3-vuotias alkanut tekemään tarpeitaan housuun, mitä tehdä???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sofia-81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Sofia-81

Uusi jäsen
03.02.2012
3
0
1
Meidän tyttö on 3v 2kk ikäinen ja on viime kesästä lähtien osannut hienosti käydä potalla sekä pöntöllä pissalla ja kakalla. Hän aloitti lokakuussa päiväkodissa 2 päivää viikossa, minä olen pikkuveljen 1v 6kk kanssa kotona ja tyttökin on muuten kotihoidossa. Tyttö tykkää kovasti päiväkodissa olemisesta ja kavereista, sekä hoitajista siellä. Jopa muutamana viime kertana kun olen hänet hakenut hoidosta, ei tyttö ole ollut minua näkevinäänkään ja on jatkanut leikkejään kavereiden kanssa. Hän siis niin tykkää siellä leikkimisestä.

Tyttöni on huono syömään ja ei yleensä suostu syömään kotona itse, vaikka osaa hyvin. Jos häntä syöttää, niin sitten ruokaa menee paremmin. Olimme hölmöjä, kun opetimme hänet siihen, että äiti ja isi syöttävät. Päiväkodissa kuulemma tyttömme syö muiden lasten tavoin todella reippaasti itse ruokansa, ei ole ollut mitään ongelmaa syömisen suhteen, maistaa reippaasti kaikkia ruokia, kotona on hyvin ennakkoluuloinen eikä syö juuri mitään. Välillä yllättää ja syö kotonakin itse reippaasti lautasen tyhjäksi. Välillä sorrumme patistamaan, että syö nyt, vaikka pitäisi sanoa, että sitten pois pöydästä jos ei maistu. Tätäkin toki teemme.

Yöllä nukkuminen oli syksyllä juuri siinä 3 vuoden iän kynnyksellä iso probleema. Tyttö nukkui vanhempien sängyssä, koska omassa sängyssään omassa huoneessaan (pikkuveli nukkuu samassa huoneessa) näki toistuvia painajaisia ja pelkäsi siellä. Annoimme nukkua meidän sängyssä, kunnes minä aloin nukkua yöt todella huonosti, koska tyttö on levoton nukkuja ja nukkui välissämme usein poikittain, potki ja huitoi käsillään. Silloin päätimme, että tytön on aika siirtyä nukkumaan takaisin omaan huoneeseen ja omaan sänkyynsä. Muuten en jaksa lasten kanssa kotona, koska en saanut öitä kunnolla nukuttua ja lasten isä käydä töissä.

Aloitimme työlle "unikoulun". Pari viikkoa nukuin tytön kanssa yläkerrassa ja pojat nukkuivat alakerrassa. Tyttö huusi omassa sängyssään (meillä on makkarit vierekkäin ja yövalot käytössä, ettei ole liian pimeää) monta kertaa yössä ja häntä piti ottaa syliin ja laittaa unimusiikkia soimaan. Ihan plörinäksi meni unikoulu, liian lepsusti suhtauduin ja tyttö käytti sitä hyväkseen ja juoksutti minua pari viikkoa joka yö. Ei halunnut nukkua omassa sängyssään, mutta en antanut nukkua meidänkään sängyssä. Lopulta juteltiin asiasta neuvolassa ja päiväkodissa ja meitä suositeltiin tekemään asiasta kerralla loppu. Tyttö oli tottunut tietynlaisiin palveluihin yöaikaan ja niille laitettiin nyt piste. Ekan yön huusi huutamistaan omassa sängyssä, kävin pari kertaa sanomassa napakasti, ettei ole mitään hätää ja äiti sekä isi nukkuu viereisessä huoneessa. Seuraava yö meni jo tosi hyvin, nukkui nätisti juurikaan heräilemättä omassa sängyssään. Siitä lähtien on nukkunut hyvin. Joskus on saanut yöllisiä kauhukohtauksia ja nähnyt painajaisia, mutta ei usein.

Nyt sitten viikon verran meillä on tyttö alkanut tekemään kakat housuun, sanoo että on kakkahätä ja kun kehoitetaan vessaan tai potalle, niin sanookin, että tuli jo housuun. Tänäänkin on kakannut housuun jo kolmesti ja yhdet pissat tuli myös. Lisäksi viime yönä tyttö itki vähän väliä hysteerisenä ja riehui keskellä yötä, ei rauhoittunut millään, siis heräsi karjumaan kesken unien. Näki kuulemma jotain pahoja unia leijonasta, joka söi hänet suihinsa.

Viikko sitten kun hain tyttöä päiväkodista, juoksi hän minua vastaan ja purskahti lohduttomaan itkuun. Tietysti säikähdin, että miksi hän itkee ja kysyin tädiltä, oliko päivän aikana sattunut jotain. Ei kuulemma mitään normaalista poikkevaa. Tytöllä oli minua ollut kova ikävä ja halusi sylissä olla ja heti kotiin. Olin ihmeissäni. Seuraavana päivänä tytön isä haki hänet päiväkodista ja silloin tädit sanoivat, että tyttö oli ollut koti-ikävä. Tyttö itse sanoi, että oli itkenyt vessassa, mutta tästä tädit eivät sanoneet mitän. Päiväkodissa on jotain harjoittelijoita vähän väliä ja tällä viikolla siellä oli aloittanut joku miespuolinen harjottelija. Tuli vaan mieleen, voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa. Voi toki olla ihan hakuuammuntaa ja tytön itkut johtua muustakin.

Tässä vähän meidän taustoja. Tuli pitkät sepostukset. :) Kaipaisin jotain neuvoja miten näihin yöllisiin raivokohtauksiin ja tarpeiden tekemisee housuun pitäisi suhtautua ja reagoida. Tähän asti tyttöä on toruttu, jos tekee tarpeet housuun. Hän tietää kyllä hyvin, mihin ne pitäisi tehdä. HELP!!!
 
En oikein usko tuota hylkäämishommaa, koska tyttö tykkää mennä päviäkotiin, eikä koe sitä huonona juttuna. Yötkin meillä on sujuneet hyvin, paitsi viime yö.

Meillä on mieheni kanssa hyvät välit, mutta arjen haasteet aiheuttavat välillä sanaharkkaa. Emme koskaan riitele isosti.
 
Jos ihan yhtäkkiä lapsi alkaa juosta päiväkodista itkien ja tulee koti-ikävä niin kyllä se on merkki, että päiväkodissa ei ole kaikki kunnossa. Minun mielestä asiaan kannattaa suhtautua vakavasti niin kauan että syy selviää varmasti, eikä torua lasta jos onkin oikeasta hädästä kyse. Voimia teidän tilanteeseen!
 
Itse en kyllä ymmärrä että miksi toinen lapsi tuupataan hoitoon, jos toista hoidetaan kotona????

Mikä on tähän toimintaan se painava syy??

Totta kai pieni lapsi tuntee itsensä vähempiarvoiseksi ja hylätyksi sisareensa nähden.

Jos kyse on "muiden lasten seuran tarpeesta" jolla nämä äidit sen usein perustelevat niin silloin hakeudutaan tietty muiden lasten seuraan: puistot, perhekerhot, muskari, lapsijumppaa, vesipeuhaa yms..harrastuksia ja oman perheen kanssa yhteistä toimintaa.

Itse ainakin olen sen kannalla että jos toinen vanhemmista on kotona, niin silloin hommatut lapset toki myös. Kun vanhemmat ovat töissä, niin lapset hoidossa vain silloin. Miksi hommata lapsia jos "resurssit" riittävät vain yhteen kerrallaan????? Outoo...

Tässä sen sitten näkee....
Ja tulos on tämä, kun vanhemmat lapsensa hylkäävät. Todella surullista.

Kyllä ne päiväkodit ovat kuitenkin sen verran laitosmaisia paikkoja, että ei niissä lapsiaan ihan huvin vuoksi tahtoisi pitää. Kaavamaisia rutiineja, aikuiset vaihtuvat tiuhaan, sekä nämä "leikkikaverit" myös, eivät lapset siellä ehdi mihinkään kiintyä niin paljon, että sieltä enemmän irti saisivat kuin vapaammassa, rennommassa ja rakastavassa kotiympäristössä.
 
"jaa-a". SINÄ olet tuota mieltä asiasta ja me olemme asiasta toista mieltä. Me tunnemme omat lapsemme, sinä et tiedä etkä tunne meidän tilannetta. Helppo se on sieltä huudella, että et ymmärrä. Se on sinun ongelmasi.

Tyttömme on kaksi päivää viikossa päiväkodissa ja viisi päivää viikosta kanssani kotona. Siinä ei ole mitään pahaa eikä outoa, vaan sillä on ollut positiivisia vaikutuksia. Kuten sanottua, tyttäreni tykkää olla päiväkodissa, ei päinvastoin. Toki jos hän aina lähtisi allapäin ja itkien päiväkotiin, asialle tehtäisiin jotain ja ehkä päiväkodin aloittamista olisi siirretty. Mutta kun näin ei ole. Ihan tuhaa tulla neuvomaan mikä on oikein ja mikä on väärin, me vanhempina tiedämme mikä on oikein ja toimimme kuten meidän perheelle ja lapsille on parasta.

Jatkossa kiitos saisinko niitä pyytämiäni neuvoja tilanteeseen, tai kommentteja muista perheistä, jossa on vastaavanlainen tilanne.
 

Yhteistyössä