22-vuotiaana äidiksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Onko täällä semmosia, jotka ovat saaneet lapsen 22-vuotiaana? Nyt näyttäisi siltä, että olen raskaana (22v.) ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan, välillä ihanaa ja välillä aivan kauheaa :( Kai siitä selviää?
 
Minä tulin sen ikäisenä raskaaksi, olin juuri täyttänyt 23 v kun vauva syntyi. Oli toivottu ja odotettu ja ihan suunniteltu vauva. Terveydenhuoltohenkilökunta katsoi kyllä nenän vartta pitkin ja monta kertaa kuulin kysymyksen "onko tämä toivottu raskaus?" Vauvan synnyttyä kukaan ei onneksi enää kyseenalaistanut raskauden alkamista.

22-vuotias on täysin aikuinen ihminen ja useimmat kypsiä äidiksi. Raskausaika on pitkä ja sinä aikana ehtii kypsyä vielä lisää tulevaan äitiyteen. Totta kai siitä selviää!
 
Itse sain esikoiseni 22-vuotiaana ja nyt kun ajattelen sitä aikaa, niin en ollut valmis äidiksi. Sitä sitten kasvettiin vauvan kanssa yhdessä. Hyvin kyllä selvisin.
 
Niin onhan sitä nuorempiakin äitejä (enkä tarkoita sitä että se jotenkin iästä olisi kiinni) mutta välillä vaan tuntuu ettei siitä kuitenkaan mitään tule.. Tämä ei ollut ihan suunniteltu, mutta aborttiakaan emme halunneet! Pitkään ollaan jo seurusteltu ja muutenkin oltu omillamme, että kypsiä varmasti vanhemmuuteen.. mutta silti kauhistuttaa! Monet oman ikäiset viettää vielä villiä nuoruutta ja minä kasvatan mahaani. Ei sillä, että olisi enää moneen vuoteen menojalka vipattanut niinkuin joskus 18vuotiaana, mutta kuitenkin. Monet jotka ovat saaneet lapsen nuorena, sanoo että silloin sitä jaksoi hyvin olla lapsen kanssa. Itsestä kyllä tuntuu ihan toiselta :(
Onneksi tässä on vielä moooonta kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen..
 
Eikös tuo ole fyysisesti ajateltuna ihan paras ikä äitiydelle. Onnea vaan! Elämä voi mennä vähän uusiksi, mutta kun ryhdyt ajattelemaan, löydät varmasti paljon hyviä puolia nimenomaan siitä, että saat lapsen nuorena. Joskus elämä tarjoaa yllätyksiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaisa:
minkälaisissa elämäntilanteissa olitte silloin 22v:nä ja alle, kun lapsenne saitte? Sinä/mies töissä, työttömänä, opiskelijana, oliko omaa autoa/taloa jne?

Minä sain juuri opintoni päätökseen. Mies oli työttömänä ja lähti armeijaan vauvan ollessa 3kk. Vuokralla asuimme ja oma auto oli. Pienet oli tulot mutta hyvin pärjäsimme. Vanhemmat auttoivat isommissa hankinnoissa.
 
Meillä on semmonen tilanne, että minä valmistun juuri nyt jouluna ja mies vielä opiskelee.. ehdin olla siis muutamia kuukausia töissä. Oma auto on ja vuokralla asutaan, koirakin löytyy! Minä oon aina kuvitellut, että hankin vielä toisen koiran ja ne on vielä vuosikaudet mun "lapsia" mutta ei se nyt ihan niin mennyt :D

Kumma juttu kun aina iltasin tämä tuntuu niin katastrofilta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko täällä semmosia, jotka ovat saaneet lapsen 22-vuotiaana? Nyt näyttäisi siltä, että olen raskaana (22v.) ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan, välillä ihanaa ja välillä aivan kauheaa :( Kai siitä selviää?

mä olin 22 ja hyvin meni. Älä huoli :)!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaisa:
minkälaisissa elämäntilanteissa olitte silloin 22v:nä ja alle, kun lapsenne saitte? Sinä/mies töissä, työttömänä, opiskelijana, oliko omaa autoa/taloa jne?


valmistunut,jatko-opiskelin,mies töissä.omat autot+talo
 
Olin 20 kun vauva syntyi. Nyt ollaan 21v. ja 7kk. Hienosti on mennyt. Melkein ihmettelen, miksen aiemmin ryhtynyt äidiksi :whistle: Siihen toki varmasti syynä oli ainakin osittain sopivan isän löytäminen.. Vietettiin ekaa vuosipäivää samalla viikolla kuin likka syntyi :D
 
en minäkään pystyny ensin kuvittelemaan olevani äiti alle 20vuotiaana, eikä kaverinikaan voineet kuvitella asiaa ...mutta sieltä se äitiys 'pompahti', ja ihanaa on. en vaihtais hetkeäkään :)
 
Tuo tuntuu niin hullulta, kun ihmiset onnittelee ja sitten kun kerrotaan asiasta (kylläkin vasta sitten kun on IHAN pakko) kun ei oikein itsestä tunnu siltä että tekisi mieli koko maailmalle huutaa että olen raskaana, saati sitten että joku onnittelee! Pitää varmaan mennä katsomaan kaikkien tuttujen pieniä vauvoja jos se "kuume" vaikka sieltä nousisi.. yhdellä kaverillani on kyllä parin kk ikäinen lapsi, mutta ei se oikein mitään sen kummempia tuntemuksia herätä. Suloisiahan ne on, mutta että minulle! Iik!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin onhan sitä nuorempiakin äitejä (enkä tarkoita sitä että se jotenkin iästä olisi kiinni) mutta välillä vaan tuntuu ettei siitä kuitenkaan mitään tule.. Tämä ei ollut ihan suunniteltu, mutta aborttiakaan emme halunneet! Pitkään ollaan jo seurusteltu ja muutenkin oltu omillamme, että kypsiä varmasti vanhemmuuteen.. mutta silti kauhistuttaa! Monet oman ikäiset viettää vielä villiä nuoruutta ja minä kasvatan mahaani. Ei sillä, että olisi enää moneen vuoteen menojalka vipattanut niinkuin joskus 18vuotiaana, mutta kuitenkin. Monet jotka ovat saaneet lapsen nuorena, sanoo että silloin sitä jaksoi hyvin olla lapsen kanssa. Itsestä kyllä tuntuu ihan toiselta :(
Onneksi tässä on vielä moooonta kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen..


Tuo on totta ihan oikeasti että sitä jaksaa nuorena paremmin:)Mulle kanssa monet sanoivat että hyvä tehdä kun on nuori ja jaksaa...en tajunnut sitä silloin mutta nyt tajuan sen.

ONNEA
:flower:
 

Yhteistyössä