3 vuotiaan nukahtaminen omaan sänkyyn

[väsynyt enkeli]

Kaipaisin neuvoja, tai ehkä vaan kohtalotovereiden kommentteja...
miten saada 3 vuotiaan tytön nukahtamaan omaan sänkyyn? olemme aina mieheni kanssa vuorotellen nukuttaneet lapsen istumalla hänen vieressä ja silittämällä masusta tai kädestä, ja nyt tyttö on siihen tottunut eikä suostu yksin jäämään huoneeseen, pari kertaa olemme kokeilleet iltasadun jälkeen jättämällä tytön omaan huoneeseen. neiti alkaa paniikinomasisesti huutamaan ja kiljumaan eikä suostu kertakaikkiaan jäämään yksin huoneeseen, eikä me olla raaskittu huudattaakkaa ku se huuto on tosiaan sellaista paniikki huutoa ja eikä se meinaa rauhottua ollenkaan, tiedetään kyllä että tämä on meidän vika kun olemma vieerssä istuneet kolme vuotta, ainakin tiedämme mitä temme pikkuveljen kanssa toisin joka on 9kk ja nukahtaa itsekseen ainoa ongelma meillä onkin miten saada tyttö nukahtamaan itsekseen ja pysymään sängyssä ilman paniikinomaista itkua

Onko kellään vinkkejä?? Tai onko kukaan ollut samassa tilanteessa??

 

[meillä myös,]

Meillä sama ongelma. Hän ei suostu nukahtamaan yksin ja minä yleensä luen sadun ja jään viereen kunnes on nukahtanut. Vielä suurempi ongelma meillä on se, että sitten yöllä herättyään ei suostu jatkamaan unia sängyssä, joten aina pitää kantaa meidän väliin. Tästä illasta lähtien olen päättänyt, että yöjuoksu saa loppua, enkä ota häntä enää viereen nukkumaan. Toivottavasti joskus tämä päätös johtaa siihen, että yöt nukutaan omassa sängyssä. Itsekin siis kaipaan miten saada lapsi yksin nukkumaan? Lisäys vielä, että meillä kaikki meni silloin hyvin, kun lapsi oli vielä pinnasängyssä ja söi tutteja. Silloin ei tarvinnut nukuttaa. Ongelma alkoi vasta, kun siirryttiin tavalliseen sänkyyn.

 

[lahjontaa]

Tuon ikäinen ymmärtää jo tavaran päälle. Meillä sain pojan 3-vuotiaana siirtymään omaan huoneeseen nukkumaan tarroilla. Illalla kun alettiin lähtemään yöpuulle valittiin yhdessä tarrat, jotka sai liimata illalla sänkynsä laitaan (sellasia pikkutarroja, jotka saa ihan helposti myöhemmin irti). Kun tarrat oli liimattu, valittiin aamua varten tarrat jotka sai aamulla laittaa kun oli nukkunut koko yön omassa sängyssä. Tämän jälkeen luettiin iltasatu. Aluksi jäin viereen istumaan, että nukahti. Pikku hiljaa siirryin kauemmas istumaan, puhelin aina rauhalisesti. Sitten menin laittamaan pyykkejä kuivumaan hänen huoneen ulkopuolelle, ovi auki, niin että näki minut. Sitten aina hävisin näkyvistä vähäksi aikaa, kävin toisessa huoneessa, puuhastelin jotain.
Tarrat sai aamulla vain jos oli tosissaan nukkunut koko yön omassa huoneessaan. Yöllä jos yritti tulla viereen, muistutin tarroista ja yleensä se riitti. Tarroja laitettiin noin 10 päivän ajan, kun puolet tarroista oli käytetty aloin selittämään, että kun tarrat loppuu niin niitä ei sitten ole enää ja sitten nukutaan kiltisti ilman tarrojen laittamista. Ihan kivuttomasti meni sittenkin. Pari kertaa yritti alkaa kitisemään illalla, mutta neuvottelemalla sain aina ilman huutoa omaan sänkyyn.
Tämän ikäiset ymmärtävät myös jo "olet iso tyttö/poika" ja "äiti on niin ylpeä sinusta" ja aamulla tietysti kovasti kehutaan kun on kiltisti nukkunut.
Jos tarroja ei halua liimata sänkyyn, voi ostaa myös tarrakirjan jota säilytetään siinä sängyn vieressä. Onhan teillä yövalo? Se on meillä ihan ehdoton, pienenä nukkui pimeässä, mutta tämän ikäinen osaa jo pelätä. Mielikuvitus laukkaa kovaa vauhtia ja pimeässä tuntuu pelottavalta.

 

[meillä myös,]

Meillä ei tuo lahjonta ole toiminut ollenkaan. Ei vaikka kyseessä oli juuri ne must-tarrat! Tätä kokeiltiin jo pottailussa ja syömisessä ja nyt myös nukkumisessa. Mutta meillä poika on sen verran jääräpää, että kun päättää, ettei kiinnosta, niin ei todellakaan kiinnosta. Mielummin valitsee sen vieressä nukkumisen. Sorruin jopa kokeilemaan namilla lahjontaa, mutta oli mielummin syömättä herkun. En millään raaskisi huudattaa toista tuntitolkullakaan.... Taidan vielä kerran kokeilla tuota tarrakonstia. Jos ei muu auta niin kaipa se lopettaa äidin vieressä makaamisen kun siirtyy tyttö/poikaystävän viereen )

 

[lahjontaa jatkaa]

joo, siis kyllähän meilläkin silti yritti vastustaa ja itkeä, mutta lopulta tarrat veivät voiton. Täytyy vaan itse pysyä rauhallisena ja pitää päänsä. Yhtään jos antaa periksi, niin peli on menetetty. Meidän poika on aika "helppo" tapaus, ei kovin tempperamenttinen ja yleensä kaiken olen saanut neuvottelemalla menemään läpi ilman sen suurempia itkuja. Ja siis yksin en ole koskaan jättänyt itkemään, krokotiilin kyyneleitä osaa jo vuodattaa, ja niihin en reagoi, mutta kun tosissaan itkee niin silloin lohdutan ja pysyn vierellä kunnes rauhottuu.
Mutta tiedän kyllä, että lapset ovat erilaisia. Joidenkin kanssa tämän lahjontakaan ei varmaan onnistu!

 

[Nukkumaija]

Meillä komevuotiaalla on nyt sellainen ristiriitainen vaihe että toisaalta haluaa tehdä asioita itse ja "yksin" mutta tarvitsee ehdotomasti myös vanhempiaan. Ts. harjoittelee itsenäisyyttä, mutta tajuaa ettei pärjää ilman isää ja äitiä. Tämä korostuu erityisesti nukumaan mennessä jolloin kaipaa kipeästi läheisyyttä.

Olemme olleet tähänkin asti sitä mieltä, että lapset nukutetaan siten kuin on helpointa, sillä puljaamisesta tulee kaikille vain paha mieli. Ja myös sitä mieltä ettei tämän ikäisen tarvitse olla kovin itsenäinen. Miksi lapsen pitää nukahtaa yksin sänkyynsä? Siksi kun neuvolassa niin sanotaan? Itsekin nukahdan mielummin mieheni viereen Saattahan olla että lapsi näkee vaikka painajaisia, vaikkei sitä osaa sanoa, ja siksi jännittää nukahtamista.

Meillä siis ennen vaivattomasti omaan sänkyynsä nukahtanut lapsi nukahtaa nyt turvallisesti äidin tai isän viereen Itse menen monesti samalla nukkumaan (meillä on pieni vauva ja uni on tarpeen) ja isä sitten kantaa nukkuvan lapsen omaan sänkyyn, jossa sitten nukkuu lähes poikkeuksetta koko yön. Kaikki tyytyväisiä.

 

[me tehtiin näin]

ehkä reilu viikko meni, mutta on toiminut -lapsi nyt 5 v ja nukkunut omassa sängyssä ja omassa huoneessa siitä saakka. Iltatoimet ennen sänkyynmenoa olisi hyvä olla samansuuntainen joka ilta.

ekana iltana ei enää silitellä, istutaan vaan vieressä hiljaa. Jos meinaa nousta, niin laita vaan hellästi takaisin pää tyynyyn mitään puhumatta.

tokana iltana siirry tavalliselta paikaltasi parikymmentä senttiä huoneen ovelle päin. Jos lapsi nousee. vie takaisin sänkyyn. vältä katsekontaktia äläkä puhu, sano korkeintaan nyt nukutaan. toista sänkyyn vienti niin monta kertaa kun lapsi nousee, voi viedä eka kerralla parikin tuntia, mutta kun lapsi tajuaa, että ilta toisensa jälkeen sama toistuu, niin hän luovuttaa. tässä kysytään vanhemman hermoja...

seuraavana iltana siitty taas parikymmentä senttiä edelliseltä paikalta ovellepäin. jne.

lopulta istut huoneen ovella, oven ulkopuolella (ovi auki, jotta lapsi näkee, että olet kyllä siellä ja voi painaa päänsä takaisin tyynyyn) ja sitten voitkin kohta jo istua olohuoneen sohvalla ja oveakin voi laittaa kiinni.

Meillä kävi niin, että ekoina öinä vein lasta sänkyynsä parin tunnin ajan varmaan minuutin välein, kolmantena yönä tätä kesti enää 30 min ja sitä lähtien pysyi sängyssä, päätään nostamalla tarkasti, että istunko tuolilla huoneen ovella ja nukhti 10 minuutissa.


Toivottavasti toimii teilläkin!

 

[peppiina*]

Meillä auttoi yksin nukahtamiseen yövalo, lisäksi tytön huoneen ovi jätettiin ihan auki ja eteiseen valo päälle kunnes nukahti. Tyttöä rauhoitti se, että kuuli meidän ääniä ja tiesi että olemme ihan lähellä. Pikkuhiljaa sitten eteisen valon sai sammuttaa ja nykyään ovi jätetään rakosilleen.

 

[rtttt]

Meillä 3 vuotias nukutetaan. Meidän mielessä vieressä oleminen kunnes nukahtaa ei nyt ole mikään suuri ongelma, mistä pitäisi pyrkiä eroon.

3 vuotiaan sänky on myös meidän makuuhuoneessamme, joten kun / jos yöllä heräilee, hän jatkaa vain uniansa tulematta sänkyymme tai huutamatta.

Emme koe mitään näistä ongelmaksi, päinvastoin. Näin sujuu kaikki tosi hyvin. Lapsi siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan sitten, kun aika on siihen kypsä.

 

[yksi kirjoittajista,]

Eipä tuo viereen nukuttaminen olisikaan mikään ongelma, jos se kestäisi vain esim. 15min. Mutta meillä nukuttaminen saattaa viedä tunnin. Ja kun illasta olisi kiva viettää edes se yksi tunti "omaa aikaa" niin siihen alkaa kypsymään pikkuhiljaa. Nyt tuo nukutus kun vie koko illan, sitä on sen jäljiltä itse niin poikki, että kaatuu vain sähkyyn. Eli voi vain haaveilla tuokiosta miehen kanssa kahden.
Ehkä itse koen sen vielä senkin takia raskaaksi, että suurimmaksi osaksi tämä iltanukutus on minun harteilla. Miehen on pakko tehdä iltaisin oman yrityksen paperitöitä ja ollaan näin yhdessä päätetty, että nukutusaika käytetään siihen. Nooh, ehkä joskus tämä ei tunnu enää näin raskaalle.

 

[Yks kommentti]

Kommentoin vain siihen, kun joku kyseli että miksi 3-vuotiaan pitäisi nukahtaa yksin, no siksi että lapsi osaisi myös yöllä nukahtaa uudelleen jos herää eikä kampeisi vanhempien viereen (siis jos näin ei haluta tapahtuvan). Myös se saa lapsen olon turvattomaksi jos herää yöllä eri paikasta kuin mihin nukahti. Tein esikoisen (nyt 4v.) kanssa sen virheen että nukahti vauvana aina tissille ja jouduin pinnasängystä luovuttaessa opettamaan nukahtamaan itsekseen. Ensin pidettiin kädestä, sitten seuraavalla viikolla vain istuin sängyn vieressä, seuraavana ovella jne. Mutta ymmärrän ettei tämä tekniikka välttämättä enää toimi 3-vuotiaalle. Tämän kuopukseni 5kk olen opettanut pienestä pitäen niin, että kun on imenyt tissiä niin ryöhdytän lapsen niin että havahtuu ja sitten laitan hereillä omaan sänkyyn, sanon hyvät yöt ja tulen pois. Vähän aikaa juttelee yksinään ja joudun ehkä kerran pari viemään tutin mutta sitten nukahtaa. En minusta ole julma kun toimin näin ja haluan että iltatoimet sujuvat kahden kanssa tämän asian osalta jouhevasti.. uhmaikäisen kanssa kun saa vääntää välillä milloin mistäkin. Lapseni nukkuvat turvallisesti omissa huoneissaan ja toki saavat tulla viereenkin jos ovat kipeitä tai näkevät pahaa unta.

 

[Retusna]

Meillä on toiminut seuraavanlainen konsti: illalla tutut ja turvalliset iltarutiinit (iltapesut ja -palat, iltasatu ja lopuksi päivän tapahtumien kertaus lyhyesti) ja sen jälkeen lapsi jää kuuntelemaan lempimusiikkiaan omaan huoneeseen ja sänkyyn. Hän nukahtaa aika pian, joskus kuulee lauleskelua piteempäänkin, mutta jää kuitenkin sänkyynsä. Alussa kyllä saimme toimia "DJ:nä" useampaankin kertaan illan aikana, kun joku laulu ei miellyttänyt, mutta nyt on saatu selville "best of" CD:t, joita kannattaa laittaa illalla soimaan . Niin kuin joka lapsiperheessä, on iltoja, milloin mikään ei kelpaa, mutta toistaiseksi tällaiset illat ovat olleet harvassa.

 

[tolkkunen]

Minä olen tehnyt niin, että olen sanonut meneväni vessaan, jolloin lapsi jää omaan sänkyyn odottamaan. Joskus hän huutelee, että milloin tulet, mutta usein hän nukahtaa itsekseen. Käyn siis välillä hänen vieressään, mutta saatan myös sanoa, että nyt mars nukkumaan, minä käyn suihkussa ja tulen sitten sinun luokse, kun olen käynyt suihkussa. Minä en ole jättänyt lapsille mahdollisuutta venkoilla tämän asian kanssa.

Jos lapsi on kipeä tms poikkeuksellista, niin sitten sovelletaan jotakin muuta keinoa, mutta minun sänkyyn lapset tulevat vasta aamulla, kun heräävät. Jos tulevat keskellä yötä, talutan takaisin omaan sänkyyn. Tämä sen vuoksi, että olen yksinhuoltaja ja todellakin tarvitsen sitä ikiomaa aikaa joka ilta enkä todellakaan jaksaisi, että kahta lasta pitäisi nukuttaa monta tuntia yössä. Jos on merkkiä siitä, että jompi kumpi alkaa koko ajan tulla yöllä viereen, niin sitten tarvittaessa talutan omaan sänkyyn niin monta kertaa, että jää omaan sänkyynsä. Toistaiseksi minä olen ollut sitkeämpi...

Iltapala, -pesu, -pisu, -satu ja kumpikin saa valita pari laulua. Sitten valo pois, ovi raolleen ja hyvää yötä. Kun lapset siirtyivät yhteisestä huoneesta omiin huoneisiinsa, niin se aiheutti kummassakin vähän levottomuutta. Iltasatujen ja -laulujen aikaan ovet on auki niin, että toinen aina kuulee, mitä toisessa huoneessa tapahtuu. Meillä siis kumpikin lapsi on halunnut "ikiomaa aikaa" ja siksi meillä on siirrytty kimppailtasaduista ikiomaan satuun.

Nukuttamisessa on se huono puoli, että lapsesta tulee herkkäunisempi ja unen saanti kestää kauemmin mitä isommaksi kasvaa. Siksi en ole itse ollenkaan varsinaisesti nukuttanut ja istunut sängyn laidalla. Valitettavasti en osaa sanoa, mitä sitten kannattaisi tehdä, jos nämä keinot eivät auta.

 

[meillä myös,]

No niin, meillä otettiin nyt härkää sarvista ja ajattelin, että nyt sitten taistellaan tästä eteenpäin pitkäjänteisesti tämä homma kuntoon. Aloitettiin ensin siitä, että loppuisi se yöllinen rumba meidän makkariin ja kun siitä päästään, niin sitten katsotaan tuo nukuttaminen. Laitoin itselleni rahin lapsen sängyn viereen ja musiikin soimaan hiljaksiin. Nukutus kesti taas oman aikansa ja noin klo: 12 yöllä ensimmäinen herätys ja mankuminen isän viereen. Kävin vain laittamassa lapsen takaisin sänkyyn ja jäin itse siihen viereen köllimään. Toinen herätys klo: 03.00 ja sama mankuminen, mutta enää ei tullut sängystä pois. Seuraavana yönä ei enää pyytänyt viereen eikä tullut sängystä pois, vaan näki että itse tulin hetkeksi istumaan sängyn viereen. Viime yönä ei herännyt ollenkaan!
Viikonloppuna jätettiin päikkärit pois ja eilen ei tarvinnut edes lukea satua loppuun, kun uni tuli jo silmään ). Ainut mikä vain meillä tätä päivärytmiä sekoittaa, päiväkodin päiväunet. Siellä kun uni tulee, illalla ei uni enää helposti tulekaan. Tänään onneksi ei nukkunut päikkäreitä päiväkodissa, joten toiveissa on, että nukutus vie vain noin 15min. Olin tosiaan varautunut pariin viikkoon tuossa yöllisessä rumbassa, mutta toisin kävi. Ehkä aika oli nyt vain kypsä siirtyä omaan huoneeseen ja sänkyyn.