3,5 vuotiaan tottelemattomuus

["huh"]

Nyt kaipaisin apuja, neuvoja, vinkkejä mitä tehdä 3,5 vuotiaan kanssa, joka välillä on aivan mahdoton. Selityksistä, kielloista ja neuvoista huolimatta ei välillä tottele mitään ja tekee aivan hölmöjä asioita. Viime aikoina tämä on pahentunut muiden lasten ja äitien seurassa. Tällaisissa tilanteissa en luota lapseen vaan voi vaikka piirtää kylässä seinään, mitä ei taas kotona koskaan tekisi. Osaltaan kaipaa äidin huomiota näissä tilanteissa, mutta osaltaan varmaan uhmaa? Haluaisin neuvoja miten toimia tällaisissa tilanteissa? Tunnen epäonnistuneeni kasvattajana vaikka olen yrittänyt rauhallisesti puhua ja selittää asioita lapselleni. Kotona meillä on myös käytössä nurkka jos tilanne riistäytyy aivan käsistä.

 

["vieras"]

Ehkä lapsi tarvitsee vähemmän selitystä ja enemmän napakkuutta? Katselin juuri päivänä eräänä samanikäistä, joka kiljui ja juoksi kaupassa. Kun lapsi vihdoin saatiin kiinni, äiti katsoi rauhallisesti lapseen ja sanoi, että ... kiltti, kaupassa ei saa juosta. Kohta minä suutun. Viisi minuttia myöhemmin lapsi kiljui ja juoksi taas.

 

[leijona76]

[QUOTE="huh";21931694]Nyt kaipaisin apuja, neuvoja, vinkkejä mitä tehdä 3,5 vuotiaan kanssa, joka välillä on aivan mahdoton. Selityksistä, kielloista ja neuvoista huolimatta ei välillä tottele mitään ja tekee aivan hölmöjä asioita. Viime aikoina tämä on pahentunut muiden lasten ja äitien seurassa. Tällaisissa tilanteissa en luota lapseen vaan voi vaikka piirtää kylässä seinään, mitä ei taas kotona koskaan tekisi. Osaltaan kaipaa äidin huomiota näissä tilanteissa, mutta osaltaan varmaan uhmaa? Haluaisin neuvoja miten toimia tällaisissa tilanteissa? Tunnen epäonnistuneeni kasvattajana vaikka olen yrittänyt rauhallisesti puhua ja selittää asioita lapselleni. Kotona meillä on myös käytössä nurkka jos tilanne riistäytyy aivan käsistä.[/QUOTE]

Jaa,a..mulla 2v9kk ja samoissa mietteissä mitä ihmettä tehä sen käytökselle...muuttunu aivan mahdottomaksi ja kaikki opittu tuntuu kadonneen sieltä nupista. Ei tunnu tehoavan mikään ja äsken meni totaalisesti käämi kun jätkä ei sitte ollenkaan asettunu. Käytössä jäähy,puhe, kaupassa kärriin/autoon jos ei osaa olla jne. Tuntuu vaan että mikään ei tohon tehoa vaikka tietää että seuraamus tulee ja ennen on asettunut varotuksella.

 

["huh"]

Siis kyllä meillä on se napakkuuskin käytössä. Jos ei tottele muutaman kiellon jälkeen siitä seuraa nurkkaa/lelu viedään jemmaan tms. Selityksillä tarkoitin sitä, että olen yrittänyt hölmöilyjen jälkeen selittää, että miksi niin ei saa tehdä, että esim. tulee pipi toiselle jos lyö. Tuntuu, että oma lapsi on aivan mahdoton ja toisilla lapset ovat niin kilttejä ja tottelevaisia. Sanotaan, että tämä touhu on meillä alkanut vasta 6-8 kukautta sitten. sitä ennen oli todella kiltti ja tottelevainen, ehkä liiankin kiltti. Osaltaan tähän varmaan liittyy pikkusisaruksen syntymä.

 

["tiki"]

Meilläkin sisaruksen syntymä teki superkiltistä lapsesta paljon villimmän ja tottelemattomamman.

 

["huh"]

[QUOTE="tiki";21931841]Meilläkin sisaruksen syntymä teki superkiltistä lapsesta paljon villimmän ja tottelemattomamman.[/QUOTE]

Kuinka kauan tätä vaihetta kesti? Miten selvisitte siitä?

 

[MamaDeDos]

Meillä taisi avioero muuttaa äärettömän herrttaisen ja kiltin pojan todella hankalaksi tapaukseksi. Poika oli n. 3v. eron sattuessa ja nyt täyttää 4. Hän oli kiltti vauva ja aina hymyileväinen ja hyväntuulinen. Viimeisen vuoden hän vaan kitisee ja vinkuu ja mikään ei ole hyvin, ei ole nälkä, ei suostu käsienpesulle, ei mene ajoissa vessaan, ei halua tehdä sitä ja tätä ja kiusaa isoveljeä. Olen ihan ymmälläni ja jaksamisen äärirajoilla kun ei sitä jatkuvaa rääkymistä ja vikinää jaksa kuunnella. Lasten isä asuu ulkomailla mutta tuli kesällä ensi kertaa vuoden takaisen eron jälkeen poikia tapaamaan, tämä näytti rauhoittavan tätä nuorimmaista. Ehkä hän oirehti sitä että luuli isän hyljänneen, nyt kun sai viettää laatuaikaa isän kanssa ja huomasi että isä kyllä välittää ja tulee taas uudestaankin viettämään aikaa lastensa kanssa, hän selvästi rauhoittui.

Kuri meillä on kova joten huono käytös ei johtunut ainakaan siitä että meillä saisi tehdä mitä haluaa. Jos kyse ei ole kurista niin ehkä jokin elämänmuutos, hoidon aloittaminen, ero, sisaruksen syntymä tms. voisi aiheuttaa tällaista huonoa käytöstä. Nyt yritän vain puhua lasten kanssa paljon heidän isästään sekä pitää yllä kuria ja antaa paljon rakkautta, haleja ja pusuja yms.

 

["huh"]

Meilläkään kyse ei ole kurin puutteesta, välillä jopa mietin, että onko meillä liian tiukka kuri. tämä käytös alkoi kyllä jo hieman ennen sisaruksen syntymää, mutta nyt tuntuu vain pahenevan. Ja tilanteet joissa on muita läsnä eli annan huomiota muillekin ovat pahimpia. Koska tälläisen session jälkeen kun tullaan kotiin lapsi muuttuu taas omaksi kiltiksi itsekseen ja alkaa leikkiä yksin. Mutta kylässä ei leiki juuri ollenkaan nätisti vaan koko ajan hakee huomiota. Toki kotonakin kiukutellaan, mutta ne on erilaisia tilanteita.