S
satumarja
Vieras
Tämä on vähän arka aihe, joten siksi täällä varovasti vähän otan puheeksi nimettömänä. =) Minulla on ollut siskoni 3,5v tyttö päivisin hoidossa nyt syksyn, ja olen ollut vähän huolissani ja ihmeissäni tytön leikkimisestä. Tuntuu jotenkin vaikealta ottaa siskon kanssa puheeksi, joten sanokaa nyt jos olen turhaan huolissani.
Eli tyttö on luonteeltaan tosi riehakas ja villi, nauraa tosi äänekästä käkätysnaurua ja menoa riittää. Leikkiminen on tosi paljolti pelkkää riehumista.. siis saattaa esim. mennä lastenhuoneeseen ja järjestelmällisesti tiputtaa kaiken alas kirjahyllystä. Legorakennelmat haluaa rikkoa, haluaa viskoa ja heitellä leluja.. Lelukorit on kivaa vaan kaataa äänekkäästi lattialle ja nauraa päälle. Autoleikissä (tai no melkein missä vaan leikissä) leluja vaan hakataan toisiaan vasten. Hiekkiksellä hiekkaa pitäisi kokoajan heitellä ja viskoa, jne. Lukemisesta ei ole tippaakaan kiinnostunut, mutta toisaalta jaksaa kyllä keskittyä katsomaan pitkääkin lastenelokuvaa ihan rauhassa. Piirtelystä tai askartelusta ei tule mitään.. en tiedä onko kyse siitä ettei "osaa" vai eikö vaan ole kiinnostunut, mutta usein vaan suttaa nopeasti jotain paperille ja sitten taas menoksi. =) Tyttö ei ole mitenkään ahdistuneen tai aggressiivisen oloinen eli en usko että mitään sellaista tunne-elämän vaivaa olisi, mutta on jotenkin kamalan levoton iloisuudestaan huolimatta. Joskus kun yritän oikein keskustella ja selittää miksi on ikävää että menee vaikka rikkomaan toisen leikin, niin katsoo vaan minua "tyhjä katse" kasvoillaan enkä ole varma ymmärtääkö.
Tokihan tyttö on vielä pieni. Minulla on itsellä 2 lasta joista esikoinen on aina ollutkin rauhallinen luonne, joten siihen on turha verrata, mutta vaikka nuorempi on aikamoinen hölöttäjä ja menevä luonteeltaan, niin tämä rikkominen ja heittely on kyllä jäänyt vauva-aikaan.
Onko tässä teidän mielestä aihetta huoleen vai onko ihan tavallista 3,5 vuotiaan touhua? =)
Eli tyttö on luonteeltaan tosi riehakas ja villi, nauraa tosi äänekästä käkätysnaurua ja menoa riittää. Leikkiminen on tosi paljolti pelkkää riehumista.. siis saattaa esim. mennä lastenhuoneeseen ja järjestelmällisesti tiputtaa kaiken alas kirjahyllystä. Legorakennelmat haluaa rikkoa, haluaa viskoa ja heitellä leluja.. Lelukorit on kivaa vaan kaataa äänekkäästi lattialle ja nauraa päälle. Autoleikissä (tai no melkein missä vaan leikissä) leluja vaan hakataan toisiaan vasten. Hiekkiksellä hiekkaa pitäisi kokoajan heitellä ja viskoa, jne. Lukemisesta ei ole tippaakaan kiinnostunut, mutta toisaalta jaksaa kyllä keskittyä katsomaan pitkääkin lastenelokuvaa ihan rauhassa. Piirtelystä tai askartelusta ei tule mitään.. en tiedä onko kyse siitä ettei "osaa" vai eikö vaan ole kiinnostunut, mutta usein vaan suttaa nopeasti jotain paperille ja sitten taas menoksi. =) Tyttö ei ole mitenkään ahdistuneen tai aggressiivisen oloinen eli en usko että mitään sellaista tunne-elämän vaivaa olisi, mutta on jotenkin kamalan levoton iloisuudestaan huolimatta. Joskus kun yritän oikein keskustella ja selittää miksi on ikävää että menee vaikka rikkomaan toisen leikin, niin katsoo vaan minua "tyhjä katse" kasvoillaan enkä ole varma ymmärtääkö.
Tokihan tyttö on vielä pieni. Minulla on itsellä 2 lasta joista esikoinen on aina ollutkin rauhallinen luonne, joten siihen on turha verrata, mutta vaikka nuorempi on aikamoinen hölöttäjä ja menevä luonteeltaan, niin tämä rikkominen ja heittely on kyllä jäänyt vauva-aikaan.
Onko tässä teidän mielestä aihetta huoleen vai onko ihan tavallista 3,5 vuotiaan touhua? =)