3-v ja vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolestunut tuleva äiti X 2
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huolestunut tuleva äiti X 2

Vieras
Millaista mahtaa olla elämä kun perheessä on jo 3-vuotias uhmis ja vastasyntynyt vauva? Onko kokemuksia, mikä helpottaa arkea heti alussa ja miten selviytyy tavallisista päivistä univelkojen kanssa? Itseäni asia huolettaa tosi paljon, varsinkin kun minulla on kaiken lisäksi raskaudenaikainen masennus, johon saan kyllä hoitoa. Masennuksen puhkaisi esikoisesta jääneet traumaattiset vauvamuistot. (Koliikki, oma uupuminen)

Pahiten pelottaa, että jäädään tänne kodin vangiksi. Kolmevuotiaani kanssa arki on olut siitä ihanaa, että ollaan liikuttu tosi paljon, rattaiden avulla. Se huolettaa, ettei vauvan kanssa sitten pääse mihinkään muualle kuin lähipuistoihin. Omaa mieltäni siis virkistää varsinkin liikkuminen ja se, että pääsee katsomaan muutakin kuin kotilähiötä.

Kokemuksia siis kaipaisin ja vinkkejä, kuinka arjesta selviää kahden pienen lapsen kanssa.

 
Ihan eka vinkki: hanki tuplarattaat tai seisomalauta tai joku vastaava kulkupeli, että ette jää sitten sinne kotinurkkiin masentumaan vaan siksi, kun 3-v. ei jaksa kävellä lähipuistoa kauemmaksi...
Kirjoitan lisää myöhemmin, jos/kun ehdin...
 
Lasten videot kehiin. Esikoinen on tyytyväinen ja saat rauhassa hoidettua vauvan imetykset ja muut kriittiset hoitotoimenpiteet. Meillä pärjättiin hyvin seisomalaudan turvin ja ikäeroa on 2 vuotta.
 
tuo tuplamummon ehdotus ei ole kyllä mielestäni ollenkaan järkevä. sysätä nyt isompi pois jaloista, sehän se varmaan auttaakin tilanteen kehittymiselle parempaan päin :(. ota esikoinen mukaan vauvanhoitoon, siinä säästää itse monta askelta, kun isompi juoksee hakemassa vaippaa ja vaatetta. imettäessä voit lukea isommalle kirjaakin. seisomalaudan avulla pääset liikkeelle muuallekin kuin lähipuistoon. ja kutsu kavereita lapsineen teille kylään, niin ei aina tarvitse nähdä lähtemisen vaivaa. kyllä se siitä, itsekkin olen tuosta sirkuksesta selvinnyt ensimmäisen ja toisen kanssa, nykyään on kolme lasta :).
 
Toivottavasti en aiheuta sinulle lisää huolia kirjoituksellani. Meillä poika oli 3v7kk, kun vauva syntyi. Ennen vauvan syntymää hän oli perhepäivähoidossa, kun me vanhemmat olimme töissä. Hän viihtyi siellä hyvin: oli kavereita ja paljon aktiviteettia. Kirjoituksestasi päättelin, että olet ollut esikoisen kanssa kotona kahdestaan päivisin, joten muutos tulee hänelle olemaan vielä selkeämpi.

Helppoa ei meillä ole ollut. Välillä kyllä kaduin, mihin olen ryhtynyt vaikka lapsiani rakastankin. Vauvalla oli koliikki, joka vasta pari viikkoa sitten on helpottanut. Ehkä nyt arki alkaa asettua uomiinsa (vauva 3kk) ja uskon taas, että pärjään. Alku oli kyllä tosi rankkaa ja ajoittain oli tunne, etten selviä tästä hengissä: vauvan kanssa valvomiset ja uhmiksen kanssa taistelut syömisestä, pukemisesta, tuhmuuksien tekemisestä ja erityisesti äidin huomion ja ajan jakamisesta.

Tilannettasi auttaisi varmaan paljon se, että asennoidut kaaokseen etukäteen. Minä en osannut tälläistä kaaosta odottaa, koska olin ollut työelämässä runsaat 2 vuotta. Olin jo vieraantunut aika pahasti vauva-arjesta ja kotiäitiydestä. Tuntuu, että jouduin opettelemaan / aloittamaan kaiken uudelleen: vaipanvaihdot, ruoka-ajoista huolehtimisen, ulkoilun, päivän kaikkien ruokien suunnittelun (aamiainen, välipalat, 2x lämmin ruoka). Iltapalaa olimme syöneet työarjessakin, joten se ei ollut ongelma.

Meillä isompi käy seurakunnan kerhossa 3 x viikossa ja muskarissa 1 x vko. Lisäksi käymme yhdessä temppujumpassa 1 x vko. Syksyllä aion siirtää jumpan iltaan, jottei arki ole niin kiireistä kuin nyt. Pelkäsin kovasti, että isomman aika ei kotona vauvan hoidosssa kulu, koska oli tottunut kaikenlaiseen kivaan hoidossa. Lisäksi leikkikaverien puute on hänelle vaikeaa. Äidin pitäisi olla se leikkikaveri ja tässä yhdistelmässä se ei ole kovin helppoa. Vauva vie paljon aikaa. Se on totuus.

Kyllä sinä, Huolestunut tuleva äiti x 2, siitä selviät. Voimia ja jaksamista se vaatii sekä etukäteen asennoitumista, joka minulta puuttui. En todella osannut kuvitella, että arki on tälläistä. Yhden kanssa olikin helppoa, kun pystyi keskittymään siihen yhteen, ainoaan. Nyt on kaksi + koira:) Koiraankin hermot välillä menee.

En ole siis mikään uusavuton vaikka kirjoituksestani niin voisi päätellä. Välillä kyllä tuntuu kuin olisin uusavuton ja täysin uudessa tilanteessa vaikka töissä olen tottunut kaikenlaisia ongelmia ja asioita selvittämään. Nyt jo uskon, että kyllä mä tästäkin selviän ja lapset kasvaa nopeasti. Vauva-aika on niin lyhyt. Kevät myös varmaan tuo minulle lisää voimia. Olen hieman kaamosmasentuja...

Anteeksi sekava viestini, mutta vauva on sylissä ja isompi roikkuu hihassa ja pyytää saada kirjoittaa...
 
Anna esikoiselle aivan älyttömästi huomiota vauvan syntymän jälkeen. Meillä lähti arki varsin mukavasti käyntiin, kun pidin vauvaa "siinä sivussa" ja esikoisen kanssa puuhasin kaiken päivää jotain. Ei tullut pahempaa mustista eikä mitään. Tuo videon näyttäminen myös helppasi meillä arkea. Jos oli pakko hoitaa jotain vauvan kanssa muualla, niin esikoinen tykkäsi katsoa jotain lyhyitä pätkiä.
Opettele imettämään missä vain. Siis jos ylipäin imetät. Yritä saada vauva syömään melussa ja oudoissa paikoissa, ettei aina tarvi esim. sohvan nurkassa syöttää. Minä tissittelin samalla kun leikittiin legoilla esikoisen kanssa, tai ruokapöydässä tai oikeestaan missä vaan oli tarve. Kantoliina oli myös alkuun käytössä, kun vauva oli tosi pieni.
Ja puhu paljon esikoiselle etukäteen, että vauva on tulossa teille. Ei ole sit niin suuri järkytys. Ja kun laitatte vauvan sänkyä yms. valmiiksi niin ota esikoinen mukaan laittoon ja juttele, että vauva on tulossa tähän mutta Sinullahan on tuolla se oma sänky ja niin hienosti osaat siinä nukkua tms. Tosi paljon kehuja esikoiselle!

Ja yritä nukkua aina kun mahdollista. Meillä oli esikoinen hoidossa ennen vauvan syntymää kun minä olin töissä. Pidin hoitopaikkaa varauksessa siltä varalta, että jos vauvalla on koliikki, niin esikoinen saa niin kauan jatkaa hoidossa kunnes se loppuu. Ei kuitenkaan ollut mitään koliikkia joten jäätiin kaikki suoraan kotiin.
Arkea helpottaa myös einesruoat tai että teet pakkaseen safkaa valmiiksi.

Äläkä turhaan pelkää sitä kahden lapsen kanssa eloa. Ei se kaikilla ole kauheaa tai raskasta. Voihan teidän vauva olla sitä sorttia, kun nukkuu puolet päivästä ja täydet yöt, ei sitä etukäteen tiedä. Minua ainakin peloteltiin kovin etukäteen, että kahden kanssa on niiiin raskasta, no ei ollut!

Ja kesä on tulossa joten kaikki ulkoilut yms on paljon helpompaa kun voi vaan tyrkätä lapset ulos eikä tarvi huolehtia pakkasesta tms.

Ja joku taisikin jo mainita, muista pitää niitä ystävä kontakteja yllä!
 
Olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa.
Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva ja 2v4kk vesseli. Kahden kanssa on tosiaankin mennyt paljon paremmin kuin osasin etukäteen kuvitella! Tietysti on auttanut se, että vauva on ns. "helppo" vauva, on nukkunut suht hyvin ja on enimmäkseen tyytyväinen. Esikoisemme ei ole ollut päivähoidossa mutta hän käy puistotädillä aamupäivällä klo 9-11, mikä helpottaa valtavasti arkeamme.
Emme ole kauheasti liikkuneet kolmistaan kotipihalta kauemmaksi, mutta pihalla on yleensä naapureiden lapsia seurana, ja kun mies tulee töistä, hän touhuaa esikoisen kanssa ja lähtee ulos. Joskus on itsellä hieman mökkihöperö olo, mutta ajattelen, että tämä pikkulapsivaihe on niin lyhyt että kyllä tämän kotona kökkimisen kestää ja siitä pitää vaan nauttia. Olen pysytellyt "selväjärkisenä" pitämällä yhteyttä omiin ystäviini ja karkaamalla kaupungille kahville heidän kanssaan aina silloin tällöin! Sitä on helpottanut vauvan opettaminen pullolle jo 4kk ikäisenä. (Enkä ole ottanut stressiä rintamaidon pumppaamisesta vauvalle siksi ajaksi, vaan olemme antaneet reilusti tuttelia. :))
Tsemppiä, kyllä kaikki varmasti sujuu!!
 
Kyllä se sujuu, kun on pakko :). Alkuviikot ovat todennäköisesti hyvin sekavia ja lähes pelkkää selviytymistä, mutta alkaa se helpottaa juuri siinä 2-3 kk vaiheessa, kuten joku kertoikin. Se on hyvin tavallista. Etukäteen 2 kk:kin tuntuu ikuisuudelta, mutta päivä kerrallaan se kuluu kuitenkin.

Meillä auttoi, että oli ostanut joitain pieniä leluja ja pelejä jemmaan kotiin, varastosta sai vedettyä pahimpiin hetkiin virikettä isommalle. Uudet dvd:t sama juttu. Vauvaa kannattaa jalkautua imettämään ja hoitamaan lattialle, esim. imetystyynyn avulla imettäessä voi samalla leikkiä isomman kanssa. Vaippoja voi vaihtaa yhdessä lattialla viltin päällä. Se vähentää isomman tunnetta, että hänet on suljettu pois. Sohvalla tai sängyllä voi myös lukea isommalle kirjaa imettäessään.

Eipä silti, kyllä meillä isommat ovat silti koittaneet sabotoida imetyksiä riehumalla jne. Otin alusta linjan, että heti puutun, vauvaa vaan kannatellen nousin sohvasta taltuttamaan riehujaa. Minusta se auttoi siihen, että lapsi alkoi piankin taas uskoa sanaa, kun tiesi, että se nousee sieltä, jos en tottele.

Tuplarattaa oli pelastus liikkumisiin. Meillä ikäeroa 2 - 2,5 v. ja eka reilu vuosi käytettiin tuplia molempien kanssa. Se on henkisesti suurin helpotus, kun tietää pääsevänsä liikkeelle tahtokausista ja päiväunista riippumatta. Toisaalta kahden kanssa kyllä vähemmän tekee mieli liikkua lähipuistoja pidemmälle, mutta palkitsevaa se on, kun välillä tulee tehtyä.
 
Meidän 3.5v esikoinen rakastaa kirjojen lukemista yli kaiken, joten videoiden sijaan usein luemme kirjoja vauvaa imettäessä. Esikoinen saa näin enemmän huomiota ja itselläkin kuluu aika alun pitkissä imetyssessioissa paremmin :) Meillä myös kaivettiin jo ennen vauva syntymää esikoisen vanhat vauvalelut esiin, esikoinen tykkää leikkiä niillä ja esitellä niitä vauvalle kun tämä pötköttelee lattialla, vaikkei vielä niiden päälle ymmärräkään (nyt 2kk). Vauvanukke kannattaa myöskin viimeistään nyt hankkia, niin esikoinen voi samalla hoidella sitä kun itse hoidat vauvaa. Meillä mennään myöskin aika paljon esikoisen ehdoilla ja vauva tulee siinä mukana. Lattialle vaan viltti niin sen päällä voi vaikka imettää kyljellään samalla esikoisen kanssa leikkiesssä.
 
Hyviä neuvoja oot saanut. Meilläkään esikoinen ei ole päivähoidossa, mutta käy puistotädillä ja srk-kerhossa, kumpaa tahansa tai molempia suosittelen, jos vaan on teilläpäin mahdollista. Meilläkin oikeastaan kuopuksen vauva-aika oli helpompaa kuin kuvittelin, koska hän oli hyvä nukkuja (olin henkisesti varautunut siihen, että huutavaa vauvaa kannetaan kaikki yöt läpeensä, niinkuin esikoisen kanssa). Imetyksien aikana on luettu kirjoja, ja esikoinen saa katsoa dvd:tä silloin kun nukutan vauvan päikkäreille. Koska meillä esikoinen on aika vilkas, en ole kamalasti uskaltanut hoidella vauvaa lattialla, ettei jää jalkoihin, mutta esikoisella on oma jakkara jonka päältä ylettyy kurkkimaan hoitopöydälle. Ja tosiaan esikoisen ehdoilla on menty enimmäkseen, vauva kulkee siiinä mukana ja tuntuu viihtyvän kun on ohjelmaa (kun kyläilläään esim. esikoisen kavereitten luona, vauva katselee isompien touhuja ja monilla on myös saman ikäinen pikkusisko, nyt kun kuopus on jo 1v. niin hänellä alkaa olla jo seuraa esikoisen kavereitten pikkusiskoista, ja äidillä tietty muista äideistä). Tuplarattaita oon myös käyttänyt ihan surutta vaikka ikäeroa on 2v4kk, mun mielestä 3-vuotiaskin voi hyvin istua rattaissa pitemmillä reissuilla, jos se estää äidin mökkihöperöitymisen! Ja ehkäisee vähän myös mustasukkaisuutta, kun ei tarvitse kinata siitä, miksi vauva saa olla rattaissa ja toinen joutuu kävelemään.
Esikoiselle tosiaan myös exrapaljon huomiota sillä aikaa kun vauva nukkuu. Kantoliina on myös kätevä, pienempänä vauva oli siinä usein meidän touhuissa mukana.
Tsemppiä, kyllä se hyvin menee!!
 
Niin, ja esikoisen ja vauvan suhdetta voi yrittää edistää pienillä jutuilla, esim. kehumalla kuinka vauva tykkää kovasti isoveljestään/siskostaan ja kuinka vauvasta on tosi kiva kun veli tai sisko häntä hoitaa/silittää/näyttää leluja. Aluksi olin aika suojeleva vauvaa kohtaan, kun isommalla on välillä aika rajut otteet, mutta pitää antaa heidän silti myös tutustua rauhassa toisiinsa, aika äkkiä tulee myös niitä positiivisia tunteita esikoisella vauvaa kohtaan, ja yllättävän pian yhteisiä "leikkejäkin" vaikka tottakin myös mustasukkaisuutta on.
 
Meillä lasten ikäero on n 2v ja vauva oli onneksi tosi helppo eikä esikoinenkaan vielä ollut uhmaiässä. Nautiskelin tuosta ajasta, vauva ei häirinnyt juuri esikoista kun köllötteli vain sitterissä tai peitolla. Vaikein hetki oli ehdottomasti se kun kuopus lähti liikkeelle ja alkoi kiinnostua (=lue alkoi rikkoa) esikoisen leikeistä. Oli todella rasittavaa kun koko ajan piti viedä konttaavaa taaperoa pois esikoisen leikkejä rikkomasta. Toki leikkivät jonkin verran myös yhdessä mutta eihän 1v vielä osaa sillä tavalla leikkiä kuin isompi lapsi. Nyt on taas helpompaa kun lapset ovat 2v ja 4v ja leikkivät jo paljon yhdessä, toki myös tappelevat.

Mua jännitti tosi paljon miten selviän kahden kanssa mutta ihan hyvin on mennyt vaikka raskaitakin aikoja toki oli.
 
Luin hyviä vastauksia innoissani. Meille on kakkonen tulossa, esikoinen pahassa uhmaiässä 2,5vuotiaana, joten jaksaminen askarruttaa minuakin.

Onneksi tosiaankin kesä tulossa ja voi päästää esikoisen höyryämään ulos. Mies viettää myös mahdollisimman paljon lomaa kesällä. Käydään leikkipuistossa, vaikka yksösrattaat. Esikoinen tykkää olla "iso" ja kävellä.

Alkuperäiselle sanoisin, että kannattaa pyrkiä sieltä kotoa lenkille. Olette niitä jo harrastaneet, joten se menee varmasti esikoiselta vanhasta tottumuksesta. Vauvan voi myös kuljettaa kantoliinassa. Esikoiselle voisi ostaa vaikka ötökkäkirjan (sellaisen oikean tietokirjan) ja innostaa luontoa tutkimaan samalla kun kärryttelette ulkona. Meillä sellainen kirja oli hitti ja viime kesänä (1,5 vuotiaana)

Tuo oli myös hyvä vinkki, että on jotain leikkikaluja jemmassa esikoiselle, tai että tekee leluinventaarion niin alkaa vanhatkin lelut kiinnostamaan. Ja kirpparilta saa niitä leluja edullisesti ja niitä voi sitten siellä myydä eteenpäin.

Kirjoitelkaa lisää vinkkejä ja kokemuksia äipät!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kynsilakka:
Käydään leikkipuistossa, vaikka yksösrattaat. Esikoinen tykkää olla "iso" ja kävellä.

Ei tarkoitus maalailla piruja seinälle, lapset reagoivat niin eri tavoin. Mutta meilläkin itse käveleminen oli kivaa niin kauan kuin sai aika lailla omaan tahtiin mennä. Kun on yhden lapsen kanssa liikkeellä, niin sitähän voi usein pysähdellä, ihmetellä ja maanitella, mennä eri kautta jne. Lapsi tietää, että aikuinen voi ottaa lapsen kannettavaksi tarvittaessa, joko ystävällisenä apuna tai pakkokeinona. Ja tietää, että vanhempi pääsee perään ja lujaa heti, jos meinaa livetä reitiltä. Tämä ennaltaehkäisee temppuilua.

Kahden kanssa, kun toisella alkaa ruoka-aika tai neuvola-aika lähestyä tai muuten on kiire paikkaan X, se isomman kävely voi tyssätä aivan täysin. Lähtee juosten väärään suuntaan tai käy maahan rähmälleen. Kokeilee rajojaan, hyvin normaalia ja hyvin turhauttavaa. Rattaiden tai kantoliinan kanssa ei niin helposti tai turvallisesti pingo vähän väliä taaperon kannoilla. Tällöin on kullan arvoista, että isomman voi iskeä rattaisiin istumaan ja vyöt kiinni, jos ei muuten päästä sinne, minne oltiin menossa.

Kantoliina on todella hyvä apu, pienen voi kantaa siinä ja ison laittaa rattaisiin. Tuplat ei siis välttämättömät, mutta kätevät. Kesä tottakai helpottaa paljon, voi helposti imettää vaikka missä ja viettää pitkiä aikoja ulkona lämpimässä purkamassa energiaa.
 
moi!
meidän esikoinen oli 2v 3 kk kun vauva syntyi eli ei siis ihan kolmea, nyt täyttää ihan pian kolme vee. Meidän alku eli pari ekaa kuukautta oli aika haastavia, esikoinen oli todella helppo vauva ja rauhallinen, joten neiti oli sitten kaikkea muuta...koliikit ym löytyi ja olin ite aivan uupumisen rajalla. Meidän pelastus oli neuvolan ihana terkka, joka kirjoitti puoltavan paperin esikoiselle ph-paikan hakua varten. saatiin sitten osa-aikainen hoitopaikka, joka on edelleenkin kaikkien kannalta paras vaihtoehto.
Esikolla ei ollut kovin kovaa uhmaa, mutta kakkonen oli ja on edelleen vaativa tapaus ja se uuvutti. Tietty esikoinen tihusti ja teki kaikenlaista kiellettyä, eli enemmänkin kohdisti uhmansa meihin vanhempiin kuin vauvaan.
Nyt vauvan ollessa 8kk ja esikoinen kohta kolme alkaa arki olemaan jo sanoisinko ihan mukavaa :) Alusta asti ollaan liikuttu koko lössillä, kaksoskärreillä alkuun ja kun esikoinen oppi seisomaan seisomalaudalla karkailematta niin sitten sillä. Perhekahviloista ja muiden äitien vertaistuesta on ollut myös paljon apua. Kannattaa vaan lähteä liikkeelle vaikka kuinka tuntuisi vaikealle. Ei se kuitenkaan loppupeleissä sitä oo. Suunnittelee vaan reissut hyvin etukäteen vaipanvaihto ja syöttöpaikat ym.
Tsemppiä! kyllä se siitä vaikka kyllä itteäkin ihmetytti kuinka olikin niin vaikeaa kahden kanssa. Mutta sullahan voi olla sitten helpompi kakkonen jos esikoinen oli jo haastava tapaus, hope so :)
Vielä painottaisin tota neuvolaa, sinne todellakin kannattaa kertoa jos on vaikeaa, oon todella kiitollinen avusta mitä saatiin mm. kodinhoitaja kun olin ihan univelkainen ja puhki.
 
Liikkeelle kannattaa tosiaan lähteä, eikä pelätä kohtuuttomasti kaikkia "pöpöjä" mitä vauva voi ehkä saada. Jos pakkaa aina mukaan vauvalle vaippoja ja vaihtovaatekerran, esikoiselle vähintään vaihtohousut ja ehkä myös jotain eväästä tiukkojen tilanteitten varalle (tietty evästä pitänee ottaa vauvallekin, jos ei imetä), niin pärjää aika pitkäänkin reissun, kun pysähtyy aina sopivissa vaipanvaihto- ja ruokailupaikoissa ja ennakoi, ettei kenenkään nälkä/väsymys/märkyys ehdi päästä liian pahaksi, niin aika hyvin selviää kahdenkin kanssa.
Omia kavereita kannattaa nähdä, vaikka sitten yhdessä lasten kanssa päivisin jos ei onnistu iltaisin pääsemään. Tai voi pyytää kavereita illalla kylään, niin voi jutella jos/kun on saanut lapset nukkumaan. Omia harrastuksia kannattaa myös yrittää pitää yllä, tai keksiä uudenlaisia. Jos ei ehdi jumppaan tai salille, voi aina lähteä kotiovelta vaikka pienelle lenkille kun isä vahtii lapsia. Ja jos saat joskus lapset nukkumaan päiväunet yhtä aikaa, niin mene itsekin päikkäreille. Nuku vauvan kanssa päikkärit kun isompi on kerhossa. Eka vuosi menee joka tapauksessa pikkukakkosen kanssa paljon nopeammin kuin ensimmäisen vauvan kanssa.
 
ModestyB: joo, voihan se olla, että just tuo tilanne on otollinen esikoisen uhmaan ja kiukutteluun, ettei halua kävellä. Hankittiin vaunut käytettynä ja ajattelin, että syksyllä ne voi sitten vaihtaa tupliin, jos ne olisikin paremmat. Syksyllä aletaan käymään enemmän kerhoissa yms.

Ja onhan se totta, että kakkosen kanssa ne vaipanvaihdot ja muut menee vanhalla rutiinilla.
 
En minäkään halua maalata piruja seinälle mutta näin meni ekat 5 kk tuttavalla jonka tempperamenttinen esikoinen 3 v pikkuveljen syntyessä:

1. Olisi pitänyt olla pikkusisko joten pieleen meni heti alussa... :)
2. Syliin ängetään väkisin aina kun äiti imettää vauvaa. Jos ei pääse niin raivarit.
3. Lyödään/tönitään aina kun silmä välttää
4. Syljetään vanhempien kasvoille, lyödään ja potkitaan jos ei saa tahtoa läpi

Mutta onneksi nuo pahimmat ylilyönnit menee ajan kanssa ohi. Sanotaan että sisaruksen kotiin tulo vastaa lapselle samaa kuin jos mies toisi uuden naisen kotiin ja sanoisi vaimolleen että "tässä on nyt mun uusi vaimo, eletään kaikki täällä sovussa ja meillä tulee olemaan ihan kivaa yhdessä" :)

 
Kiitos kokemuksista, täytyypä vain jännityksellä odottaa millainen elämäntilanne tästä kehkeytyy. Meillä esikko on tosiaan melko pippurinen tapaus, mutta samalla hyvin fiksu, eli ymmärtää paljon kun vain jaksaa selittää. Mitään kovin romanttista kuvaa ei vauva-ajasta siis ole, joten tuskin ainakaan tulee pahasti pettymään. Koliikit ja valvomiset on koettu.

Tuplarattaat on vakavassa harkinnassa. Esikoinen on aina ollut innostuneempi puhumaan kuin kävelemään ja liikkumaan. :)

Kotielämään sopeutumista ei onneksi ole, olen tosiaan hoitanut esikoista jo pian kolmatta vuotta kotosalla. Ruoanlaittorumba on siis tuttua. Se huolettaa, miten vauvan kanssa ehtii hoitaa ruokapuolen. Muistan esikoisen vauva-ajasta sumeasti, että eineksillä elettiin ainakin pari ensimmäistä viikkoa.

Jännittää kyllä todella miten kaikki menee. Jännittää ja kutkuttaa samalla. :)
 
Kannattaa aina iltaruokaa tehdä niin paljon, että sitä jää seuraavaksi päiväksi. Esim. jos tekee makaronilaatikon illalla, siitä syö isä, äiti ja esikoinen ja silti jää vielä riittävästi seuraavan päivän lounaaksi itselle ja esikolle. Tai jos tekee jauhelihakastikkeen ja syö sitä perunoitten kanssa illalla, voi seuraavaksi päiväksi jättää kastiketta ja keittää sen kanssa vaikka rakettispagettia. Välillä voi hyvin myös ostaa päiväruuaksi vaikka pinaattilättyjä tai pakastepizzan tai kalapuikkoja. Aika äkkiä niihin asioihin sitten kehittyy jo rutiini, ja kaikki menee helpommin. Vauvanhoito menee toisella kertaa jo paljon helpommin, vaikka luulisi ettei muista mitään niin kyllä sitä muistaa ja osaa jo tosi paljon enemmän kuin esikoisen vauva-aikana. Hyvin se varmasti menee!
 

Yhteistyössä