A
ahdistuneen äiti
Vieras
Olimme mieheni kanssa risteilyllä muutama vko sitten ja lapsi oli yhden yön yli hoidossa mummillaan (kokonaisuudessaan 24h), johon on läheinen suhde. Ero oli kuitenkin ihan järkyttävän kova pala ja lapsella oli mennyt tosi huonosti mummolassa, itkeskellyt kokoajan, pakkaillut tavaroita ja halunnut lähteä meidän luokse. Nyt lapsi edelleen kertaa tätä eroa päivittäin ja kertoilee, että äiti ja isi oli laivalla ja hän vaan itki mummilla. Valmistimme lasta hoitoon menoon koko viikon keskustelemalla asiasta, eikä se tullut yllätyksenä.
Nyt vähän tuntuu siltä, että voiko tuota lasta enää mihinkään viedä, jos näin surkeasti menee. Itsekin olen ollut lapsena tosi ahdistunut eroista (varsinkin yökyläilyistä), sekä mies myös. Ihan kouluikään asti. Edelleenkin viihdymme parhaiten tutuissa nurkissa nukkumassa.
Onko muilla samanlaista? Miten olette ratkaisseet tilanteen? Vauva-aikana jouduin jättämään menoja väliin, kun lapsi ahdistui suunnattomasti. Nyt hoidan lasta kotona. Ei ole elänyt umpiossa, vaan hoidossa on yritetty pitää aina silloin tällöin. Huonosti on aina mennyt, tämä oli vaan huipentuma.
Nyt vähän tuntuu siltä, että voiko tuota lasta enää mihinkään viedä, jos näin surkeasti menee. Itsekin olen ollut lapsena tosi ahdistunut eroista (varsinkin yökyläilyistä), sekä mies myös. Ihan kouluikään asti. Edelleenkin viihdymme parhaiten tutuissa nurkissa nukkumassa.
Onko muilla samanlaista? Miten olette ratkaisseet tilanteen? Vauva-aikana jouduin jättämään menoja väliin, kun lapsi ahdistui suunnattomasti. Nyt hoidan lasta kotona. Ei ole elänyt umpiossa, vaan hoidossa on yritetty pitää aina silloin tällöin. Huonosti on aina mennyt, tämä oli vaan huipentuma.