[QUOTE="kuttis";28099175]Minusta tuollaiset välit kuulostavat pitkiltä, en itsekään jaksaisi noin kauaa olla syömättä. Annatko lapsesi osallistua ruuanlaittoon? Meidän poika on pienestä pitäen ollut tosi kiinnostunut keittiöhommista, joten hän saa häsätä siinä mukana ja samalla hän maistelee ruoka-aineita. Hän ei syö kasviksia ruualla, mutta maistelee niitä välillä kun minä olen leikkaamassa niitä. Hän tykkää välillä syödä raakaa sipuliakin, korppujauhoja ja ihan mitä vaan maistelee siinä ohessa. Tuollainen varmaan vähentää ruokahalua varsinaisella ruualla, joten ehkä tuo on meillä vähän tarpeetonta, mutta lapsi tykkää. Voisitko sinä kokeilla samaa, että antaisit hänelle jotakin ruuanlaiton ohessa? Ne kurkunpalat voivat maistua paremmilta erikseen kuin "oikean ruuan" seurassa.
Silloin kun poika on vetänyt 2-3 annosta ruokaa, yritän vähän hillitä sitä sillä lailla, että tarjoan maitoa hänelle. Joskus hän lopettaakin syömisen maidon juomisen jälkeen. Painon takia en rajoita, mutta pelkään että hänelle tulee huono olo liiasta syömisestä. Toisaalta kun niin ei ole koskaan käynyt, niin kaipa hän tietää rajansa...[/QUOTE]
Minun mielestä 2-3 tunnin ruokailuvälit eivät ole pitkiä. Jos tarjoisin ruokaa useammin niin enhän ehtisi muuta tehdä kuin tarjota ruokaa! Aamupalan ja lounaan välissä ei ehdi syödä, koska ulkoilee puoli kymmenestä ruokaan asti.
Ruoanvalmistuksessa on apuna, ja siinä kyllä naposteleekin kasviksia.
Toki hän syö kasviksia, kun ne ovat ruoan seassa. Esimerkiksi melkein jokaisessa ruoassa on nykyään porkkanaa (makaronilaatikossa, juuresmuusissa) ja sen lisäksi tomaattia hyvin usein jne. keittoja syödään paljon ja niihin laitan aina juureksia reilusti. Toki niissä syö. Mutta sitten jos on esimerkiksi pastaa (joka syödään aina tummana) ja jauhelihakastiketta niin sen lisänä on salaattia. Kurkut ja tomaatit tai porkkanaraaste menee "pikkupakolla", salaatinlehtiä ei syö millään. Yökkii niille ainoastaan..