Y
Yksin
Vieras
Onko meille/minulle tulossa jälleen 7 vuoden välinen kriisi suhteessamme, sillä niitä on totisesti piisannut muutenkin...?
Lapset ovat 16 ja 19, aina olen ajatellut muita kuin itseäni, illanvietot, reissut, juhlapäivät ym. on menty enimmäkseen niinkuin mies sanelee. Ystävien kanssa ei saisi käydä missään. Miehen kanssa jos lähetään, niin mies juo aina liikaa, ärisee, on pahapäinen kaikille ja kaikkia kohtaan. Aina saa huolehtia siitäkin. Sitten arkena pitäs vaan hyssytellä ja olla hiljaa. Minun syytäni kaikki kuulemma taas..en ole tehnyt mitään väärää. En vikittele muita miehiä, en käy yksin missään, olen täysin hiljaa omista haluistani ja mielipiteistäni, muuten saan kuulla olevani pöljä ja tyhmä ja sairas. Nyrkistäkin tulee joskus, varsinkin humalassa ollessaan. Selvin päin ollessa latelee uhkauksia ampumisesta, käskee lähteä kävelemään ja aikoo polttaa talon ja hävittää kaiken omaisuuden. Ihan sama kuulemma seurauksille. Ei välitä lapsistakaan mitään. Olen kuulemma manipuloinut heidätkin häntä vastaan! Lapset eivät pahaa sanaa isälleen sano, vaikka ovat nähneet hänen tekevän yhtä sun toista äidilleen ym. ihmisille, poliisien putkaan viemiset ja paljon muuta.En tiedä mitä heille tästä aiheutuu. Toivottavasti voin auttaa heitä sitten, jos kaikki kaatuu joskus päälle tämän helvetin takia.
Monta porttikieltoa on ravintolaan hankkinut. Nytkin oli vuoden kielto, lähdimme eka kertaa vuoden sisälle käymään ja hankki taas uuden. En tiiä mitä teki, sillä lähdin kotiin, kun huomasin hänen olevan taas ""siinä kunnossa"" enkä houkutteluista huolimatta saanut häntä mukaani.
Seuraavana päivänä krapulassa kaikki oli taas meidän syytä.
Ei tunnu kuule enää nuo syytökset missään. Olen alkanut suunnitella paikkakunnalta pois muuttoa, kunhan saan työpaikan muualta, mutta miten lapset? He asuvat vielä kotona, ammattikoulut kesken ja seurustelukumppanitkin on täällä? Vaikea paikka. Mutta jostain syystä taidan ajatella nyt pääasiassa itseäni. Lapset saavat lähteä mukaani, jos haluavat ja tulla myöhemminkin, jos eivät isänsä kanssa jaksa. Heitä en jätä. Pelottaa kyllä niin pirusti, kun tappouhkauksiakin on tullut. Niistä kannattaisi varmaan käydä kertomassa poliisiasemalla ennen lähtöäni. Kaikki on ajateltava varman päälle, sillä henkeni tässä on kyseessä. Vaistoan sen, että mieheni voi seota täydellisesti milloin vain. Luojalta rukoilen varjelusta.
Lapset ovat 16 ja 19, aina olen ajatellut muita kuin itseäni, illanvietot, reissut, juhlapäivät ym. on menty enimmäkseen niinkuin mies sanelee. Ystävien kanssa ei saisi käydä missään. Miehen kanssa jos lähetään, niin mies juo aina liikaa, ärisee, on pahapäinen kaikille ja kaikkia kohtaan. Aina saa huolehtia siitäkin. Sitten arkena pitäs vaan hyssytellä ja olla hiljaa. Minun syytäni kaikki kuulemma taas..en ole tehnyt mitään väärää. En vikittele muita miehiä, en käy yksin missään, olen täysin hiljaa omista haluistani ja mielipiteistäni, muuten saan kuulla olevani pöljä ja tyhmä ja sairas. Nyrkistäkin tulee joskus, varsinkin humalassa ollessaan. Selvin päin ollessa latelee uhkauksia ampumisesta, käskee lähteä kävelemään ja aikoo polttaa talon ja hävittää kaiken omaisuuden. Ihan sama kuulemma seurauksille. Ei välitä lapsistakaan mitään. Olen kuulemma manipuloinut heidätkin häntä vastaan! Lapset eivät pahaa sanaa isälleen sano, vaikka ovat nähneet hänen tekevän yhtä sun toista äidilleen ym. ihmisille, poliisien putkaan viemiset ja paljon muuta.En tiedä mitä heille tästä aiheutuu. Toivottavasti voin auttaa heitä sitten, jos kaikki kaatuu joskus päälle tämän helvetin takia.
Monta porttikieltoa on ravintolaan hankkinut. Nytkin oli vuoden kielto, lähdimme eka kertaa vuoden sisälle käymään ja hankki taas uuden. En tiiä mitä teki, sillä lähdin kotiin, kun huomasin hänen olevan taas ""siinä kunnossa"" enkä houkutteluista huolimatta saanut häntä mukaani.
Seuraavana päivänä krapulassa kaikki oli taas meidän syytä.
Ei tunnu kuule enää nuo syytökset missään. Olen alkanut suunnitella paikkakunnalta pois muuttoa, kunhan saan työpaikan muualta, mutta miten lapset? He asuvat vielä kotona, ammattikoulut kesken ja seurustelukumppanitkin on täällä? Vaikea paikka. Mutta jostain syystä taidan ajatella nyt pääasiassa itseäni. Lapset saavat lähteä mukaani, jos haluavat ja tulla myöhemminkin, jos eivät isänsä kanssa jaksa. Heitä en jätä. Pelottaa kyllä niin pirusti, kun tappouhkauksiakin on tullut. Niistä kannattaisi varmaan käydä kertomassa poliisiasemalla ennen lähtöäni. Kaikki on ajateltava varman päälle, sillä henkeni tässä on kyseessä. Vaistoan sen, että mieheni voi seota täydellisesti milloin vain. Luojalta rukoilen varjelusta.
