NinaTT:lle

[kukkia]

Tuo oli ninatt todella hyvin kirjoitettu ja aivan totta! Tiettyjä juttuja kuitenkin jäin miettimään.
Alakoululaisen huoneen siivoaminen. Tämä on mielestäni sellainen asia jota vanhempien tuisi kannustaa ja opettaa. Tuskin ketään kiinnostaa hirveesti siivota ja harvan kutsumus se on, mutta kuitenkin niin perusjuttu ettei sitä oikeen voi ohittaa. Pakottaahan ketään ei voi, mutta mielestäni äidin ei silti pitäisi siivota huonetta vaan näyttää lapselle mitä tapahtuu jos ei siivoa. Kukaan tuskin haluaa elää paskan keskellä. Nämä on niitä juttuja jotka pitäisi tehdä vaikkei huvittaskaan.

No toinen juttu sitten tuosta yläkoululaisen kokeisiin lukemisesta. Kyllä mun mielestä siihenkin pitäis kannustaa, koska on oppivelvollisuus ja tää on ihan lakijuttu. Ihan kaikkea vastaan ei voi kapinoida. kyllä nuoren pitäs saada päättää mitä sen jälkeen tekee.

Mutta siis kaikkineen tuo idea siitä, että lapsi löytäs ne omat kiinnostukset ja vahvuudet eikä häntä liikaa ohjailtaisi vanhempien haluamaan suuntaan on hyvä!

Tuolla tummennetulla osuit asian ytimeen: Tuskin lapsi haluaa elää paskan keskellä. Hän haluaa pitää elinympäristönsä siistinä aivan kuten aikuinenkin! Aikuisen näyttämä malli ja antama tuki kannustaa tähän sen lisäksi, että hän itse haluaa elää siistissä ympäristössä.

Opiskeluun voi mielestäni myös kannustaa ilman painostusta tai lahjontaa, kuten aiemmin selitin

No sitten ollaan samoilla linjoilla
Tämä vaatii vanhemmalta sitä, ettei aseta itseään jumala asemaan suhteessa lapseen ja se voi olla joskus vaikeaa. Kotoa on opittu malli, että äiti tai isä on aina oikeassa tai tietävät vähintään paremmin asiasta, kuin lapsi . Onhan se totta, että aikuiset tietää asioista enemmän, mutta oppi menee paremmin kokemuksen kautta perille, kuin käskynä ja ennen kaikkea lapsi oppii myös luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä huomaa parhaassa tapauksessa jopa heikkoutensa. Lapsea vähättelevä asenne siis tulee aikuiselta, kuin luonnostaa ja siksi monen on vaikea havahtua siihen, että onko tehnyt jotain väärin.

 

[xx]

NinaTT, vastaa toki tähän:
Mutta ainoastaan koulusta kieltäytyminen ei viittaa masennukseen?
Vain yleisesti oppivelvollisuudesta kieltäytyminen viittaa?
Vaiko kotiopetuksesta?

Eli ts. viittaako masennukseen:
1. Koulusta kieltäytyminen
2. Kotiopetuksesta kieltäytyminen
3. Ainoastaan molemmat yhdessä

 

[ninaTT]

Tilanne on mun mielestä eri, silloin jos esiintyy kiusaamista. Silloin yhteiskunnan pitää toimia niin, että siihen puututaan, kiusatun ei pitäisi joutua pelkäämään ja kiusaajia pitää ojentaa käytöksessään. Mua ei kiusattu ala-asteella (yläasteella kiusattiin, mutta se on täysin eri tarina), olin muuten vaan herkkis ja arka. Uskon, että olisin ollut vieläkin arempi, ellen olisi kuitenkin käynyt koulua, löytänyt ystäviä ja ollut vahvempi kokemusteni jäljiltä. Jos vanhempani olisivat jotenkin suojelleet minua kaikelta, olisin vain elänyt pumpulissa ja pelännyt maailman kohtaamista enemmän.

Sen takia ottaisin selvää _miksi_ lapsi ei halua sinne kouluun ja yrittäisimme selvitä siitä ongelmasta ennen kun tuuppaisin lapsen kylmiltään muiden joukkoon. Olishan sunkin tapauksessa voinu toimia jokin pehmeä lasku tms ihan hyvin, siis jonkunlainen kompromissi.

En mä tiedä miksi mua ei uskottu (tai kerroinkohan edes??) kiusaamisesta ja kuinka mä siellä voin pahoin. Kiusaaminen liittyi varmaan just siihen, etten viihdy isoissa porukoissa. Saatan vetäytyä ja käyttäytyä ihan eri tavalla kun tavallisesti. Olen tajuttoman ujo. Eli en usko, että sitä olis voinu täysin kitkeä; mä en halunnut kuulua porukkaan, mutta toisaalta en halunnut olla yksinkään. Joten oli mitenpäin tahansa, mulla oli huono olla ja muut jättivät ulkopuolelle herkästi.

 

[ninaTT]

NinaTT, vastaa toki tähän:
Mutta ainoastaan koulusta kieltäytyminen ei viittaa masennukseen?
Vain yleisesti oppivelvollisuudesta kieltäytyminen viittaa?
Vaiko kotiopetuksesta?

Eli ts. viittaako masennukseen:
1. Koulusta kieltäytyminen
2. Kotiopetuksesta kieltäytyminen
3. Ainoastaan molemmat yhdessä

Nää asiat on noin yksinkertaisia :saint:

Oppimisesta kieltäytyminen viittaa masennukseen. Opetuksesta kieltäytyminen on usein ihan tervettä ja tarpeellista

 

[xx]

NinaTT, vastaa toki tähän:
Mutta ainoastaan koulusta kieltäytyminen ei viittaa masennukseen?
Vain yleisesti oppivelvollisuudesta kieltäytyminen viittaa?
Vaiko kotiopetuksesta?

Eli ts. viittaako masennukseen:
1. Koulusta kieltäytyminen
2. Kotiopetuksesta kieltäytyminen
3. Ainoastaan molemmat yhdessä

Nää asiat on noin yksinkertaisia :saint:

Oppimisesta kieltäytyminen viittaa masennukseen. Opetuksesta kieltäytyminen on usein ihan tervettä ja tarpeellista

Eli jos lapsi kieltäytyy sekä kotona että koulussa oppimisesta, on se epätervettä ja viittaa masennukseen.

Kotiopetuksesta tai kouluopetuksesta kieltäytyminen tervettä ja tarpeellista. Edelleen jäi epäselväksi miten toimit tässä tapauksessa, jos lapsi kieltäytyy opetuksesta sekä kotona että koulussa ja tämän lisäksi oppimisesta.

Tarkoitatko ettei kotiopetuksessa lasta tule lainkaan opettaa, vaan tämä opiskelee yksin?

 

[ninaTT]

No sitten ollaan samoilla linjoilla
Tämä vaatii vanhemmalta sitä, ettei aseta itseään jumala asemaan suhteessa lapseen ja se voi olla joskus vaikeaa. Kotoa on opittu malli, että äiti tai isä on aina oikeassa tai tietävät vähintään paremmin asiasta, kuin lapsi . Onhan se totta, että aikuiset tietää asioista enemmän, mutta oppi menee paremmin kokemuksen kautta perille, kuin käskynä ja ennen kaikkea lapsi oppii myös luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä huomaa parhaassa tapauksessa jopa heikkoutensa. Lapsea vähättelevä asenne siis tulee aikuiselta, kuin luonnostaa ja siksi monen on vaikea havahtua siihen, että onko tehnyt jotain väärin.

Mä mallinnan tätä kahdella esimerkillä, omasta perheestäni Mä en nimittäin ole mikään siisti ihminen, ollut siis. Nykyään menee jo paremmin sillä saralla, mutta jos puhutaan lapsuudesta...

Toinen vanhemmista päätti, ettei tipu viikkorahaa jos huonetta ei siivota. No, mä sitten jossakin vaiheessa luovutin ku tuntu siivoaminen niin hankalalta. Sitten siirryttiin painostamiseen: Ei saanut mennä ulos leikkimään, ennen kuin huone oli siisti. Itkin vihasena ja pettyneenä huoneessani muutaman illan kunnes sain sen jotenkin ok:n näköiseksi. Huone ei silti tuntunut mielekkäältä tai kivan näköiseltä. Siivosin, jotta pääsisin pihalle leikkimään. Meni mielenkiinto koko touhuun. Huone oli läävä paitsi kerran viikossa kun siivosin.

Toinen vanhemmista tarjosi sinnikkäästi ja sitkeästi apuaan. Ehdotti, että sisko vähän auttaisi sisustamaan. Että siivottaisiin yhdessä vanhemman kanssa. Sanoi, että jos vaikkapa minä teen tuon yhden osan niin hän tekee tuon toisen homman. Tämä tapa johti siihen, että huone oli pitkän aikaa täysi kaaos... Mutta pikkuhiljaa ymmärsin, ettei kukaan minua ole pakottamassa mihinkään, enkä minä ole epäonnistunut ihmisenä vaikka huone olisikin vähän sotkuinen. Seuraava askel oli harjoitteleminen. Nykyään sanoisin kotini olevan tarpeeksi siisti suurimman osan ajasta, eli ihan riittävän hyvä

Vanhemmuuden tavoitteet ovat joskus epäselviä. Kumpi on tärkeämpää: Se, että lapsi juuri tänään siivoaa huoneensa itse, vai se, että hän oppii kunnioittamaan omaa ympäristöään ja tosiaan oppii pitämään sen siistinä? Ja haluaa pitää sen siistinä?

Tämmösiä siis ajattelen =)

 

[ninaTT]

Eli jos lapsi kieltäytyy sekä kotona että koulussa oppimisesta, on se epätervettä ja viittaa masennukseen.

Kotiopetuksesta tai kouluopetuksesta kieltäytyminen tervettä ja tarpeellista. Edelleen jäi epäselväksi miten toimit tässä tapauksessa, jos lapsi kieltäytyy opetuksesta sekä kotona että koulussa ja tämän lisäksi oppimisesta.

Tarkoitatko ettei kotiopetuksessa lasta tule lainkaan opettaa, vaan tämä opiskelee yksin?

Oppiihan lapsi puhumaankin ilman opetusta Ja piirtämään, laulamaan, nimeämään eläimiä ja kasveja... Hän oppii myös lukemaan, laskemaan jne ilman, että häntä aktiivisesti opetetaan =) Tällekin on hieno termi jos haluat googlettaa aiheesta lisää Unschooling... Tai oppi omaan tahtiin, vissiin, suomeksi.

 

[xx]

Eli jos lapsi kieltäytyy sekä kotona että koulussa oppimisesta, on se epätervettä ja viittaa masennukseen.

Kotiopetuksesta tai kouluopetuksesta kieltäytyminen tervettä ja tarpeellista. Edelleen jäi epäselväksi miten toimit tässä tapauksessa, jos lapsi kieltäytyy opetuksesta sekä kotona että koulussa ja tämän lisäksi oppimisesta.

Tarkoitatko ettei kotiopetuksessa lasta tule lainkaan opettaa, vaan tämä opiskelee yksin?

Oppiihan lapsi puhumaankin ilman opetusta Ja piirtämään, laulamaan, nimeämään eläimiä ja kasveja... Hän oppii myös lukemaan, laskemaan jne ilman, että häntä aktiivisesti opetetaan =) Tällekin on hieno termi jos haluat googlettaa aiheesta lisää Unschooling... Tai oppi omaan tahtiin, vissiin, suomeksi.

Onnistuuko kys. malli tässä maassa?
Oppivelvollisuus/kotiopetus KAI sisältää jonkinlaisia vaatimuksia...
En tiedä asiasta tarkemmin, mietin vain, että onnistuukohan tällainen vapaampi malli täällä.

 

[ninaTT]

Onnistuuko kys. malli tässä maassa?
Oppivelvollisuus/kotiopetus KAI sisältää jonkinlaisia vaatimuksia...
En tiedä asiasta tarkemmin, mietin vain, että onnistuukohan tällainen vapaampi malli täällä.

Kotiopetuksen valvonta riippuu hirveästi kunnasta. Tiedän vaa pari unschooling-perhettä, mutta se mitä tiedän, niin heillä menee ihan hyvin. Yksi tyttö (vissiin helsingissä) käy kerran vuodessa parin tunnin mittaisessa kokeessa, muuten ei mitään velvollisuuksia kunnalle. Osassa perheitä lapset ovat ala-asteen olleet kotona ja menneet sitten yläkouluun.

Ala-asteen oppimäärä ainakin on oikeasti todella pieni. Koulussa menee hirveästi aikaa ihan muuhun kun oppimiseen, joten tuskin on kovin vaikeata vapaammalla meiningillä saavuttaa tarpeeksi hyviä "tuloksia" jotta kunta jättää rauhaan.

 

[xx]

Onnistuuko kys. malli tässä maassa?
Oppivelvollisuus/kotiopetus KAI sisältää jonkinlaisia vaatimuksia...
En tiedä asiasta tarkemmin, mietin vain, että onnistuukohan tällainen vapaampi malli täällä.

Kotiopetuksen valvonta riippuu hirveästi kunnasta. Tiedän vaa pari unschooling-perhettä, mutta se mitä tiedän, niin heillä menee ihan hyvin. Yksi tyttö (vissiin helsingissä) käy kerran vuodessa parin tunnin mittaisessa kokeessa, muuten ei mitään velvollisuuksia kunnalle. Osassa perheitä lapset ovat ala-asteen olleet kotona ja menneet sitten yläkouluun.

Ala-asteen oppimäärä ainakin on oikeasti todella pieni. Koulussa menee hirveästi aikaa ihan muuhun kun oppimiseen, joten tuskin on kovin vaikeata vapaammalla meiningillä saavuttaa tarpeeksi hyviä "tuloksia" jotta kunta jättää rauhaan.

Eli onnistuu ainakin jossain.
Tosin ei ilmeisesti/välttämättä silloin, jos pakollisia kokeita kerran(kin) koulussa mutta lapsi kieltäytyy menemästä

 

[ninaTT]

Onnistuuko kys. malli tässä maassa?
Oppivelvollisuus/kotiopetus KAI sisältää jonkinlaisia vaatimuksia...
En tiedä asiasta tarkemmin, mietin vain, että onnistuukohan tällainen vapaampi malli täällä.

Kotiopetuksen valvonta riippuu hirveästi kunnasta. Tiedän vaa pari unschooling-perhettä, mutta se mitä tiedän, niin heillä menee ihan hyvin. Yksi tyttö (vissiin helsingissä) käy kerran vuodessa parin tunnin mittaisessa kokeessa, muuten ei mitään velvollisuuksia kunnalle. Osassa perheitä lapset ovat ala-asteen olleet kotona ja menneet sitten yläkouluun.

Ala-asteen oppimäärä ainakin on oikeasti todella pieni. Koulussa menee hirveästi aikaa ihan muuhun kun oppimiseen, joten tuskin on kovin vaikeata vapaammalla meiningillä saavuttaa tarpeeksi hyviä "tuloksia" jotta kunta jättää rauhaan.

Eli onnistuu ainakin jossain.
Tosin ei ilmeisesti/välttämättä silloin, jos pakollisia kokeita kerran(kin) koulussa mutta lapsi kieltäytyy menemästä

Niin, JOS lapsi kieltäytyy menemästä Mutta harva lapsi kieltäytyisi tuommoisessa tilanteessa.

 

[heh heh hehe]

Noh eipä tuo "nina t" mikään nero oo.

 

[juu juu]

en jaksanu lukea ap tekstiä mutta ekan pitkän ninatt vastauksen luin, jotkut asiat siellä on ok.. en mäkään oo hangessa nostamassa ja liukumäes koppaamassa. mutta sitten ku näin kuinka pitkälle näitä hyviä kasvatusneuvoja on testattu (siis ninattn toimesta.. ), en voinu ku nauraa. siis sulla on yks alle 2v kersa?! no siinä sitä oliski jos sen kanssa olis joku kasvatusongelma.. mutta hyvä se on neuvoa tuossa tilanteessa. =)

 

[olkinalle]

Mielenkiintoista tekstiä ninalta :flower:

Mua jotenkin kiehtoo hirveästi nuo kasvatusmetodit joita nina käyttää, se että lapsi saa tehdä niin kuin tykkää ja vain pienellä opastuksella tultaisiin toimeen. Ei kieltämisiä.
Mulla on kolme lasta; 4-, 2- ja 1-v. Kaksi vanhinta on lähes täysin kieltämällä ja kehumalla kasvatettu, kolmas lähinnä pyörii jaloissa ja oppii muita katsomalla Kuopus on myös kova kiipeilemään tuoleilla, alun kieltämisten jälkeen en ole enään asiaan puuttunut, välillä saatan sanoa että ole varovainen. Perhepeti meillä on käytössä niin että lapset saavat olla joko omissa sängyissään tai meidän sängyssä itse valiten. Lähes 100%:sti ne tuolta meidän sängystä löytyvät.
Onko sinulla nina tietoa voiko enää tässä vaiheessa, kun varsinkin vanhimmat lapset jo uhmakkaita, alkaa täysin uuteen kasvatusmetodiin missä kieltoja ei ole? Onko unschooling-kirjoja tms. käännetty suomeksi?

 

[alastulossa mättää]

Merkkaan ja palaan lukemaan myöhempänä..

 

[vieras]

Minun mielestä nämä jutut ovat surullinen esimerkki ihmisestä joka on omasta mielestään kasvatettu väärin ja siksi yrittää tehdä kaiken omille lapsilleen eri tavalla. Etkö Nina arvosta itseäsi vai miksi ajattelet olevasi niin huono ettei omalle lapsellesi millään saa tulla samanlaista elämää kuin sinulla on?
Kun minä katson peiliin, näen vahvan ja onnellisen ihmisen, eli ovat vanhempani onnistuneet siinä mitä halusivat vaikka metodeista olenkin eri mieltä. Ehkä tuo sinun haluttomuus siivota johtui vain sinun laiskuudesta ja laiskakin ihminen muuttuu vireäksi kun hänen on pakko tehdä jotain. Kun on tottunut tekemään töitä, elämä on helpompaa. Ei tarvitse elää elämäänsä tukien varassa, vai sossupummejako haluat lapsistasikin tulevan?

 

[juu]

en jaksanu lukea ap tekstiä mutta ekan pitkän ninatt vastauksen luin, jotkut asiat siellä on ok.. en mäkään oo hangessa nostamassa ja liukumäes koppaamassa. mutta sitten ku näin kuinka pitkälle näitä hyviä kasvatusneuvoja on testattu (siis ninattn toimesta.. ), en voinu ku nauraa. siis sulla on yks alle 2v kersa?! no siinä sitä oliski jos sen kanssa olis joku kasvatusongelma.. mutta hyvä se on neuvoa tuossa tilanteessa. =)

juu ei taida olla kenelläkään mitään ongelmia tuon ikäisen kanssa. ainakaan nina tt:n kaltaisesta rikkaasta suvusta tulevalla, jolla on hyvä sukunimi ja hyvät tukiverkot ja niitä vanhoja tätejä, jotka antavat rahaa ja jossa käydä kylässä ja syömässä ja rikaan suvun vesana osaa hakea kaikki rahat ja tuet jotka hänelle kuuluvat. ja rikkaan miehen metsästys on kiikarissa

 

[niin]

Mahtavia ajatuksia ja varmasti toimivat yhden lapsen kanssa.
Mutta toimivatko oiekasti useamman lapsen kanssa?

Minulla ei riitä voimavarat eivätkä taidot. Pienenä (alle 5v) lapset tekivät autommaattisesti fiksusti ja söivät terveellisesti ja halusivat nukkua tarpeeksi ja ulkoilla jne.

Nyt isompana jos esim. koululainen saisi valita, ei ainakaan lukisi kokeisiin koskaan, (läksyt tekee juurikin koska olisi noloa ja saisi sanktion koulussa siitä että ei ole niitä tehnyt, eli varmaankin joutuisi jäädä koulun jlkeen tekemään. koulu siis oikeastaan hoiata tämän asia puolestani, tuskin tekisi läksyjä jos ei sitä mitään seuraamuksia tulisi), söisi pelkästään karkkia ja makeaa jos saisi valita, katsoisi telkkari ja istuisi tietokoneen edess päivät. eli kaikki elämisen perusasiat, liikunta, ravinto, uni jäisivät huonolle hoidolle jos lapsi saisi päättää.
ja todellakin tuohon noin 5-vuotiaaksi lapset ovat olleet sisäisesti viisaita ja kaikki meni hyvin.

asia vaikeutui toisen lapsen jälkeen. Koin 2 lapsen hoitamisen erittäin raskaana (koska eri ikäisiä ja niin eri tarpeet) ja vaikka en olisi koskaan uskonut aiemmin itseestäni, joskus ajan puutetta alkoi korvata jollain tavaralla tai herkulla (esikoisele ei aikaa). ja lisäksi se uhma ja mustasukkaisuus esikoisen taholta sai karjumaan ekaa kertaa lapselle ja tämä taas sai aikaan kierteen, lisää uhmaa, lisää huutoa.

Yhden lapsen hoidimme siinä sivussa kun molemmat kävimme kokopäivätöissä. ja oli helppoa ja sujui hyvin, mutta työmäärä lisääntyy moninkertaisesti kun lapsia on kaksi.

 

[tsip]

NinaTT, vastaa toki tähän:
Mutta ainoastaan koulusta kieltäytyminen ei viittaa masennukseen?
Vain yleisesti oppivelvollisuudesta kieltäytyminen viittaa?
Vaiko kotiopetuksesta?

Eli ts. viittaako masennukseen:
1. Koulusta kieltäytyminen
2. Kotiopetuksesta kieltäytyminen
3. Ainoastaan molemmat yhdessä

Nää asiat on noin yksinkertaisia :saint:

Oppimisesta kieltäytyminen viittaa masennukseen. Opetuksesta kieltäytyminen on usein ihan tervettä ja tarpeellista

mun pojalla on todettu jonkinlainen hahmotushäiriö(tarviierityisopetusta),masennusta ei ole mutta kieltäytyi oppimisesta,
koska piti itseään tyhmänä koulu piti laiskana...
niin ja masenus on ihan tutkittu psykologi ei sellaista nähnyt vaan oppimishaluttomuus johtui ihan vaikeudesta oppia.

 

[M Y R K K Y]

Minun mielestä nämä jutut ovat surullinen esimerkki ihmisestä joka on omasta mielestään kasvatettu väärin ja siksi yrittää tehdä kaiken omille lapsilleen eri tavalla. Etkö Nina arvosta itseäsi vai miksi ajattelet olevasi niin huono ettei omalle lapsellesi millään saa tulla samanlaista elämää kuin sinulla on?
Kun minä katson peiliin, näen vahvan ja onnellisen ihmisen, eli ovat vanhempani onnistuneet siinä mitä halusivat vaikka metodeista olenkin eri mieltä. Ehkä tuo sinun haluttomuus siivota johtui vain sinun laiskuudesta ja laiskakin ihminen muuttuu vireäksi kun hänen on pakko tehdä jotain. Kun on tottunut tekemään töitä, elämä on helpompaa. Ei tarvitse elää elämäänsä tukien varassa, vai sossupummejako haluat lapsistasikin tulevan?

Samoin minusta, ninaTT:llä on nyt kokeilu oman lapsensa kanssa.Vähän kuin eräät epäpätevät tutkijat ovat tehneet erilaisia kokeilujaan omilla lapsillaan.

Mitäs sitten kun huomaa että pieleen meni...

Minua on kielletty ja suojeltu.Se on ollut turvallista.
Liika kieltäminen aiheuttaa estoja,ahdistusta.Mutta jollei kiellä laisinkaan se luo myös ahdistusta,turvattomuutta.

Kultainen keskitie taas tässäkin asiassa.
Ja maalaisjärki!! :wave:

 

[FANG-ANN-75]

mun sanat ei riitä! Pakko silti pari juttua kysyä.

NinaTT:

Sanot että jos lapsi haluaa napata myrkkymarjan suuhun, et kiellä, vaan annat infoa myrkyllisyydestä ja lapsi saa ite päättää syökä(tai vastaavaa???).
Minkä ikäiseen luotat niin, että se ylipäätään YMMÄRTÄÄ SANAN myrkyllinen? Mitä jos sanot 1,5v: lle että hyi se on myrkyllinen, tulee pipi, ja lapsi vetää sen SILTI suuhun??? Sellaisiakin lapsia on, sillä usko tai älä: me olemme erilaisia!
toimisitko sitten niin, että ahaa, annetaampa lapsen syyä ja annetaan INFOA et on olemassa myrkytystietokeskus ja kun lapsi kourustelee maassa kerrot, että on olemassa sellainen taho ja JOS HÄN haluaa, äiti voi soittaa sinne. mutta en pakosta soita ja hoidata koska itse halusin syödä ja valita myrkyn???

Entä jos pieni lapsi on taapertamassa auton alle, sanotaan vaikkapa 1v3kk. Sen ikäinen ei ole vielä mikään järjen jätti, huudat että varoooo auto saattaa ajaa päälle ja voi tulla pipi? Kuule siinä ajassa se ajoi jo lapsen päälle. Kun toinen vaihtoehto olis ollut estää lasta jäämästä alle nappaamalla syliin ja ESTÄMÄLLÄ.

Entä jos lapsi juoksee sakset kädessä(jotka olis saanu käteen VAIKKA olisit yrittäny pitää ne poissa) ja kaatuu ja mahasta läpi? Kun näet sakset, annatko pitää ne ja "KUUNNELLA KEHOAAN" kun sakset rusahtaa läpi vatsanpeitteiden? Vai voisitko mitenkään taipua pyytämään niitä pois ja KÄSKEMÄÄN ettei juokse?

Anteeksi vaan mutta mä suorastaan kiehun. Sulla on TOISTASEKSI käynyt tuuri ettei lapsesi ole vammautunut jne, mutta katsotaampa mitä tulee vielä eteen...sääli.

Noi kasvatuslässytykset oikeesti on vain sanahelinää ja laiskuutta. Osa asioista voi olla hyväksyttäviä mutta etupäässä niin pöyristyttävää tekstiä että ihan suututtaa. Lapsesi on vaarassa ja tulee olemaan vielä monet kerrat. Se on mun mielipide.

Aivan turhaa lässytystä sellaiset "antaa sen kuunnella omaa kehoaan", joo, sitten kun pää halkeaa asfalttiin?
"antaa sen itse päättää koska haluaa siivota huoneensa", joo, sit kun on 20v ja asuu jo yksin?

jne....

 

[alastulossa mättää]

mun sanat ei riitä! Pakko silti pari juttua kysyä.

NinaTT:

Sanot että jos lapsi haluaa napata myrkkymarjan suuhun, et kiellä, vaan annat infoa myrkyllisyydestä ja lapsi saa ite päättää syökä(tai vastaavaa???).
Minkä ikäiseen luotat niin, että se ylipäätään YMMÄRTÄÄ SANAN myrkyllinen? Mitä jos sanot 1,5v: lle että hyi se on myrkyllinen, tulee pipi, ja lapsi vetää sen SILTI suuhun??? Sellaisiakin lapsia on, sillä usko tai älä: me olemme erilaisia!
toimisitko sitten niin, että ahaa, annetaampa lapsen syyä ja annetaan INFOA et on olemassa myrkytystietokeskus ja kun lapsi kourustelee maassa kerrot, että on olemassa sellainen taho ja JOS HÄN haluaa, äiti voi soittaa sinne. mutta en pakosta soita ja hoidata koska itse halusin syödä ja valita myrkyn???

Entä jos pieni lapsi on taapertamassa auton alle, sanotaan vaikkapa 1v3kk. Sen ikäinen ei ole vielä mikään järjen jätti, huudat että varoooo auto saattaa ajaa päälle ja voi tulla pipi? Kuule siinä ajassa se ajoi jo lapsen päälle. Kun toinen vaihtoehto olis ollut estää lasta jäämästä alle nappaamalla syliin ja ESTÄMÄLLÄ.

Entä jos lapsi juoksee sakset kädessä(jotka olis saanu käteen VAIKKA olisit yrittäny pitää ne poissa) ja kaatuu ja mahasta läpi? Kun näet sakset, annatko pitää ne ja "KUUNNELLA KEHOAAN" kun sakset rusahtaa läpi vatsanpeitteiden? Vai voisitko mitenkään taipua pyytämään niitä pois ja KÄSKEMÄÄN ettei juokse?

Anteeksi vaan mutta mä suorastaan kiehun. Sulla on TOISTASEKSI käynyt tuuri ettei lapsesi ole vammautunut jne, mutta katsotaampa mitä tulee vielä eteen...sääli.

Noi kasvatuslässytykset oikeesti on vain sanahelinää ja laiskuutta. Osa asioista voi olla hyväksyttäviä mutta etupäässä niin pöyristyttävää tekstiä että ihan suututtaa. Lapsesi on vaarassa ja tulee olemaan vielä monet kerrat. Se on mun mielipide.

Aivan turhaa lässytystä sellaiset "antaa sen kuunnella omaa kehoaan", joo, sitten kun pää halkeaa asfalttiin?
"antaa sen itse päättää koska haluaa siivota huoneensa", joo, sit kun on 20v ja asuu jo yksin?

jne....

Peesi!

 

[FANG-ANN-75]

Up vaan...sano.

 

[Debra]

No joo, en mä ihan täysin tyrmää, sulla on jotain ihan hyviä ajatuksia.

Edelleen mä uskon enemmän siihen, että vanhemmat tekee (ainakin tärkeimmät) päätökset, kieltävät ja estävät tarvittaessa. Tämän lisäksi pidän myös todella tärkeinä asioina joitain juttuja, mitä korostat, lapsen kuuntelemista ja sitä että se myös ymmärtää asiat ja seuraukset. Mutta jos mun 5 vuotias poika ei kerää lelujaan, niin mä kyllä sille teen selväksi, että ne on kerättävä, mutta myös parhaani mukaan yritän saada hänet ymmärtämään, miksi niin pitää tehdä, miten ne sitten löytyy ens kerralla paremmin taas jne. Eli asioista kyllä jutellaan ja itsekin saa päätöksiä tehdä, mutta vanhemmat on se auktoriteetti joka sanoo viimeisen sanan. Yleinen hyvinvointi ja turvallisuus on aina vanhempien vastuulla.

 

[vieras]

Miten estetään lasta huomaamasta että äiti on sitä mieltä että koulu on jokseenkin huono asia ja opetus siellä hyödytöntä?
Kuten täällä on sanottu, lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan ja muita ihmisiä ja tekee asioita ollakseen osa yhteisöä.

Kun se "yhteisö" jonka mieltymysten mukaan asioita tehdään on äiti, joka on kouluvastainen, päättääkö tällaisen äidin lapsi omasta vapaasta tahdostaan ettei hänelle koulusta ole mitään muuta kuin haittaa ja siirtyy sen jälkeen kotiopetukseen vai tekeekö lapsi sen siksi että olettaa että hänen halutaan tekevän niin?