2v ei pysy aloillaan, onko yleistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Onko se normaalia tai yleistä ettei 2v pysy vaan aloillaan? Koko ajan ryntäämässä tai kiipeämässä jonnekin. Palikoilla leikitään max. minuutti ja sitten taas vauhti päälle ja johonkin muualle. Kirjoja ei pysyy lukemaan, koska poika rimpuilee sylissä ja kääntelee sivuja sinne-tänne. Kuvakirjoja jaksaa jonkin verran pläräillä ja osoitella eläimiä jne. Vierailuille on hankala mennä, koska keittiön kaapit ym. eivät ole silloin turvassa. Kaikki täytyy tutkia ja kokeilla. Onko meidän 2v jotenkin ylivilkas vai onko monilla vastaavaa??
 
Onko se normaalia tai yleistä ettei 2v pysy vaan aloillaan? Koko ajan ryntäämässä tai kiipeämässä jonnekin. Palikoilla leikitään max. minuutti ja sitten taas vauhti päälle ja johonkin muualle. Kirjoja ei pysyy lukemaan, koska poika rimpuilee sylissä ja kääntelee sivuja sinne-tänne. Kuvakirjoja jaksaa jonkin verran pläräillä ja osoitella eläimiä jne. Vierailuille on hankala mennä, koska keittiön kaapit ym. eivät ole silloin turvassa. Kaikki täytyy tutkia ja kokeilla. Onko meidän 2v jotenkin ylivilkas vai onko monilla vastaavaa??

Hyvin normaalia ja tervettä on! Toiset lapset on rauhallisia ja pysyvät enemmän aloillaan (ja ovat ehkä arempia ja pidättyväisempiä tutkimaan maailmaa) mutta kyllä kaksivuotiaan pitääkin olla kaikesta kiinnostunut ja joka suuntaan menossa, onhan hän aika lailla vasta saanut (nopeat) jalat tukevasti alleen, oppinut kiipeilemään ja monia muitakin taitoja joita nyt haluaa ja pitääkin kokeilla ja harjoittaa. Ei monet tuonikäiset vielä jaksa kirjoihin keskittyä, maailmakin on juuri vasta auennut ja kaikkea kiinnostavaa ympärillä! Oma tyttöni oli tuossa iässä rauhallistahtinen, poika taas juuri kuvaamasilainen, lähti 8 kk iässä kävelemään ja on aina ollut tosi fyysinen ja kiipeileväinen, jossain vaiheessa ei tehnytkään mitään muuta kuin kiipeili - kaikkien lipastojen ja kirjahyllyjen ja lieden päälle ja leikkipuistojen parimetristen aitojen yli oli oikeen himo alle 2 v jne.

Tuntui melkein pakkomielteeltä välillä kun poika käytti mitä tahansa (kenkiä, riisipussia, mehutölkkiä puhumattakaan laatikoista ym) ”astinlautana”, siirteli tavaroita ympäri kämppää (tai missä nyt satuttiin olemaan) päästääkseen kiipeämään _minne vaan_, kiipesi usein niin korkealle kuin pääsi, esim 170 cm korkean kirjahyllyn päälle (sängyltä lipastolle ja siitä eteenpäin jne). Vierailuilla piti vaan yrittää jotenkin keplotella, ei siinä juuri itse kahvipöydässä istuskeltu, oma poikani rakasti myös käydä kaikki kaapit ym läpi ja usein just lieden päälle halusi kiivetä, jo vuoden ikäisenä keksi että avaa peltiluukun ja käyttää sitä astinlautana ja siitä pääsee kampeamaan uunin päälle.

Nyt poika on juuri täyttämässä 3 v ja on jo vähän vähemmän päätöntä menoa, vaikka kyllä edelleenkin tuollaista, aloitti juuri tällä viikolla päiväkodin ja siellä olisi koko ajan pöytien päällä ja alla ja verhoissa jne - toki jo keskittyy leikkeihinkin paljon. Itse olen ollut iloinen ja ylpeä reippaasta, rohkeasta ja avoimesta lapsesta joka innokkaasti tutkii maailmaa, toki se aikuiselle työtä teettää enemmän kuin rauhallinen lapsi mutta itse pidän kyllä myönteisenä asiana tuota toimeliaisuutta🙂👍
 
Minulla on avanne ja pussi aina täyttyy kaasusta. Se pullistuu ja lopulta räjähtää kovaa paukahtaen niin että ulosteet roiskuvat laajalle alueelle ja aivan hirveä löyhkä leijuu ympäristössä. En ymmärrä mikä on vialla. Syön ainostaan hernekeittoa ja ruisleipää.
Ap
 
Meillä aivan samanlainen pikkupoika nyt 2v ja 4kk. Todella vilkas ja utelias.
Olen kehittänyt hänelle tekemistä joka kiinnostaa.

Toki itselle hieman työlästä välillä, mutta esim. Kun teen ruokaa, minulla on hänelle oma paistinpannu, jonka kanssa hän tekee omaa ruokaa turvallisen välimatkan päässä kuumasta hellasta.

Annan käden ulottuville turvallisia ainesosia korkilla varustetuissa purkeissa, kannellisissa astioissa ja pusseissa joita saa avata ja tehdä ruokaa siinä vieressä. Usein hän myös haluaa minun ainesosia, niin annan hänen pannuunsa esim. Valmiiksi paistettua jauhelihaa tai kanaa, mitä valmistankin ja varoitan että se on kuuma!
Sitten hän sekoittelee sitä omalla kauhallaan.
Turvallisia aineita joita on mahdollista maistaa ja vaikka sit antaa koiralle kun on ruoka valmista. Viimeksi laittoi riisiä ja jauhelihaa sekä maustoi sitä maissinaksun paloilla ja lihaliemikuutiolla jonka olin sekoittanut veteen.

Olen huomannut et tuo aktiivisuus on mahdollista kääntää iloksi.
Kylään en itsekään mielelläni mene ellei lapsiturvallinen paikka jossa isäntäväellä jaksamista myös meidän eläväiseen seuraan.
 
Lisään vielä että mm. Tuollainen ruoanlaitto vaatii jatkuvaa valvontaa. Ihan kokoajan saa olla silmät selässäkin. Huolehtia et käteen ei saa mitään vaarallista esim. Puukkoa tai saksia. Veitsellä leikkaamista opetellaan yhdessä voiveitsen kanssa ja saksetkin olen valvotusti antanut käteen ja ollaan leikattu paperia.

Yksi asia mikä helpotti meitä eniten on kodin keskelle rajattu turvallinen leikkialue jossa ei ole mitään missä voi loukata itsensä. Siellä voi hetkeksi laskea silmänsä pojasta. Toki hän ei viihdy siellä yksin, mutta siellä istumme hänen kanssa lukemassa kirjaa tai leikkimässä tai sit vaikka vaan juomassa sen oman kahvikupposen ihan rennosti et lapsi saa sitten leikkiä siinä omia leikkejään myös itsekseen.
 

Yhteistyössä