V
vähän avuton
Vieras
Olen kuullut paljon tämän ikäisten lasten öisistä itkupotkuhuuto-raivareista ja jonkunlaisista kauhukohtauksista, mutta meidän esikoinen on alkanut heräillä öisin ja kiukuttelee ja riehuu. Alkaa siis kitistä, että on nälkä tai väärä yöpaita tai ei nukuta tms.
Meille syntyi juuri toinen lapsi, jonka esikoinen on ottanut hyvin vastaan (ei siis ole mustasukkainen vauvalle vaan haluaa olla mukana hoitamassa jne.). Esikoista koitetaan huomata niin paljon päiväaikaan kuin mahdollista, hän on kotihoidossa, joten saa muutenkin paljon huomiota äidiltä ja isältä.
Voisiko tuo yövalvominen kuitenkin olla huomionhakuisuutta vauvan takia? Valvomiset alkoivat jo odotusaikana, esikoinen kyllä siis hyvin tiesi ja ymmärsi, että mahassa on vauva.
Esikoinen saattaa siis herätä yöllä klo 1 ja valvoa jopa klo 5 asti, emme saa häntä rauhoittumaan, koska hän on niin yliväsynyt. Lopulta kuitenkin nukahtaa ja aamulla onkin sitten aika homma saada hänet hereille ja illat ovatkin sitten yhtä taistelua.
Hän ei enää nuku päiväunia, normaalisti (välillä kun ei tosiaan aloita tuota yöriehumista) nukkuu 20.00-7.00. Ulkoilemme yleensä kerran tai kaksi päivässä, syömme säännöllisesti ja päivässä on selkeä rytmi. Telkkaria hän kyllä on nyt saanut katsella enemmän, esim. kun vauva on itkuinen tms. Kavereita näkee puistossa, käymme myös silloin tällöin kylässä ja kaupassa, vietämme ihan normaalia arkea.
Hän nukahtaa omaan huoneeseensa iltasatujen ja laulujen jälkeen, yleensä nukahtaa jo siinä vaiheessa kun laulan, joten ei nukahda yksin. Tämä on tietty vähän huono homma, koska ei nukahda itsekseen... Ennen hän tuli yöpissan jälkeen äidin ja isän väliin nukkumaan ja saa tulla vieläkin, mutta usein tämä riehuminen alkaa siellä meidän välissä. Sitten taistellaan ja koitetaan saada rauhoittumaan, välillä viedään takaisin omaan sänkyyn ja äiti tai isä jää sinne nukkumaan. Ei hän siitäkään vielä rauhoitu, itkee ja kikattaa vuorotellen. Itse menetän välillä hermoni ja alan raivota, myönnetään, ja siitähän lapsi enemmän innostuu. Mutta pääasiassa koitetaan pysyä rauhallisina eikä lähdetä lapsen pelleilyihin mukaan (ei anneta yöllä ruokaa vaikka vinkuisi nälkäänsä, koska päivällä syödään kuitenkin reippaasti ja iltaisin puuroa, toki jos itkee vaikka jalkasärkyä tms. niin otetaan tosissaan ja laitetaan paksummat sukat ja joskus jopa särkylääke).
Ottaa vain niin päähän, kun vauva nukkuisi hyvin yönsä mutta tämän esikoisen kanssa tullaan hulluiksi. Hän on kiltti ja reipas lapsi, mutta aika herkkä asioille ja tosiaan huomionhakuinen.
Voiko tämä olla vain ohimenevä vaihe vai pitäisikö jo soittaa neuvolaan ja kysyä, mitä teemme väärin? Kokemuksia?
Meille syntyi juuri toinen lapsi, jonka esikoinen on ottanut hyvin vastaan (ei siis ole mustasukkainen vauvalle vaan haluaa olla mukana hoitamassa jne.). Esikoista koitetaan huomata niin paljon päiväaikaan kuin mahdollista, hän on kotihoidossa, joten saa muutenkin paljon huomiota äidiltä ja isältä.
Voisiko tuo yövalvominen kuitenkin olla huomionhakuisuutta vauvan takia? Valvomiset alkoivat jo odotusaikana, esikoinen kyllä siis hyvin tiesi ja ymmärsi, että mahassa on vauva.
Esikoinen saattaa siis herätä yöllä klo 1 ja valvoa jopa klo 5 asti, emme saa häntä rauhoittumaan, koska hän on niin yliväsynyt. Lopulta kuitenkin nukahtaa ja aamulla onkin sitten aika homma saada hänet hereille ja illat ovatkin sitten yhtä taistelua.
Hän ei enää nuku päiväunia, normaalisti (välillä kun ei tosiaan aloita tuota yöriehumista) nukkuu 20.00-7.00. Ulkoilemme yleensä kerran tai kaksi päivässä, syömme säännöllisesti ja päivässä on selkeä rytmi. Telkkaria hän kyllä on nyt saanut katsella enemmän, esim. kun vauva on itkuinen tms. Kavereita näkee puistossa, käymme myös silloin tällöin kylässä ja kaupassa, vietämme ihan normaalia arkea.
Hän nukahtaa omaan huoneeseensa iltasatujen ja laulujen jälkeen, yleensä nukahtaa jo siinä vaiheessa kun laulan, joten ei nukahda yksin. Tämä on tietty vähän huono homma, koska ei nukahda itsekseen... Ennen hän tuli yöpissan jälkeen äidin ja isän väliin nukkumaan ja saa tulla vieläkin, mutta usein tämä riehuminen alkaa siellä meidän välissä. Sitten taistellaan ja koitetaan saada rauhoittumaan, välillä viedään takaisin omaan sänkyyn ja äiti tai isä jää sinne nukkumaan. Ei hän siitäkään vielä rauhoitu, itkee ja kikattaa vuorotellen. Itse menetän välillä hermoni ja alan raivota, myönnetään, ja siitähän lapsi enemmän innostuu. Mutta pääasiassa koitetaan pysyä rauhallisina eikä lähdetä lapsen pelleilyihin mukaan (ei anneta yöllä ruokaa vaikka vinkuisi nälkäänsä, koska päivällä syödään kuitenkin reippaasti ja iltaisin puuroa, toki jos itkee vaikka jalkasärkyä tms. niin otetaan tosissaan ja laitetaan paksummat sukat ja joskus jopa särkylääke).
Ottaa vain niin päähän, kun vauva nukkuisi hyvin yönsä mutta tämän esikoisen kanssa tullaan hulluiksi. Hän on kiltti ja reipas lapsi, mutta aika herkkä asioille ja tosiaan huomionhakuinen.
Voiko tämä olla vain ohimenevä vaihe vai pitäisikö jo soittaa neuvolaan ja kysyä, mitä teemme väärin? Kokemuksia?