3-v tyttö lyö ja potkii

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huolestunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Huolestunut"

Vieras
Heippa,
pakko avautua täällä kun rasittaa ja väsyttää tuo juuri 3 vuotta täyttänyt tyttömme, joka suunnilleen pari viikkoa sitten alkoi lyödä ja potkia meitä vanhempiaan. Aluksi ongelma oli lievempi ja sitä sattui vain silloin tällöin. Nyt sitä tapahtuu monta kertaa päivässä, joka kerta kun tyttö ei saa tahtoaan läpi, alkaa kädet viuhtoa ja jalat heilua. Joka kerta sanotaan ettei saa lyödä ja että äitiin sattuu ja tulee paha mieli. Tyttö pyytää anteeksi ja on ymmärtävinään (?) ettei saa tehdä niin ja sama voi tapahtua 5 minuutin päästä taas uudelleen.

Mitään tällaista meillä ei ole ollut aiemmin. Tänä aamuna oli aivan järkyttävä raivari aiheesta että äidin olisi pitänyt laittaa valo vessaan eikä isän... Mun oli mentävä tyttöä lyönneiltä karkuun! Välillä yritin pidellä tytöstä tiukasti kiinni ettei pystyisi raivoamaan noin, mutta tytöllä on sen verran voimaa, etten pysty pitämään kiinni. Lopulta jätin toiseen huoneeseen oven taakse kiljumaan ja sanoin, että ulos saa tulla vasta kun on kiltti ja rauhoittunut. Sanoin vielä että sitten voi tulla mun syliin, odotan oven takana. Raivari kesti noin 20 minuuttia...

Tyttö on perhepäivähoidossa, missä muuten sujuu harmonisesti, mutta ryhmän pienin on pikkuriiviö, joka vie tavarat käsistä ja tuuppii ja ilmeisesti voi lyödäkin. Oman tyttömme käytös muuttui samaan aikaan, kun hoitotäti kertoi, että on käskenyt tyttöämme pitämään puoliaan tämän ryhmän pienimmän kanssa. En oikein tiedä millä tavalla hoitotäti on kannustanut hoitamaan nämä ongelmatilanteet, mutta epäilemme, että tyttömme on ymmärtänyt tämän puolensapitämisen, siten että SAA LYÖDÄ. Sanoin eilen tädille tyttömme hurjasta käytöksestä ja hän oli aivan hämmästynyt ja hän sanoi, ettei hoidossa ole mitään tällaisia ongelmia.

Alkaa olla eväät vähissä näitten lyöntikohtausten kanssa... Onko kellään muilla tuon ikäisten kanssa samanlaista ongelmaa? Miten tästä pääsee yli?

Tyttömme on ikäisiään kehityksessä edellä ja luonteeltaan äidin ja isän sekoitus... yleensä rauhallinen mutta tarpeen tullen tulinen ja temperamenttinen.

Kiitos etukäteen jo jos joku osaa sanoa jotain rohkaisevaa! :)
 
Siis kuulostaa siltä että tyttö jatkaa tuota lyömistään koska uskaltaa tehdä niin, seuraavan kerran kun lyö, suuttukaa niin että huomaa ettei se ole sallittua. Vihaisella äänellä komennus jäähylle tms.
Joskus on otettava järeämmät aseet kayttöön kun pelkkä puhuminen ei auta.
 
Meillä ei tollaista jäähyä oo vielä tarvinnutkaan ottaa käyttöön, mutta varmaan nyt sitten alkaa olla sen aika. Lapsen isä osaa todellakin suuttua järeästi mutta meikäläinen on pehmompi. Pidän kyllä tiukkaa kuria, mutta en tykkää karjua/huutaa. Täytyy kyllä nyt ottaa tän asian kanssa jämäkkä linja. Kiitos.
 
Varaudu siihen, ettei tuo kertalaakista todellakaan mene perille. Joka kerta, kun lyö ja potkii, siitä pitää olla kunnon sanktio. Esim. jäähy. Joka kerta. Ja selitettävä, että koska löit äitiä joudut jäähylle. Yritettävä olla rauhallinen. Lopulta lyöminen ja potkiminen loppuu. Meillä oli jossain vaiheessa puremista, ja piti olla todella tiukkana pitkän aikaa, ennen kuin saatiin loppumaan. Ja samalla tavalla kiukku kohdistui vanhempiin, ei hoidossa kehenkään. Mutta taistelu kannatti, ja pureminen loppui. Hermoja se vaati. Voimia koetokseen.
 
Meidän pikkuriiviö lopetti muiden satuttamisen vasta, kun lopetin "toiseen sattuu"-puheet ja huusin, että jossei käytös ala muuttumaan paremmaksi, otan häneltä lempilelut pois.
 
3-vuotias uhmaikäinen, joka kokeilee omia rajojaan eikä oikein osaa itse hallita omia raivonpuuskiaan. Ei muuta kuin jäähylle tai ottaa syliin selkä itseen päin ja jutella rauhallisesti. Moista potkimista ei kannata hyväksyä ja asiasta kannattaa jutella silloin kun lapsella on hyvä hetki ja jaksaa kuunnella. Kesken raivokohtauksen ei mikään mene perille.
 
Kiitos vielä kommenteista! Täytyy vielä miehen kanssa jutella ja sopia yhteinen linja mikä koitetaan pitää näitten lyömisten kanssa. Mun on helppo pysyä rauhallisena, mutta mies on luonteeltaan tulinen. Aika rajulta tuntuu nähdä se oma pikku enkeli aivan raivon vallassa ja yrittämässä osua kädellä ja jalalla äitiinsä. Hui! Sen olen jo hoksannut ettei tämä kertalaakista tule loppumaan, ja tuntuu että just nyt on se pahin vaihe menossa. Täytyy vaan luottaa siihen, että se oma kiltti pikkutyttö tulee sieltä vielä esiin. :)
 
[QUOTE="Huolestunut";24693329]Kiitos vielä kommenteista! Täytyy vielä miehen kanssa jutella ja sopia yhteinen linja mikä koitetaan pitää näitten lyömisten kanssa. Mun on helppo pysyä rauhallisena, mutta mies on luonteeltaan tulinen. Aika rajulta tuntuu nähdä se oma pikku enkeli aivan raivon vallassa ja yrittämässä osua kädellä ja jalalla äitiinsä. Hui! Sen olen jo hoksannut ettei tämä kertalaakista tule loppumaan, ja tuntuu että just nyt on se pahin vaihe menossa. Täytyy vaan luottaa siihen, että se oma kiltti pikkutyttö tulee sieltä vielä esiin. :)[/QUOTE]


Kyllä tulee esiin. Tuo on uhmaa. Sitten tulee murkkuikä...lapsen kasvatus on juokus niiin kovaa työtä, että huh! Mut lopulta palkitsevaa
 
mä jo luulin et kaikkien muiden lapset käyttäytyy nätisti... meillä on 3v4kk ikäinen poika ja hänen kans ollaan kyllä saatu olla jämeränä että loppuu tälläset.. ensin hänellä tuli se vaihe että kaikkia vieraita lapsia piti tukistaa.. ja välillä ollut ihan ok.. nyt on taas uhma nostanut päätään ja hakee ihan selvästi vain huomiota noilla tekemisillään.. ihan oikeasti se on todellla rasittavaa.. toivotaan että se joskus loppuis.. meillä ollut muuten käytössä reippaus tarrat.. aina kun muistaa olla reippaana ja antaa jossain asiassa esim. pikkusiskon mennä ekana niin sellaisesta saa tarran joka liimataan meidän askartelemaan tauluun.. alkuun ei oikein hoksannut mikä idea tässä on mutta kyllä nyt menee jo perille.. kun on tarpeeksi tarroja niin saa jonkun palkinnon.. . yhteistä aikaa toisen vanhemman kans tai sit mä ostin semmosen purkka pötkön jossa on 5purkkaa.. mutta tämäkin vaatii vanhemmilta paljon.. tsemppiä..
 
niin... pitäisikö enemmänkin miettiä minkä vuoksi näitä sattuu... kun siellä tarhassa tai missä lieneekään nähnyt näitä läpsäisyjä lyöntejä= niitä apinoidaan. Lapsella ei automaattisesti ole kuvaa siitä oikeasta ja väärästä ja puhumme uhmaiästä sekä lapsen rajojen kokeilusta... eiköhän kasvatus ole loppujen lopuksi enemmänkin omien tapojen ja tottumusten opettamista... ja lopputuloksen näkee siinä pienen pienessä kävelevässä katastrofissa
 
meillä kans välillä raivotaan, ei juuri meille vanhemmille mutta sisarusten kesken kyllä...lapset 6,5 5 ja 3.
tsemppiä vaan!
mutta älä todella ala juosta karkuun lastasi!
meillä tuo keskimmäinen on just sellanen, et aikuisen otettava ohjat 110% tai poika menee vielä enemmän yli.
ole aikuinen ja näytä se!
kyllä 3veestä on pystyttävä pitämään kiinni!! sängylle ite kyljelleen, lapsi siihen selkä suo vasten, lapsen jalat omiesi väliin ja sitten käsillä ympäri, tarvittaessa myös käsistä kiinni
ei tietenkään niin että sattuu mutta niin että raivo talttuu!
 
Jopa ihan pienet lapset "lyö", siis ihan vauvatkin (joo, en tarkoita vastasyntyneitä sentään.)
Ja meidän vanhempien tehtävä on karsia tuo ominaisuus pois, me ei ollla eläimiä.

Joillekin voi auttaa jäähy, joillekin selittely sattumisesta. Mutta se vaan pitää esittää jämäkästi.
Noin vaan yksinkertaisesti ei tehdä ja sillä siisti.
Ja tarpeeksi jämäkkä kun on, niin ei tarvita noita jäähyjä edes. Kyllä lapsi oppii ilman niitäkin.

Itse asiassa olen aina ihmetellyt jotain ihme jäähypenkkiä.
 

Yhteistyössä