3-kympikin kriisiäkö?

["Pääsky"]

Moi,

Olen 3-kymppinen kolmen lapsen äiti. Kaikki on oikein hyvin, mitä nyt hulinaa riittää lapsiperheessä ja miehen laiskottelu ketuttaa. Viime aikoina olen havahtunut ajattelemaan, etten koskaan ajattele mitä itse haluaisin. Ajatus lähti siitä, kun lapsen ystäväkirjassa kysyttiin "minua kiinnostaa...". Ja tajusin, etten edes tiedä, koska olen perheelle elänyt viimeiset kymmenen vuotta. Ja toki perhe kiinnostaa ja saa olla ykkössisältö elämässä. Mietin kuitenkin, että kaikki omat harrastukset on jääneet. Missään omissa jutuissa (liikuntaa ja työjuttuja lukuunottamatta) en koskaan käy. Esimerkiksi eläinten kanssa olin koko lapsuuteni, mutta nyt mieheni ei pidä eläimistä ja mitään eläimiä ei meille tule. Vaikka esim koira olisi itselleni varmasti mieluinen harrastus. Nyt on iskenyt kaipuu ratsastustalleille. Matkustellakin tekisi mieli, kun aiemmin matkustelin tosi paljon. Mies ei ole matkailusta innostunut, joten sekin on jäänyt pariin etelän matkaan kymmenen vuoden sisällä.

Kysymys kuuluukin onko tämä nyt se kuuluisa 3-kympin kriisi, jonka seurauksena ihmiset sotkee elämäänsä? Onko kokemuksia? Vai olenko oikeasti kummajainen, kun olen hautautunut perhe-elämään?