Hei mammat!
Meeme,koitahan jaksaa.
Mä tiedän kyllä tunteen kun ei ole ketään kell vois puhua...
Täällä tilanne ukon kanssa on taas muuttunu.
Nyt ei herrasta ole kuulunu mitään kahteen päivään kun ikäänkuin jäi vähän kiinni valheesta.
Ei se sit niin täydellinen olekka ku itseään pitää.
No mutta mäpä en enää jaksakkaa tätä ja ajattelin pistää pisteen tähän.
Olkoonkin että sattuu pirusti ja oon entistä yksinäisempi.
Mun on kumminki ajateltava möykkyä. ja jo olemassa olevia lapsia..
Nää stressit mitä tää nykyin taas ex mulle antaa,aiheuttaa myös tosi tosi kipeitä supistuksia.
No mulla on sterssikielto raskauksissa joten mun on pakko jatkaa ilman sitä.
Jos mä haluan että möykky pääsee mun syliin asti.
Muuten olot on ihan ok.
Jaksan taas kotia ja lapsia hoitaa iha eri lailla kun sisäistin itselleni että toi suhde ei ole luotu jatkumaan.
Tänään aamulla tuli yksi tosi terävä supistus.
Toivottavasti ne nyt kumminki loppuu.
Aina kun alan miettiin meitä,havahdun ja koitan alkaa samantein miettiä jotain muuta.
Kun en kelpaa niin en kelpaa.
Mitä sitä väkisin yrittään mitään.
Mulla on kumminki kaikki ihan hyvin. (no okei,pesukone on hajoomas :kieh: ) mulla ja lapsilla on koti ja ollaan terveitä ja lapsetki sopeutuu kyllä uuteen tilanteeseen.
Eniten säälittää toi nuorin- Kun sen oma isä on kuollu ja se on ottanu exästä isän korvikkeen,onha se kuulunu häne elämäänsä yli vuoden.Ikinä ei ole isäksi sanonu koska tytölle ei ole sitä sanaa opetettu sattuneista syistä.Ja nyt yks kaks sekin on hävinny sen elämästä....
Kyllä tyttö tottuu ja toivon et unohtaa nopeesti.
Mutta kyllä sen käytöksestä huomaa,että se kaipaa...
No mutta tämä tässä.
Jaksellaan mamma!!
Nenna ja

