2v8kk UNIKOULU, auttakaa, kommentoikaa, järki menee

[erittäinväsynytäiti]

Meillä on siis 2v8kk poika joka on nukkunut ehkä 5kokonaista yötä (yli6h putkeen) elämänsä aikana. Salakavalasti, esikoinen kun on, jäi "nukutettavaksi". Eli pojan vieressä on täytynyt maata siihen asti, että iltaisin nukahtaa. Samoin päiväunilla. Nyt meillä on 7kk vauva joka osaltaan hankaloittaa esikoisemme nukahtamisvaatimuksia.

Oma sänky on ja oma huone. Teimme mieheni kanssa muutama viikko sitten päätöksen, että nyt on pojan opittava nukkumaan omassa sängyssä ja nukahtamaan ITSE siihen. Aloiteltiin, että ensin istuttiin sängyn laidalla, sitten jakkaralla ovella jne.. noh, miehen poika päästi aina helpommin jakkaralle, mutta ootas vain, kun minä olen yksin kotona illan. Raivo alkaa aina heti samantien siitä kun iltasatu loppuu. Silmitön raivo. Huutaminen, heittäytyminen, paiskominen ja karjunta. Vihdoin, kun ehkä olet saanut pojan nukahtamaan keinolla tai toisella, hän herää parin tunnin päästä ja pitäisi alkaa sama uudestaan ja samalla itse pitäisi saada jossain välissä nukkua.

mietin nyt, että onko tämä kaikki ihan turhaa. Olen järjettömän väsynyt lähes kolme vuotiaan nukuttamiseen, mutta samalla erittäin väsynyt ja kireä kaikkeen raivoon, kiukkuun ja huutamiseen. Mä en vain jaksa.

Onko kellään kokemuksia isomman lapsen kanssa tällaisesta tilanteesta. kuinka kauan meni, että nukahtamistilanteet rauhottui? äsken meillä raivottiin tunti täyttä huutoa, kunnes väsymykseen nukahti omaan sänkyyn. Jatkanko mä säännöllisesti pojan huudattamista, ja kuinka pitkään? oppiiko se koska? ja entäs yöheräily, kun illasta ollaan selvitty niin pitäis toi sama raivokohtaus kestää 4-5krt yöllä?? Hajoan jo pelkästä ajatuksestakin. Tosin kaikki nukutaan huonosti, jos ollaan samassa sängyssä, kun on pinniksessä vieressä tuo vauvakin.

mietin vain, että jos mä jatkan tätä huudattamista, kuinka kauan mä jaksan? ennen kuin romahdan täysin. olen niin helvetin väsynyt. Ja ei, miehestä ei ole tähän, sillä menee hermo heti ja on valmis nukuttamaan pojan vieressään, mutta se ei olekkaan koskaan iltaa näiden kanssa yksin, jolloin siihen vieressä nukuttamiseen ei aina ole mahdollisuutta. ja eikö nyt olisi kohtuullista, että pian kolme vee opettelisi nukahtamaan yksin? äidin ollessa ihan lähellä ja ovi auki. vai teenkö hallaa huudattamisella? toisaalta mä itse olen niin turtunut tuohon huutoon, että mua se ei juuri enää haittaa, mutta vauva pelästyy ja alkaa itkemään myös ja mulla kiristyy hermo siitä todella nopeasti, kun esikoinen herättää toiminnallaan vauvan.

kertokaa joku kokemuksia, ja myös niitä epäonnistuneita unikouluja. Onko jonkun luonne vain sellainen, että unikoulu ei onnistu? Olen henkisesti tosi poikki tähän tilanteeseen.

 

[Eedla]

Aika hankala tilanne teillä on. En osaa oikein neuvoa, mutta se on totuus että on olemassa lapsia jotka vaan ei kertakaikkiaan nuku vaikka sitte pitäisit minkälaiset unikoulut tahansa. Omassa tuttavapiirissäni on muutama sellanen lapsi ja ne on alkaneet nukkua 4-5vuotiaina vasta koko yön heräämättä ja sillai et illalla ei tarvii erikseen nukuttaa. Meillä itsellä on 1v9kk kuopus joka on koko elämänsä aikana nukkunu ehkä just sen 5 yötä sillain että on heränny vasta aamulla, muuten se herättää öisin 1-10 kertaa eikä illalla puhettakaan että nukahtais ilman että on vieressä. Mut hän on kuopus nii tilanne on pikkasen helpompi kuin teillä. .

Itse vaan mietin tuota teiän tilannetta että jos useita viikkoja vaivaa näette eikä muutosta tapahdu niin oisko sillon niin että tuo koko homma on turhaa? En tiiä.

 

[erittäinväsynytäiti]

Kiitos Eedla vastauksestakin. Sitä minäkin mietin, että onko vain näin että kaikki ei nuku ja kaikkia ei unikoulut hyödytä. Tuhlaanko aikaani yrittämällä mitään uusia keinoja, vai pitäiskö vain nukuttaa viereen. Sikäli en vielä ole ihan valmis heittämään hanskoja tiskiin, sillä meillä ei ole vielä mennyt useita viikkoja. Oma pinna on vain niin kireällä kaikista univeloista yms, että ei jaksais yrittää montaa päivää, viikoista puhumattakaan. sit olen miettinyt, että pitäiskö päiväunet jättää kokonaan väliin tai vain johonkin puoleen tuntiin? että olisko siitä apua. Poika on tähän asti nukkunut parikin tuntia, tai olen herättänyt 1,5tunnin jälkeen. Selkeästi kuitenkin tarvitsee päivällä unta, on välillä jo klo.12 ihan tsippi ,kun aamut alkaa kuitenkin seiskan pintaan. mut jos päiväunet jättäisikin pois ja yrittäisi saada aamuihin vähän pituutta ja sitäkautta illalla väsyneemmäksi. Tuntuu vain, että itse ei haluaisi luopua päiväunista, sillä se on se ainao OMA hetki tän kaiken härdellin keskellä, mutta ehkä sit sitä kautta saisi iltaan omaa aikaa.

 

[jaksamista!]

Meillä saman ikäinen poika, joka käy kiltisti kyllä nukkumaan, mutta heräilee yhä öisin useasti. Huutaa ja raivoaa niin kauan, että joku tulee. Välillä luulen, ettei se ole hereilläkään...iltaisin puhutaan ja sovitaan että jos herää, niin jatkaa unia eikä ala huutamaan, koska muut herää ja ollaan ihan lähellä omassa makkarissa kuitenkin. No toisinaan tämä toimii, toisinaan ei...raskasta joka tapauksessa. Nyt on jostain syystä viikon nukkunut yönsä heräämättä...outoa .

Mutta toi sun lapsen raivoaminen vaikuttaa niin selvältä uhmalta, että varmaan vaan yrittäisin pysyä rauhallisena, mutta jämäkkänä. Iltasatu, halit ja pusut ja nukkumaan. Kun tilanne on rauhallinen, toiminnasta voisi lapsen kanssa keskustella. Jos raivoaa, ravotkoon. Jos tulee pois huoneesta, veisin mitään sanomatta takaisin. Ehkä sanoisin vaan hyvää yötä ja poistuisin. Tätä toistaisin niin kauan kuin tarvii. Yrittäisin olla karjumatta, koska se ainakin meillä vaan provosoi lapsia.

Jos nukkuu vielä päikkäreitä, niin ne varmaan vois hiljalleen jättää pois.

 

[Voi että]

Nukkuuko lapsi edelleen päiväunia?
Meillä 3v:n iltaraivo typistyi aiemmasta 1,5 tunnista-n. varttiin, päikkäreiden loputtua. Sänkyyn lähdetään vasta silloin kun lapsi itse ilmoittaa haluavansa nukkumaan, eli on jo aivan töttöröö.
Nukumme samassa huoneessa, joten luen omalla sängylläni kirjaa/kannettavaa tms. kunnes lapsi nukkuu.Ennen tätä pusut ja lyhyt iltasatu jonka aikana lapsi yleensä jo rauhoittuu.
Luojan kiitos olemme saanet takaisin illat kahden mieheni kanssa, ilman että tarvitsee kiristellä kajuvan lapsen nukuttamisesta. Meillä tilanne ei ollut lainkaan niin paha kuin teillä joten voin vaan arvailla miten mukavia iltanne ovat.
Voimia!

 

["shihtzu"]

Vaikea sanoa, sillä mulla on esikoinen ollut aina huono nukahtamaan, tarvii vielä 3,5-vuotiaana nukuttamisen. Mulla on se mahdollista, että lapsi nukkuu vieressä ja homma toimii ja lapsi nukkuu yöt heräämättä.
Kuopus on nyt 1,5v ja nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssään yöt, tosin sänky on mun sängyn vieressä ja isoveljen sänky on mun sängyn toisella puolelle, mutta yleensä vanhempi nukkuu mun vieressä tai tulee ainakin jossain vaiheessa yötä viereen.

 

[-----]

Miten pitkiä päikkäreitä nukkuu? Ajattelin vaan kun oma lapsi lopetti tuon ikäisenä päikkärit. Jaksaa hyvin illan ja nukahtaa yöunille 10min, tosin haluaa, että on vieressä ja pitää kädestä kiinni, mutta kyse on vaan 10min. jaksaisko ilman päikkäreitä, jos ei ole tarpeeksi väsynyt ja siksi nukahtaminen vaikeaa ja heräilee. Meille lapsi reilu 3v ja vauvana oli tosi huono nukkumaan, heräili tunnin välein. nyt on niin ihme kun nukkuu koko yön, yöt tosin rauhoittu jo reilu vuoden ikäisenä. Muistelisin että 2 vuotiaana saattoi itkeskellä yöllä ja joutui ottamaan syliin rauhoittumaan. veikkaisin, että aika paljon varmaan ikäänkin liittyvää uhmaa sun muuta johon ei varmaan auta muu kun aika.

 

[onni löytyy arjesta]

paljonko olet vanhemman lapsen kanssa kahelleen?
Meillä vanhempi lapsi oli samanlainen, että nukutettiin. Nukahti kyllä omaan sänkyyn, mut istuin vieressä ja siluttelin. Sitten istuskelin välillä vauva sylissä ja siluttelin häntä siinä sängyn vierellä, välillä vauva roikkui tissillä, mutta joskus vauvakin nukkui sylissä. Meni itsellään ohitse. Koitin silloin panostaa siihen, että myös hän saa syliä ja siluttelua <3
Voimia sinulle! ja huolehdi omasta jaksamisestasi. Olisko ihan kamalaa, jos joskus menisit vanhemman viereen, kun mies kotona? Voisi sanoa, että nyt onnistuu kun isi kotona, mutta kun isi ei ole, niin on vähän eri kuviot..

 

["vieras"]

Kuullostaa uhmalta toi käytös. Kannattaa jatkaa unikoulua. Meillä ainakin esikoinen rupesi nukkumaan ilman nukuttamista juuri tuolla systeemillä kuin teillä on käytössä. Aikaa tosin meni useampi kuukausi, mutta nyt on nukkunut jo useamman vuoden kokonaisia öitä ja hänet vaan illalla peitellään sadun jälkeen ja jää sänkyyn.

 

[Eedla]

Kiitos Eedla vastauksestakin. Sitä minäkin mietin, että onko vain näin että kaikki ei nuku ja kaikkia ei unikoulut hyödytä. Tuhlaanko aikaani yrittämällä mitään uusia keinoja, vai pitäiskö vain nukuttaa viereen. Sikäli en vielä ole ihan valmis heittämään hanskoja tiskiin, sillä meillä ei ole vielä mennyt useita viikkoja. Oma pinna on vain niin kireällä kaikista univeloista yms, että ei jaksais yrittää montaa päivää, viikoista puhumattakaan. sit olen miettinyt, että pitäiskö päiväunet jättää kokonaan väliin tai vain johonkin puoleen tuntiin? että olisko siitä apua. Poika on tähän asti nukkunut parikin tuntia, tai olen herättänyt 1,5tunnin jälkeen. Selkeästi kuitenkin tarvitsee päivällä unta, on välillä jo klo.12 ihan tsippi ,kun aamut alkaa kuitenkin seiskan pintaan. mut jos päiväunet jättäisikin pois ja yrittäisi saada aamuihin vähän pituutta ja sitäkautta illalla väsyneemmäksi. Tuntuu vain, että itse ei haluaisi luopua päiväunista, sillä se on se ainao OMA hetki tän kaiken härdellin keskellä, mutta ehkä sit sitä kautta saisi iltaan omaa aikaa.

Tiedän tunteen. Voimia ja toivottavasti löydätte ratkaisun pulmaan.

 

["Kökkö"]

Meillä 2v 10kk poika. Aina nukahtanut meidän läsnäollessa. Pienenä vauvan nukahti aina syliin, koska joi siinä iltamaidon ja nukahti pullolle. Myöhemmin nukahti yksin pinnasänkyyn siten, että loikoilimme sängyssä vieressä (nukkui siis samassa huoneessa). Välillä on nukahtanut meidän viereen sänkyyn ja nykyään nukahtaa omaan sänkyyn omassa huoneessa, mutta siten, että olemme tuolissa vieressä.

Joka yö kömpii meidän viereen jossain vaiheessa. Nukkuu siis yöt suht hyvin, eikä heräile, mitä nyt tulee viereen. Meidän unta tietysti häiritsee, kun pyörii keskellä ja välillä puhuu unissaan jne.

Minä olen tämän jo hyväksynyt, ettei meidän poika vain halua nukahtaa yksikseen ja haluaa yöllä viereen. On ilmoittanut monta kertaa, ettei halua nukkua yksin. Olen sitten aatellut, että kun on niin pieni vielä, ettei voi tarkasti kysyä syytä asiaan, niin olkoon. Jos tuntee turvallisemmaksi nukahtaa meidän läsnäollessa, niin onko se niin paljon vaadittu. Pienihän tuo on ja ehkä vuoden päästä voidaan ottaa asia uudelleen puheeksi, kun vähän vanhempi, että josko se uni tulisi itsekseenkin.

Meille syntyy vauva kesällä, joten katsotaan sitten miten hermot kestää sen, että nukutan pojan siinä sivussa, kun vauvakin on talossa. Mies kun on iltaisin välillä töissä. Ja miten yöt menee, kun samassa huoneessa nukkuu neljä.

Ja tosiaan, nukkuuko poikanne vielä päiväunia? Jos nukkuu liikaa, voi vaikuttaa yöuniinkin. Meillä jättää jo osittain päikkärit pois ja silloin menee jo aikaisemmin yöunille ja nukahtaa heti. Ninä päivinä kun nukkuu päikkärit (ei anneta nukkua kuin noin 1h), menee myöhäsemmin yöunille ja "nukuttaminenkin" vie aikaansa.

 

[erittäinväsynytäiti]

jotenkin kaikista fiksuimmalta tuntuis tällä hetkellä yrittää jättää päiväunet pois, jos tosiaan sillä sais omaa aikaa illalle ja lapsi nukkuis yli seitsemään aamulla. Olisin ihan valmis "nukuttamaan" lapsen, jos siihen menis se 5-10 min, mitä joskus meni nykyisten tuntien sijaan. Mutta miten sitten siirtyä tohon päiväunettomuuteen, kun tuntuu että lapsi on ihan väsynyt puolen päivän aikaan koska nyt heräillään seiskan aikaan.

 

[2+3]

Päiväunet pois, mukavat ltarutiinit kuntoon, paljon hellyyttä ja hyväksyntää, nukkumisajan alettua jämäkkä mutta lempeä käsky pistää pää tyynyyn. Alussa iltavalo, jos riekkuu huoneessa nukahtamatta niin sitten se pois. Jos tulee pois huoneesta, käännytä heti takas sänkyyn, ei keskusteluja tms. Kestää aikansa oppia ja muista kehua aina kun homma on sujunut hyvin.

 

["Jenis"]

Mun kuopus on 2v5kk, ja hän on kans tätä mallia että ei vaan nuku. Iltaisin ollaan saatu karsittua niin että istutaan enää hetki vieressä että rauhoittuu, ja sen jälkeen käydään 0-5 kertaa ovensuussa toteamassa että on yö ja nukutaan. Ei siis vaadi enää silittelyä tms. Mutta öisin herää edelleen 1-6 kertaa, joka ikinen yö, eikä siihen auta yhtään mikään. Ollaan kokeiltu aivan kaikkea mitä neuvolasta ja netistä löytyy, ja ei. Hän vaan heräilee ja sillä sipuli.

 

["vieras"]

Meillä tyttö melkein 6v nukkui ekan kerran kokonaisen yön hiukka yli 3v...erinäisiä unikouluja on käyty läpi, tuloksetta. Nyt jo nukahtaa ilman vieressäoloa, nyt näköyhteys vanhempaan pitää olla. Sänky on kiinni meidän sängyssä ja nukutaan useimmiten koko yö putkeen
On kokeiltu omaan huoneeseen useita kertoja, huonolla menestyksellä...nyt oon tullu siihen tulokseen, että oma uni on niin tärkeetä etten jaksa tapella...nukkuu kai se joskus..
Meidän tytöllä on tosin myös todettu hahmotus-ym.häiriöitä, jotka nekin voi vaikuttaa uneen ja nukkumiseen

 

["Jenis"]

Päiväunet pois, mukavat ltarutiinit kuntoon, paljon hellyyttä ja hyväksyntää, nukkumisajan alettua jämäkkä mutta lempeä käsky pistää pää tyynyyn. Alussa iltavalo, jos riekkuu huoneessa nukahtamatta niin sitten se pois. Jos tulee pois huoneesta, käännytä heti takas sänkyyn, ei keskusteluja tms. Kestää aikansa oppia ja muista kehua aina kun homma on sujunut hyvin.

Joo, mm. kaikki tämä meillä tehdään joka päivä/ilta. Ja silti ei nukuta. Kas kun kaikki ei aina mee niinku Strömsössä

 

[onni löytyy arjesta]

Minä en neuvoisi pois päiväunia.. Itse muistan ihanana ajan, kun oli se päikkäriaika päivällä "omaa aikaa". Ja joskus koitin et jätän pois, ei vaikuttanut yöuniin eikä nukahtamisiin mitenkään, univelkainen vain alkoi oleen. Lapset ovat niin yksilöllisiä, poika nukkuin meillä toisinaan päikkärit vielä eskarin jälkeenkin ja tyttö jätti päikkärit pois noin 3v.

 

[Kökkö lisää]

Ja niinä päivinä kun poika ei nuku päiväunia, niin onhan se inhottavaa, kun se oma aika jää päivällä vähiin. Mutta sen saman oman ajan saa kyllä takaisin illalla, kun meilläkin poika on sitten niin väsynyt, että menee nukkumaan jo ennen klo 20 ja nukahtaa sänkyyn heti. Joten koittakaapa muutamia päivä viikossa siten, että ei nuku päikkäreitä. Vaikuttaisko se asiaan.

 

[erittäinväsynytäiti]

[QUOTE="Kökkö";26073475]Meillä 2v 10kk poika. Aina nukahtanut meidän läsnäollessa. Pienenä vauvan nukahti aina syliin, koska joi siinä iltamaidon ja nukahti pullolle. Myöhemmin nukahti yksin pinnasänkyyn siten, että loikoilimme sängyssä vieressä (nukkui siis samassa huoneessa). Välillä on nukahtanut meidän viereen sänkyyn ja nykyään nukahtaa omaan sänkyyn omassa huoneessa, mutta siten, että olemme tuolissa vieressä.

Joka yö kömpii meidän viereen jossain vaiheessa. Nukkuu siis yöt suht hyvin, eikä heräile, mitä nyt tulee viereen. Meidän unta tietysti häiritsee, kun pyörii keskellä ja välillä puhuu unissaan jne.

Minä olen tämän jo hyväksynyt, ettei meidän poika vain halua nukahtaa yksikseen ja haluaa yöllä viereen. On ilmoittanut monta kertaa, ettei halua nukkua yksin. Olen sitten aatellut, että kun on niin pieni vielä, ettei voi tarkasti kysyä syytä asiaan, niin olkoon. Jos tuntee turvallisemmaksi nukahtaa meidän läsnäollessa, niin onko se niin paljon vaadittu. Pienihän tuo on ja ehkä vuoden päästä voidaan ottaa asia uudelleen puheeksi, kun vähän vanhempi, että josko se uni tulisi itsekseenkin.

Meille syntyy vauva kesällä, joten katsotaan sitten miten hermot kestää sen, että nukutan pojan siinä sivussa, kun vauvakin on talossa. Mies kun on iltaisin välillä töissä. Ja miten yöt menee, kun samassa huoneessa nukkuu neljä.

Ja tosiaan, nukkuuko poikanne vielä päiväunia? Jos nukkuu liikaa, voi vaikuttaa yöuniinkin. Meillä jättää jo osittain päikkärit pois ja silloin menee jo aikaisemmin yöunille ja nukahtaa heti. Ninä päivinä kun nukkuu päikkärit (ei anneta nukkua kuin noin 1h), menee myöhäsemmin yöunille ja "nukuttaminenkin" vie aikaansa.[/QUOTE]

mä olen ihan samaa miettinyt, että on niin pieni vielä kuitenkin että miksi turhaan kiusaan. pitäisikö vain ostaa isompi sänky niin mahduttais kaikki sinne kuitenkin alle kolme vuotias vielä, on tosi pieni ja tullut paljon muutoksi pikkusisaren myötä hänenkin elämään. toki meillä ehditään kyllä sylitellä ja halia esikoistakin, on sitä aina kaivannut. On sellainen herkkä luonne.

 

["Jenis"]

... ja toi päikkäreitten poisjättäminen ei auta meillä, päinvastoin - jos ei nuku päivällä, yö menee vielä enemmän persiilleen eikä illalla tuu nukahtamisesta mitään. Ei muutenkaan nuku vuorokaudessa kuin 10-11 tuntia yhteensä, eli ei ainakaan liikaa.

 

["Piupau"]

Meillä samanikäinen tyttö, 1 kk nuorempi tosin. Ei ollut niin paha tilanne kuin teillä tuon nukahtamisen kanssa, mutta hermot meni. Yhdessä vaiheessa oli iltaisin 2-3 h huutoa. Silittelin neitiä, kunnes päätin että nyt loppuu silittelyt ja kaikki muut. Pelkkä iltasatu, hyvänyön suukko ja hyvänyön toivotus. Poistuin huoneesta ja huuto alkoi. Annoin huutaa 10 min. ja kävin sanomassa että nyt nukutaan. Poistuin ja uudelleen sama homma, kunnes nukahti. Tätä ei tarvinnut montaa iltaa jatkaa, ehkä 3 iltaa ja ymmärsi yskän tyttö. Minä vain nukutin, koska mies rankentaa meille taloa kaikki illat. Oli myös vaihe, kun tyttö öisin kömpi meidän väliin nukkumaan emmekä me saaneet nukutuksi. Tähän samat huudatukset parina yönä ja se loppui pääosin siihen. Toki joskus vielä kömpii meidän väliin, muttei enää potki niin paljoa öisin. Kärsivällisyyttä kestää huutoa nämä vaatii. Neuvolassa sanoivat, että jotkut lapset oppivat kerrasta, toiset päivissä, toiset viikoissa, toisilla menee kuukausia...Tsemppiä! Jos jaksat systemaattisesti muutaman illan, niin toivottavasti poika oppii nukahtamaan itsekseen. Piirun vertaa ei saa joustaa! Jaksamista!

 

[Jassua]

Mä en kyllä ymmärrä miksi lapsi pitää huutamalla vierottaa??? Mistä te oikeasti tiedätte mitä alle 3v päässä liikkuu. Jos pelkää olla yksin, jos pimeä pelottaa, jos kaipaa vanhempiensa läheisyyttä illalla yöllä, jos päivät muuten tohinaa ja halit ja läheisyys jää vähemmälle?

No jokainen tyylillään. Meillä on menty aina lapsen ehdoilla. Nukku meidän kanssa samassa huoneessa, kunnes itse ilmoitti 2,5-vuotiaana, että haluaa omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Edelleen nukutetaan ja joka yö kömpii viereen. Minua ei se haittaa. Mies on herkkä unisempi ja siirtyy lattialle patjalle nukkumaan, kun poika tulee yöllä viereen. Näin meillä mennään ja ketään ei tarvitse huudattaa ja kaikki saavat nukkua eikä kenelläkään mene hermot.

 

[Snoopy]

Meillä oli pinna äärimmillään viime vuonna kuopuksen nukkumishärdellin kanssa. Ikää oli silloin aika tarkkaan kaksi vuotta. Neuvolalääkäri mietti jo unikoulua sairaalassa kun tilanne oli pahimmillaan. Molemmat vanhemmat ollaan työelämässä ja lapsi heräili tunnin-parin välein. Ei auttanut vaikka otettiin viereen nukkumaan. Meillä lapset nukutetaan aina niin, että toinen vanhemmista istuu samassa huoneessa. Koitettiin silittelyä, tassuttelua, kirjan lukemista, päikkärit pois, lahjontaa, unilauluja, ihan kaikkea. Lapsi riehaantui heti kun vaan mainitsi nukkumaanmenon.

Lopulta otettiin tiukka linja. Lapsi laitettiin nukkumaan vasta kun oli ihan rättiväsynyt. Sama huuto, riehuminen ja protesti alkoi kuin aina ennenkin. Kun lapsi tuli pois sängystä, otettiin syliin ja pidettiin siinä tiukasti silitelleen kunnes rauhoittui ja taas takaisin sänkyyn. Tätä tehtiin pari viikkoa, joka ilta monen monta kertaa. Välillä lapsi oli niin yliväsynyt että nukahti huutaessaan syliin. Tää kantoi lopulta hedelmää ja lapsi alkoi nukkumaan kunnon yöunia. Toki yhä joka yö herää sen kerran, pari ja usein tulee viereen nukkumaan Mut tää on ihan kevyttä verratuna siihen viimevuotiseen rumbaan.

 

[uhmaa]

Jaksamista sinulle! Meillä oli vastaava tilanne niin, että lapsi oli nukkunut jo reilut puoli vuotta omassa sängyssä omassa huoneessa. Valitettavan usein kuitenkin kipitti viereen keskellä yötä - olen itse todella herkkäuninen, joten omat unet jäi vähiin - kun aina kuitenkin järjestin niin, että herääminen tapahtui omasta sängystä; siis pahimmillaan neljä-viisi herätystä yön aikana Sitten kun alkoi se pahin, pois sängystä - kanto takaisin sänkyyn jne ja kesti ensimmäisenä iltana 1,5 tuntia kehden sekunnin välein, alkoi vitsit olemaan vähissä. Neljäntenä samanlaisena iltana takavarikkoon joutui lempilelu. Seitsemäntenä iltana kesti enää puolisen tuntia tämä rumba joten lahjonta peliin: jos nukahdat nätisti, saat xxxx (himoittu lelu kaupasta). Yhdentenätoista iltana kuului: nyt minä nukahdan nätisti - ja näin tapahtui ja nukkui rauhassa omassa sängyssään aamuun asti, herätti minut sanoen: nyt mennään ostamaan se xxxx. Vieläkin välillä meinaa tulla takapakkeja jolloin porkkanana on: saat aamulla purkan jos nyt nukahdat nätisti etkä loiki pois sängystä. On kyllä aika sydäntä raastavaa kuulla aamulla (huonon illan jälkeen): "saisinko EDES katti matikaisen?" ja ilmoittaa että "et saa, et nukahtanut nätisti eilen". Mutta määrätietoisuus ja sääntöjen selkeä noudattaminen kyllä meidän kohdalla ovat toimineet ja lapsi itsekin ymmärtää miksi saa "palkkion" tai ei saa. Lisäksi meillä on käytössä "kipeänä saa erityiskohtelua" - useamman kuin yhden unilelun sänkyyn, ruokaa keskellä yötä tms mitä nyt tilanteeseen kuuluukin. Mutta samalla on selvää, että kun on terve, erityiskohtelu päättyy ja palataan normiarkeen. Lähes 3 v ymmärtää jo todella paljon - myös sen, jos kerrankaan annat periksi... (oletko koskaan huutamalla saanut mitään äidiltä? - joo, kerran vissyä;-)) - siis lapsen muisti on yllättävän pitkä).
Nykyään iltatoimien jälkeen luetaan lyhyt satu, sitten halit ja paijailut ja nukkumaan. Mutta oli se tosi raskasta silloin pahimman uhman aikana!!!

 

[erittäinväsynytäiti]

Seitsemäntenä iltana kesti enää puolisen tuntia tämä rumba joten lahjonta peliin: jos nukahdat nätisti, saat xxxx (himoittu lelu kaupasta). Yhdentenätoista iltana kuului: nyt minä nukahdan nätisti - ja näin tapahtui ja nukkui rauhassa omassa sängyssään aamuun asti, herätti minut sanoen: nyt mennään ostamaan se xxxx. Vieläkin välillä meinaa tulla takapakkeja jolloin porkkanana on: saat aamulla purkan jos nyt nukahdat nätisti etkä loiki pois sängystä. On kyllä aika sydäntä raastavaa kuulla aamulla (huonon illan jälkeen): "saisinko EDES katti matikaisen?" ja ilmoittaa että "et saa, et nukahtanut nätisti eilen".

meillä on ihan samat purkat ja katti matikaiset.. ja make rekka kaupasta, kun nukahdat nätisti... ja tosiaan meilläkin se huuto alkaa jo kesken äidin lauseen "äiti ei nyt tule viereen koska....HUUUUTOA" eli äiti ei edes ehdi sanoa lausetta loppuun, ei kai sillä lopulla niin väliä olisikaan...huudon aiheuttaa, jo se lauseen alku....

kiitos kaikille vinkeistä ja tsempeistä, me yritetään löytää omaa kultaista keskitietä ja meille parhaita ratkaisuja. huojentavaa tietää, että myös muilla nukutaan yhtä huonosti isompien lasten kanssa että ei se aina mene niin, että rutiinit, rauha ja järjestelmällisyys ja plaaplaaplaa...