2v edelleen järkyttynyt muutaman vkon takaisesta erosta, normaalia?

[ahdistuneen äiti]

Olimme mieheni kanssa risteilyllä muutama vko sitten ja lapsi oli yhden yön yli hoidossa mummillaan (kokonaisuudessaan 24h), johon on läheinen suhde. Ero oli kuitenkin ihan järkyttävän kova pala ja lapsella oli mennyt tosi huonosti mummolassa, itkeskellyt kokoajan, pakkaillut tavaroita ja halunnut lähteä meidän luokse. Nyt lapsi edelleen kertaa tätä eroa päivittäin ja kertoilee, että äiti ja isi oli laivalla ja hän vaan itki mummilla. Valmistimme lasta hoitoon menoon koko viikon keskustelemalla asiasta, eikä se tullut yllätyksenä.

Nyt vähän tuntuu siltä, että voiko tuota lasta enää mihinkään viedä, jos näin surkeasti menee. Itsekin olen ollut lapsena tosi ahdistunut eroista (varsinkin yökyläilyistä), sekä mies myös. Ihan kouluikään asti. Edelleenkin viihdymme parhaiten tutuissa nurkissa nukkumassa.

Onko muilla samanlaista? Miten olette ratkaisseet tilanteen? Vauva-aikana jouduin jättämään menoja väliin, kun lapsi ahdistui suunnattomasti. Nyt hoidan lasta kotona. Ei ole elänyt umpiossa, vaan hoidossa on yritetty pitää aina silloin tällöin. Huonosti on aina mennyt, tämä oli vaan huipentuma.

 

[jutella]

Kannattais varmasti jutella neuvolassa. Jollain tavallahan sitä tulisi vähitellen pidentää erossa olo aikaa. Kyllähän lapsi koko ajan kehittyy ja paremmin ymmärtää, että kyllä äiti ja iskä tulee takaisin. Ehkä seuraava yökyläily kannattaisi tehdä niin, että isovanhemmat tulee teille. Näin olisi edes oma sänky.

 

[ahdistuneen äiti]

Kannattais varmasti jutella neuvolassa. Jollain tavallahan sitä tulisi vähitellen pidentää erossa olo aikaa. Kyllähän lapsi koko ajan kehittyy ja paremmin ymmärtää, että kyllä äiti ja iskä tulee takaisin. Ehkä seuraava yökyläily kannattaisi tehdä niin, että isovanhemmat tulee teille. Näin olisi edes oma sänky.

Useimmiten meillä on joku kotona lasta hoitamassa eron aikana, mutta nekin on yleensä aika itkuisia ja varautuneita tapahtumia. Niitäkin puidaan yleensä muutaman päivän ajan. Kaikki hoitajat ovat olleet läheisiä sukulaisia/ystäviä ja vietämme sosiaalista elämää.

 

[ajatelmia]

Tulee mieleen, että elämä on teille ehkä vähän liian "meidänkeskeistä". Eli sen sijaan että lisätään väkisin erossaoloaikaa, lisätään sellaista aikaa, jolloin ollaan yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Ja sitten, hoitoajat vain vähäsen kerrallaan lisäten, vasteen mukaan. Eli kun kaksi tuntia menee hyvin, lisätään neljään tuntiin. Kun se menee hyvin, lisätään kuuteen. Yökyläily: ensin ollaan vain yö, eli mennään illalla ja tullaan aamulla (tuttu hoitaja). Ja siitä sitten eteenpäin.

Voithan itse hyvin? Lapsen "ikävä" voi olla myös vastuuta vanhemmastaan, kuvitelmaa että vanhempi kuolee tai jotain kauheaa tapahtuu, jos hän ei ole paikalla vahtimassa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

onhan se kova juttu lapselle, jos ei ole koskaan ennen ollut yökylässä ilman äitiä tai isää. mutta eiköhän hän siitä rauhoitu kun aika ikuluu

 

[ahdistuneen äiti]

onhan se kova juttu lapselle, jos ei ole koskaan ennen ollut yökylässä ilman äitiä tai isää. mutta eiköhän hän siitä rauhoitu kun aika ikuluu

Kaksi kertaa on ollut tätä ennen yökylässä ja ne menneet paremmin. Nyt kun homman nimi oli jo "tuttu" niin homma repesi käsistä. Lisäksi meillä on suhteellisen vähän "meidän" aikaa ja elämme sosiaalista elämää mummien, kummien ja puistolasten kera. Ne menevät hyvin jos vanhempi on paikalla, ei ujostele/arastele. Ei ole siis kyse keskenään kotona nyhjöttämisestä.

 

["Mariia"]

Meillä 2v molemmat on ollut niin kiinni äidissä että yökyläilyt ei ollut hyvä idea, 3-4vuotiaana tilanne on ollut aivan toinen

 

["vtv"]

onko lapsi tyttö vai poika? olisiko uhmaikä? tai sitten on niin kova koti-ikävä että erot tekee kipeää. tsemppiä! kyllä se siitä! :hug:

 

[2 veen äiti myös]

Millä tavalla lapsi puhuu asiasta, itkeskellen vai ihan normaalisti?

Kyllä meillä tyttö juttelee kaikenlaisista asioista, myös niistä ikävämmistäkin ja niistä jutellaan sitten yhdessä. Saatan sanoa, että "vai itkit sinä kun isi lähti, mutta eikö mummon kanssa ollutkin sitten ihan kivaa, mitäs te muuten teitte, luitteko kirjoja? Ja tulihan se isi sitten illalla, eikös tullutkin?"

Sillä tavallahan pienet lapset käsittelevät vastaan tulevia asioita. En ainakaan lähtisi suurentelemaan asiaa, sitten siitä saattaa tulla ongelma.

 

["Kala"]

Hei!
Sanoisin että antakaa lapselle aikaa. Jotkut vaan ovat tarvitsevampia kuin toiset. Niinkuin itsekin omasta lapsuudestasi muistat olleesi huono yökyläilijä. Lisäksi tuossa iässä lapsi monesti takertuu vanhempiinsa taas lujemmin, ja niinkuin "Mariia" totesi omien lasten kohdalla, vuoden kahden päästä tilanne voi olla jo ihan toinen =)

 

[Littledeath]

Mun 2-vuotias on ollut maksimissaan kaksi yötä pois kotoa. Mun vuorotyön vuoksi on ollut nyt päiväkodissa kaks viime yötä. Ei tuota ongelmia. Ainoa se että on sitten kyllä tosi kiukkuinen mulle kyläilyjen jälkeen mutta sehän on ihan normaalia. Itse kyläilyt menee oikeen hienosti.

 

[ajatelmia]

Joo älä nyt liian isoksi kasvata myöskään sitä lapsen traumatisoitumista omilla reaktioillasi. Eli, kun lapsi vaikeroi edesmennyttä ikäväänsä, niin sitten vain osallistut sen yhdessä hautaamiseen (mennyt kamala tapahtuma meni jo ja sillä siisti). Näin kasvaa myös lapsen kyky käsitellä elämän kaameita vastoinkäymisiä (joista tämä ei tule jäämään viimeiseksi).

Ehkäpä jopa tuossa teidän viikon valmistelussa oli olemassa jotain sellaista syyllisyyttä, josta lapselle välittyi kuva, että nyt hänelle tulee tapahtumaan jotain kurjaa? Ettei se ollut mitään sellaista jee, pääset yökylään juttua? Oletteko kukaties niin itse vastuun ja velvollisuuden raskauttamia, että ilo lapsen irtautumisesta ja itsenäistymisestä pikku palanen kerrallaan ei mahdu mukaan?

 

["jaa"]

viikon valmistelu etukäteen taisi olla liikaa. ehti inhota ajatusta 7 yötä ja kerätä painetta.

2v on kuitenkin vielä ajantajultaan niin huterakin