2v:n nukahtaminen kestää tunnin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turhautunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

turhautunut

Vieras
Onko vinkkejä miten kannattaisi toimia?
Lapsi ei ole koskaan nukahtanut yksin, aina täytyy olla vieressä kunnes nukahtaa. Itkee ja hätääntyy jos lähtee huoneesta pois ennen kuin on nukahtanut.
Nukahtaa lopulta omaan sänkyyn (joka meidän makkarissa) mutta nukahtamiseen menee nykyään tunti vaikka on väsynyt nukkumaan mennessään. Iltarutiinit ovat samat joka ilta - iltapala, pesut, yökkärin pukeminen, isille yöhali ja sitten nukkumaan. Vaatii pedissään että äiti laulaa (kahta tiettyä laulua) ja että kättä pidetään "tassutusotteella" hänen päällä. Siinä sitten laulamalla saa silmät luppaamaan, mutta jotenkin vaan sinnittelee unta vastaan eikä nukahda. Jos laulun lopettaa, alkaa heti inttää ja vaatia että "äiti laulaa tuiki tuiki tähtönen" tai jotain vastaavaa...
Jos ei laula vaan komentaa että nyt pitää nukkua niin alkaa vaan itkeä ja vauhkoontuu eikä taatusti nukahda. Näyttää melkein koko tunnin ajan siltä että voisi nukahtaa hetkellä millä hyvänsä mutta silti aina menee se tunti!
Alkaa olla hermot tiukilla siinä laulaessa ja hyysätessä kun muutakin tekemistä olisi. Aamullakin lapsi on sitten väsynyt kun pitäisi aikaisin nousta.
Vinkkejä?
 
Meillä tuo on menyt ohi iän myötä. Joskus olen kääntänyt lapselle selkäni ja sanonut, että äiti haluaa nyt nukkua. Ennen nukkumaan menoa voi kokeilla väsyttämistä niin, että katsellaan kirjaa hämärässä olkkarissa.
 
Ei tuohon taida auttaa kun aika :/ . Kuulosti ihan samalta kuin meillä oli. Pikkuhiljaa poika sitten alkoi jäädä itsekseen sänkyyn ilman hätää ja huutoa. Lapsi tuntuu kaipaavan läheisyyttä, mulla ei ollut sydäntä huudattaa toista. Enkä nää siinä huudattamisessa mitään järkeä. Koitin tsempata itseäni ajattelemaan positiivisesti ja puhumaan hellästi. Laulamisen lopetin niin, että sovittiin että laulan vaan yhden laulun, jonka lapsi saa valita. Teilläkin se laulaminen tuo lapselle sen turvallisuudentunteen. Meillä laulu vaihtui siihen, että pidin lasta kädestä kiinni kun pötköttelin omalla sängylläni. Ja yritin myös ajatella niin, että mulla ei oo mitään niin tärkeetä tehtävää, ettenkö ehtisi olla lapsen turvana. Nukkumaan menosta koitettiin tehdä kaikesta huolimatta positiivinen juttu. Ja pystyihän siinä samalla ottamaan rennosti itsekin ja tekemään lantionpohjajumppaa :D

Sori, vähän sekava sepustus, väsyttää :D , tsemppiä teille!
 

Yhteistyössä