Lapsi lyö ja potkii. Miten toimia?

[huolissaan]

Eli saattaa lyödä ja potkia ilman mitään selkeää syytä. Oltiin esim. juhlissa jossa ihan yllättäen potkaisi tyttöä joka käveli ohi.

Komennan ja vien aina toiseen huoneeseen tilanteen jälkeen. Sitten selvitetään asia ja pyydetään anteeksi sekä halataan.

Ei vaan meinaa loppua. Alkoi kun oli tarhassa (tammikuusta alkaen 3-4 päivänä ja tämä alkoi maaliskuussa) ja tosiaan emme meinaa saada enää kitkettyä pois. Ikää nyt siis 2v 3kk.
Tiedän että tarhassa on poika jonka lapsi usein mainitsee nimeltä. Tämä lapsi on ylivilkas ja tönii yms. muita. En tiedä onko ottanut sieltä mallin vai mistä.

Ahdistaa vaan tuo käytös.

 

[sinnikkyyttä sinulle]

Voi kun on niin tuttua. Meillä on tuo käytös vieläkin joskus pinnalla, ei siihen auta kuin aika ja puhe asiasta sekä toki kieltäminen tiukkaan. Tilanne helpotti vasta kun ikää tuli meillä niin paljon että tajus kavereiden merkityksen, eli et saa kavereita/pääse leikkeihin jos kiusaat. Kauan meni ja hermot oli äidillä täysin riekaleina mutta kannatti.

 

[ap]

Kiitos vastauksesta!
Täytyy yrittää jaksaa. Meinaa välillä vaan usko loppua. Mutta jospa se sitten joskus tästä.

 

[Piika-äiti]

Lapsipsykologien mukaan juuri tässä 2 vuoden iässä lapsi on agressiivisimmillään, sillä hän tuntee kiukkua, turhautumista ja vihaa, mutta ei osaa käsitellä sitä. Asiaan auttaa se, että tilanteet kielellistetään tyyliin "sinua varmasti harmittaa, kun Pekalla on leikissä isompi traktori kun sinulla. Pekka leikkii sillä jonkun aikaa, ja sitten on sinun vuoro. Leikitään me yhdessä tällä junalla".

Näin autat lasta ymmärtämään tilanteen ja hänen harmistuksensa, ja neuvot tavan helpottaa oloa. Pian lapsen ei ehkä tarvitse tönäistä eikä lyödä, vaan hän osaa sanoa ääneen, että häntä harmittaa ja suututtaa.

Silti tätä kielellistämistä joutuu sitten tekemään kauan, kauan, kauan, vuosikausia, sillä lapselle ja nuorelle tulee eteen kerran toisensa jälkeen hänelle vieraita ja hallitsemattomia tilanteita, joiden käsittelyyn hän tarvitsee apuasi.

 

[sinnikkyyttä sinulle]

Lapsipsykologien mukaan juuri tässä 2 vuoden iässä lapsi on agressiivisimmillään, sillä hän tuntee kiukkua, turhautumista ja vihaa, mutta ei osaa käsitellä sitä. Asiaan auttaa se, että tilanteet kielellistetään tyyliin "sinua varmasti harmittaa, kun Pekalla on leikissä isompi traktori kun sinulla. Pekka leikkii sillä jonkun aikaa, ja sitten on sinun vuoro. Leikitään me yhdessä tällä junalla".

Näin autat lasta ymmärtämään tilanteen ja hänen harmistuksensa, ja neuvot tavan helpottaa oloa. Pian lapsen ei ehkä tarvitse tönäistä eikä lyödä, vaan hän osaa sanoa ääneen, että häntä harmittaa ja suututtaa.

Silti tätä kielellistämistä joutuu sitten tekemään kauan, kauan, kauan, vuosikausia, sillä lapselle ja nuorelle tulee eteen kerran toisensa jälkeen hänelle vieraita ja hallitsemattomia tilanteita, joiden käsittelyyn hän tarvitsee apuasi.

Tätä juuri tarkoitin en vaan jaksanut kirjoittaa koko litaniaa. 3.5 vuotiaamme on yhä opissa. Juuri eilen yritti lyödä kun kielsin. Eli harjoitukset jatkuvat.

 

[ap]

Lapsipsykologien mukaan juuri tässä 2 vuoden iässä lapsi on agressiivisimmillään, sillä hän tuntee kiukkua, turhautumista ja vihaa, mutta ei osaa käsitellä sitä. Asiaan auttaa se, että tilanteet kielellistetään tyyliin "sinua varmasti harmittaa, kun Pekalla on leikissä isompi traktori kun sinulla. Pekka leikkii sillä jonkun aikaa, ja sitten on sinun vuoro. Leikitään me yhdessä tällä junalla".

Näin autat lasta ymmärtämään tilanteen ja hänen harmistuksensa, ja neuvot tavan helpottaa oloa. Pian lapsen ei ehkä tarvitse tönäistä eikä lyödä, vaan hän osaa sanoa ääneen, että häntä harmittaa ja suututtaa.

Silti tätä kielellistämistä joutuu sitten tekemään kauan, kauan, kauan, vuosikausia, sillä lapselle ja nuorelle tulee eteen kerran toisensa jälkeen hänelle vieraita ja hallitsemattomia tilanteita, joiden käsittelyyn hän tarvitsee apuasi.

Juu, siis olen myös sanonut aina tämän ääneeen. Tai jos on saanut kovat raivarit olen ottanut syliin ja sanonut, että saa harmittaa ja itke vaan harmitus pois. Pidän sylissä aina siihen saakka kun tilanne rauhoittuu ja sitten yhdessä todetaan, että nyt on taas hyvä mieli jne.
Lapsi siis osaa sanoa jo useimmiten kun harmitus alkaa, näitä tunteita ollaan käsitelty niin tiiviisti. Että osaa jo erottaa. (sanoo siis itse että känkkäränkkä tulee ja nyt käy harmittamaan) Ja kun tilanne on käsitelty sanoo, että nyt olen iloinen ja suukottelee jne.

Nämä lyömiset ja potkimiset kun eivät tule välttämättä minkään kiukun yhteydessä. Eli julissakin ohi menevää tyttöä potkaisi ja jatkoi sitten omia juttujaan. Sama kotona. Joskus liittyy turhautumiseen joskus taas tulee ihan puun takaa koko homma.

Mutta jatkan samalla linjalla. Välillä vaan niin toivotonta.
Kasvaminenhan on joskus niin vaikeaa.