3,5v osaa kirjoittaa 5 sanaa ilman apua..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MMMM"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"MMMM"

Vieras
Meidän 3, 5v. tyttö oppi syksyllä kirjoittamaan oman nimensä, nyt on oppinut 4 muuta sanaa, kun on ensin kirjoitettu malli ja sen jälkeen osannu kirjottaa sen :)
Tarhassa lastentarhanopettaja oli ihan varma, että oppii tosi aikasin lukemaan..
Ja tuolla menolla kyllä oppiikin..
En tiedä pitäskö olla hiukkasen peloissaan, koska on niin kiinnostunut kirjoittamisesta..
Mutta se tulee piirtämisen kautta tuo kiinnostus kirjaimiinkin..
Ettei siis nyt harjottele koko aikaa tuota vaan leikkii, laulaa ja tanssii..

Mutta minkä ikäisenä lapset voi oppia lukemaan ja kirjoittamaan ettei se oo oikeesti liian aikasin?
Kun pohdin nepsy-piireitä, jolloin tuollainen voisi kuulua siihen..
Mutta tyttäreni on sosiaalisesti taidokas ja leikkii muiden lasten kanssa hienosti yhteisleikkejä..
 
Ei toi varmaan niin tavatonta ole. 3-vuotiaana voi jo hahmottaa kirjaimet ja sanoja ja jos osaa piirtää jollain lailla niin miksi ei sitten osaisi kirjaimia kopioida. Ei varmaan yleistä mutta tuskin ihan tavatonta.
 
Ehkä tässä on äidin ammatin takia vähän hysteeriseksi tullut, että jos oppii jotain aikaisin niin olisi nepsyä tai jotain muuta.. :)
Mä jo pohdin onko tyttäreni pakkoneuroottinen, kun halusi palata taaksepäin kun asia ei mennytkään heti niinkuin olisi halunnut..
Sitten mä annoin itselleni luvan ajatella, että kyse on vain maagisesta ajattelusta, joka on ihan normaalia pienillä lapsilla :)
 
No.

Olen oppinut lukemaan (tai on havaittu minun oppineen lukemaan) 3 v. 10 kk iässä; mahdollisesti olin osannut lukea jo vähän ennen. Olen jäljentämällä kirjoittanut sanoja noin kolmevuotiaasta alkaen, ja tuottanut tekstiä kirjallisesti nelivuotiaasta alkaen. Koulunkäyntini oli hankalaa siksi että en jaksanut istua paikallani; oppimisen puolesta on kyllä aina mennyt hyvin ja numerot ovat hyviä. Minusta tuli lääkäri. Ehkä olen henkisesti vähän outo mutta toisaalta kuka ei olisi. Mielestäni monet ihmiset ovat turhan hitaita, ja tämä välillä mättää; ikää myöden olen oppinut ajattelemaan että vika ei ehkä ole toisten ns. hitaudessa vaan omassa kärsimättömyydessäni ja nopeudessani, kun olen jo ajatellut jonkun asian pitkälle (kun joku toinen vasta aloittelee).

Lapseni ovat ns. normaaleja oppijoita. Mutta en tietääkseni ole mitenkään ainoa tällainen aikaisin oppija.
 
Meidänkin molemmat tytöt on osanneet kirjoittaa 3-vuotiaina useita sanoja. Lähinnä omia kiinnostuksenkohteitaan. Toinen on ekalla, eikä vieläkään lue sujuvasti (tavuilla jotenkuten). Toinen nyt 5-vuotias ja juuri oppi lukemaan.
 
[QUOTE="MMMM";27445112]Ehkä tässä on äidin ammatin takia vähän hysteeriseksi tullut, että jos oppii jotain aikaisin niin olisi nepsyä tai jotain muuta.. :)
Mä jo pohdin onko tyttäreni pakkoneuroottinen, kun halusi palata taaksepäin kun asia ei mennytkään heti niinkuin olisi halunnut..
Sitten mä annoin itselleni luvan ajatella, että kyse on vain maagisesta ajattelusta, joka on ihan normaalia pienillä lapsilla :)[/QUOTE]

Juu, ei se riitä nepsyyn tuo aikanen oppiminen. Se voi olla osa sitä. Lapset ovat yksilöitä ja yksi on kielellisesti varhain kehittyvä, toinen muussa asiassa ja kolmas oppii myöhemmin. Kummitytön sisko oppi lukemaan täytettyään 4v jollon alotti myös shakin peluun. Kielellisesti ja matemaattisesti todella lahjakas. Mutta niin on sosiaalisestiki joten on vain varhain kypsynyt noissa asioissa.
 
Jep.
Meidän 2 v 10 kk on todella taitava motorisesti, piirtää hienosti kuvioita, tuntee numerot, laskee pitkälle numeroissa, tuntee värit, on hyvin varovainen eikätapaturmia jne satu.
Mutta puhe on vähän vielä se heikompi puoli, jäi motoriikan jalkoihin.

Selkeitä lauseita tulee ja suurimmasta osasta puheesta saan hyvin selvän mutta osa on vielä vähän puuroa.
Innostuessaan puhuu niin nopeasti etten pysy perässä.:D
En ole huolissani, tyttö oppii kyllä päivittäin uutta ja ymmärrys on täysin hyvä.
 
juu, ei riitä nepsyyn, mutta siksipä mä mainitsin tuossa tuon sosiaalisen puolen lapseni kohdalla..
olen odottanut, että lapsellani olisi jotain oppimisen ongelmia, kun suvussani löytyy niitä usealla..
mä en muista koska opin lukemaan, mutta tiedän oppineeni ennen koulua..
ja mä rakastin koulua, koska olin hyvä ja osasin asiat ja sain osaamiseni näyttää..
toivon, että voisin tämän saman innostukseni välittää myös lapseeni..

mutta olempahan kuitenkin ylpeä tytöstäni :)
 

Yhteistyössä