2v riippuu äidissä ja karjuu perään

[Emmi]

Hei,
Kysyisin vajaa 2vuotiaan uudesta kaudesta, kun on alkanut taas yhtäkkiä kyttäämään äitiä ja riippumaan perässä ja itkee aivan hulluna jos äiti poistuu. Lapsi on kotihoidossa, mutta välillä myös mummolassa. Siellä on ok, mutta välillä kyllä alahuuli väpättää. Paikka on tuttu ja on ollut enennkin paljon siellä hoidossa, siis ei mitään uutta sen suhteen ole tapahtunut ja tähän asti on ollut ok. Nyt myös nukkumaanmeno on vaikeutunut, kun riippuu äidissä ja protestoi vahvasti erottamista omaan sänkyyn.

Kysyisinkin että miten tämä tällainen uudenlainen ripustautumisen kausi näillä 2v meneekään... kun silloin n.1vuotiaana oli vastaavaa ja ymmärrän että sillon lapsella on todella kova hätä äidistä. Silloin rajoitin menojani kunnes kausi meni ohi. Mutta eikö tämän ikäinen jo ymmärrä että äiti tulee takaisin, eli miten te muut olette toiminut, onko syytä rajottaa menoja nyt taas vai mennä kuten ennenkin ja ottaa tämä vain kautena? Osahan tämänikäisistä on jo päivähoidossakin, eli mietin vaan että onko tämän ikäisellä tämä huuto jo protestia ja harmistusta?

Emmi

 

[mami]

Lapsi alkaa tuossa vaiheessa jo hoksamaan olevansa oma itsensä ja se pelottaa.
Itsenäistyminen nimittäin.
Hoitoon jättö selkeä heippa ja ilmoitat että äiti tulee hakemaan myöhemmin . Lämmin hali ja EMPIMÄTTÄ ulos ovesta. Karjuu hetken mutta unohtaa pian. Poissa silmistä , poissa mielestä usko vain.

Mutta muista antaa halihetki kotona, kuunnella, leikkiä tms että lapselle tulee sellainen olo että hän on saanut ihan rikkumattoman huomioisi hetkeksi.
Tämä siis ihan joka pv.
Tuon unohtaa helposti tai kuittaa sellaisella puolittaisella läsnä ololla, mikä ei riitä.
Ja seurauksena on huomionhakuisempi lapsi - se ei ole mukavaa.

Lapsi oppii kyllä, että tulet takaisin. Huom. sekin on opittava asia.
Kamalaahan se on, mutta huomaat kyllä, että kannattaa.

Tsemppiä!
Älä siis jahkaa vaan jätä lapsellesi mielikuva että kyseessä on hyvä juttu vaikka kuinka pahalta tuntuisi.