattaa ihmistä ja ihan kiva järkevöityä jo nuorena ;)
 
Mä olin 20 kun saatiin ensimmäinen. Lapsen isä oli 22. Mä olin juuri valmistunut, joten minimiäitiystuella kotona ja mies opiskeli. Kyllä me pärjättiin taloudellisesti vaikka toki tiukkaa oli. Mutta meillä oli tieto paremmasta tulevaisuudesta taloudellisesti kun mies valmistsuu ja mä pääsen töihin. Mutta vaikea tähän on mitään sanoa. Teidän täytyy miettiä itse tilanteenne ja päättää sen mukaan... Toisaalta monesti mietin, mikä on sitten oikea aika lapselle. Kun on taas ura ja rahatilanne täydellinen, mutta onko sitten jotain muita syitä taas. Jos oikein alkaa etsimällä etsimään oikeaa aikaa.
 
Minä olin 19, kun tulin raskaaksi ja 20v, kun lapsemme syntyi. Mies jäi melkein heti työttömäksi ja silti pärjättiin hyvin. Mies sai vakituisen työpaikan, kun lapsi oli 2v. Halusimme toisen lapsen, joka syntyi kun olin 22v. Tällä hetkellä meillä on oma talo, auto, 2 lasta, olemme naimisissa ja hyvä näin. Olemme nuoria vanhempia, mutta elämme nyt unelmaamme. Toisekseen on ihana ajatella sitä aikaa, kun nuorin lapsi on 18v, me olemme mieheni kanssa nelikymppisiä ja "vapaita" tekemään mitä ikinä halutaan. Olemme silloinkin suhteellisen nuoria! :)
 
Lapsen ensimmäiset kolme elinvuotta saat kuitenkin äitiys-/kotihoidontukea. Ne saa jokainen äiti, joten siitä ei kannata potea syyllisyyttä, että lapsi olisi yhteiskunnan elätti. Ja ne tulot riittää lapselle hyvin, sen ensimmäisen kolme vuotta. Sen jälkeen kuitenkin lähdet opiskelemaan / töihin, joten tulonne tulee jossain vaiheessa nousemaan ja sitten "pääsette" maksamaan elämisenne ja lapsenne kokonaan itse.

On ihan teistä itsestänne kiinni, oletteko henkisesti valmiita lapseen? Tosin kellekkään ei varmaan koskaan ole se oikea hetki lapselle, ennekuin se lapsi on jo syntynyt. Tsemppi päätökseen!

T. 20v, kolmatta lastaan odottava.
 
[QUOTE="Tytteli";24896148]Lapsen isä on hieman vanhempi. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet siitä kypsästi. Ajatus ei meille kummallekaan ole sinänsä kauhea, mutta lähinnä taloudellinen toimeentulo huolestuttaa. Olen työttömänä ja miehelläkään ei ole korkeaa palkkaa. Pitäisikö lapsi pitää? Adoptio on poissuljettu vaihtoehto.[/QUOTE]

Minä olen 20vuotias ja 6kk lapsen äiti. Mieheni on 30 ja käy töissä, eikä palkka mikään päätä huimaava ole, itse olen opiskelia, tällä hetkellä tietysti äippälomalla eli minimi päivärahaa saan. Koskaan ei ole tiukkaa ollut vaikka pitää autolainaakin lyhentää. Nyt miehen työpaikalla menee huonosti ja pakkolomille saattaa joutua, mutta meillä on hiukan säästöjä joilla pärjätään. Eli ei se ole ongelma että olet työtön ja miehellä pieni palkka, se on vaan sopeuduttava siihen ja katottava mitä kaupasta ostaa.
 
[QUOTE="Tytteli";24896148]Lapsen isä on hieman vanhempi. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet siitä kypsästi. Ajatus ei meille kummallekaan ole sinänsä kauhea, mutta lähinnä taloudellinen toimeentulo huolestuttaa. Olen työttömänä ja miehelläkään ei ole korkeaa palkkaa. Pitäisikö lapsi pitää? Adoptio on poissuljettu vaihtoehto.[/QUOTE]

Jos haluat lapsen pitää niin ei taloudelliset seikat ole mikään este. Asiat saa kyllä järjestymään. Aborttia sen sijaan saattaisit katua karvaasti.
 

Yhteistyössä