Ä
äärirajoilla
Vieras
Long story short: yli 3 vuotias tyttö ei tottele mitään, jankutus ei auta, huutaminen ei auta koska siihen joudun turvautumaan usein silloin kun muut keinot on käytetty. Pahimmillaan päivät ovat aamusta iltaan pelkkää tottelemattomuutta, huutoa, jatkuvaa pälpätystä ja palpatusta. Tyttö ei ymmärrä mitä "olla hiljaa" tarkoittaa. Puhuu taukoamatta sen 14-tuntia vuorokaudessa mitä hereillä on.
Yksi tuhansista esimerkeistä on, kun äsken käytiin saunassa ja jouduin kymmeniä kertoja ensin sanomaan nätisti siitä, ettei siellä liukkailla lattioilla hypitä kuin apinat eikä pesuhuoneen lattiaa nuolla (!), kun ei uskonut, jouduin huutamaan. Loppujen lopuksi jouduin nappaamaan hiuksista kiinni.
Kaupassa ainut vaihtoehto on pitää kärryissä koska vaikka kuinka anelisin kävelemään nätisti vieressä, se ei KOSKAAN onnistu, ja sitten tietenkin huutaa kurkku suorana kun joutuu istumaan kärryissä.
Lähtee aia karkuun juoksemaan, joka paikassa, esim. tarhasta haettaessa ja kun saan kiinni niin alkaa itkupotkuraivarit.
ANTAKAA nyt PLIIS viisaammat vinkkejä miten tällaista lasta oikeasti tulisi käsitellä? Onko tämän ikäisellä tällainen käytös normaalia, ja jos ei niin mihin ottaa yhteyttä? Olen kyllä itsekseni jo jonkun aikaa miettinyt ettei olisi normaalia koska lapsi ajaa mut äärirajoille ja joskus olen jopa epävarma tunteistani häntä kohtaan, mutten usko olevani hyvä arvioimaan tilannetta itse koska oma mielenterveyteni reistailee (saan kyllä hyvää hoitoa).
Yksi tuhansista esimerkeistä on, kun äsken käytiin saunassa ja jouduin kymmeniä kertoja ensin sanomaan nätisti siitä, ettei siellä liukkailla lattioilla hypitä kuin apinat eikä pesuhuoneen lattiaa nuolla (!), kun ei uskonut, jouduin huutamaan. Loppujen lopuksi jouduin nappaamaan hiuksista kiinni.
Kaupassa ainut vaihtoehto on pitää kärryissä koska vaikka kuinka anelisin kävelemään nätisti vieressä, se ei KOSKAAN onnistu, ja sitten tietenkin huutaa kurkku suorana kun joutuu istumaan kärryissä.
Lähtee aia karkuun juoksemaan, joka paikassa, esim. tarhasta haettaessa ja kun saan kiinni niin alkaa itkupotkuraivarit.
ANTAKAA nyt PLIIS viisaammat vinkkejä miten tällaista lasta oikeasti tulisi käsitellä? Onko tämän ikäisellä tällainen käytös normaalia, ja jos ei niin mihin ottaa yhteyttä? Olen kyllä itsekseni jo jonkun aikaa miettinyt ettei olisi normaalia koska lapsi ajaa mut äärirajoille ja joskus olen jopa epävarma tunteistani häntä kohtaan, mutten usko olevani hyvä arvioimaan tilannetta itse koska oma mielenterveyteni reistailee (saan kyllä hyvää hoitoa).