3 v. vaihtelevat yöunet edelleen

[äippäli]

Onko kenelläkään samaa "ongelmaa"?

Meillä 3 v. poika nukkuu omassa huoneessa (nukkunut jo pienestä pitäen) edelleen yöt vaihtelevia!

Välillä useampi yö menee niin, että kerran huutaa ja useimmiten joko pisulla käymme tai pelkkä peitto/unikaveri kateissa, jatkaa unia kiltisti

Tässä oli useamman viikon kausi, kun JOKA yö kömpi meidän viereen nukkumaan. Omasta nukkumisesta ei sitten meinaa mitään tullakaan, milloin jalasta potku, nyrkistä naamalle ym. Kokeilin sitäkin, että olen kovana ja vien omaan sänkyyn takaisin nukkumaan, siitä vasta "riemuisat" huudot syntyivät ja yksinkertaisesti en joka yö sitä jaksanut tehdä!

Monesti ollaan mieheni kanssa yritetty jutella mikä hätänä, mutta vastukset ovat olleet mitä kummallisempia.

Toisinaan nukkuu läpi yön kiltisti omassa sängyssään, mutta silloin en minä osaa nukkua, ilmeisesti kroppa ns. tottunut pätkäuniin?

Myös isoveljen kanssa samassa huoneessa nukkumista kokeiltu. Siitä ei mitään tullut! Pelkkää naurua ja hihittelyä, viereen kömpimistä, omaan sänkyyn takas kömpimistä jne.

Toisinaan tuntuu, että jaksaahan näitä pätkäöitä vielä vaikka kuinka kauan, välillä sitten se väsymys iskee ja töissäkin pitäisi jaksaa käydä!

 

[Halipupu]

Voisiko rikkonaiset yöt johtua läheisyyden tarpeesta tai peloista ja mielukuvituksen laukkaamisesta? Kokeilkaa jos varapatja teidän sängyn vieressä auttaisi, niin saisitte nukkua rauhassa. Jaksamista! :hug:

 

[möömi]

Jotkut vaan nukkuvat huonosti. Näkevät painajaisia yms. Ei siihen kai ole poppakonstia. Ainakin meidän kohta 4v heräilee edelleen vaikka hieman harvemmin kuin ennen; nyt ehkä kolmena yönä viikossa. Minun neuvoni on järjestää muun perheen ja lapsen nukkuminen mahdollisimman vähän kuormittavaksi. Me ratkaisimme asian näin. Meilläkin lapsi oli nukkunut omassa huoneessa puoli vuotiaasta lähtien eikä haluttu tätä asiaa muuttaa. Myöskään viereen ottaminen ei toiminut, koska silloin isä ei saanut nukuttua ollenkaan, kun ei osannut nukkua niin "ahtaasti". Nyt meidän perheen toimiva ratkaisu on se, että lapsi nukkuu omassa huoneessaan ja kun ekan kerran huutaa yms niin menen hänen huoneeseen patjalle nukkumaan. Joskus se riittää. Jos ei niin levitän lattialle tuplapatjat ja otan hänet viereen siihen patjasängylle. Ratkaisu on pelastanut meidän yöt! Isä ja sisarus nukkuvat täysin häiriintymättä ja minun tarvitsee vain kerran yössä vaihtaa nukkumapaikkaa sen sijaan, että ravaisin kahden huoneen väliä tai nukuttaisiin kaikki ahtaasti. Suosittelen siis keksimään jotain vastaavaa, joka mahdollistaisi mahdollisimman paljon levollista unta kaikille oli paikka sitten mikä tahansa. Uskon, että ikä tekee tehtävänsä, mutta muuten asialle ei oikein voi mitään. Tsemppiä!

 

[Aksun ja Veeran äiti]

Meillä auttoi pojan sängyn siirtäminen takaisin meidän sängyn viereen. Niin liki,että oma käteni ylttää tarvittaessa siihen. "Urhea pikkusisko" jäi siis nyt yksin nukkumaan lastenhuoneeseen mutta eipä tuo näytä neitiä hötkäyttävän.
Poika siis 3v5kk ja pikkusisko 1v3kk.
Jäppinen on aina nukkunut tosi levottomasti ja homma alkoi mennä siihen,että poju haahuili aamuyöstä pitkin asuntoa touhuilemassa kun muut vielä nukkuivat. Milloin meni siskon sänkyyn herättämään,millon löytyi kylppäristä leikkimästä ym,ym.
Anoppi ehdotti,että kokeilkaa ottaa pojan sänky viereen. Jos kyse olisi jostain läheisyydentarpeesta tms. Niin kokeiltiin ja nyt on pari kuukautta ollut sänkyineen vieressä ja pyytää yöllä käden jos on "hätä". Ei lähde enää seikkailemaan öisin vaan nukahtaa takaisin kun ollaan käsikkäin hetki. Nyt ollaan siis hyvin nukuttu sen siirron jälkeen. Mutta sitä en tiedä,että kuinka kauan tämä "vaihe" kestää... :wave:

 

[äippäli]

Kiva kuulla toistenkin kommentteja!

Viime yönä tapahtui ihme?! Poika nukkui KOKO YÖN omassa sängyssä. Jopa minäkin osasin nukkua!

Muuten edelleen vaihtelevasti mennyt. Yleensä aamuyöllä pikkumies tepsuttelee meidän viereen.

Patjan sain vaatehuoneesta kaivettua esiin. Sängyn siirtoa meidän makuuhuoneeseen en ainakaan vielä ajatellut tehdä, katsotaan jospa se tästä pikku hiljaan lähtisi sujumaan

 

[Velv]

Meidän 2-vuotias poika päätti että omaan sänkyyn en jää nukkumaan päivällä yöllä enkä varsinkaan aamuyöllä. Kakkonen tuloillaan n. kuukauden päästä ja tää äitee on ihan poikki. Viereen en ota, kun kohta kuitenkin siinä tuhisee vauva, enkä halua että se saa niitä potkuja päähänsä , jos isoveli on meidän sängyssä. Patja on pojan huoneen lattialla, että isi voi mennä sinne nukkumaan, pitää kai se toinenkin hankkia, että poika mahtuu isänsä viereen ilman että isiraukka on ihan kuin sardiini liian pienessä purkissa.

Periaatteessa ammattikasvattajana vastustan tätä ja haluaisin vaikka väsymyskuoleman uhalla kantaa pojan sitkeästi takaisin sänkyynsä kun on siellä ennenkin nukkunut, mutta taitaa käytännön pakko sanella nyt säännöt. Nukkua täytyy kaikkien kuitenkin jotenkin, etenkin minun kun muutenkin menee yöt närästyksen, hikoilun ja jalkasärkyjen kanssa, masuasukin potkunyrkkeilystä puhumattakaan.

Poika on ollut vauvasta asti huono nukkumaan, joten se, että heräilee tunnin parin välein koko yön ei sinänsä ole uutta. Tuo sängystä pois tulo vaan on se uusi juttu, aikaisemmin nukkui jatkettavassaan monta kuukautta siten, että heräili kyllä mutta ei tullut pois. Ja peittelyt yleensä riitti ja hyvän yön toivotukset. Iltaisin ja päiväunille kävi aina kuin herran enkeli, pusut vaan ja valot pois ja ovi kiinni. Oi niitä aikoja.

Nyt sentään velvoitetaan illalla jäämään omaan sänkyyn kun itse mennään alakertaan, pari iltaa on mennytkin suht hyvin, ei ole kuin muutaman kerran käynyt rappusten yläpäässä kirkumassa, aina on sänkyynsä osannut sitten lopulta kömpiä kuitenkin. Ei ole vielä sentään keksinyt oksentaa sinne tai alkaa hyppiä ja pomppia ja leikkiä, varmaan sekin aika vielä koittaa... *huokaus* Joskus nukkuu aamuun asti, joskus herää jo ennen puoltayötä, joskus neljän aikaa ja miten milloinkin. Koskaan ei nukkumaan mennessään tiedä, miten tämä yö menee... Noh, kohta niitä on kaksi, eikä elo käy yhtään sen leppoisammaksi. =)