3-vuotias karkailee, ei tottele, ei kuuntele

[3-veen mutsi]

Meillä likka 3v ja karkaa aina kun silmä välttää rattaista kaupassa tai muualla, kaupassa jos pääsee tekemään tämän kun mietin mitä ruokaa otettais, juoksee sitten ympäri kauppaa, kauhea rimpuilu kun yrität takas, väkisin saat survoa lasta rattaisiin, sitten huutaa, turhautuu, märisee..kaupassa pitää olla supernopea, miettiä kaikki valmiiksi ettei tartte kuin lennosta ottaa. Bussipysäkillä oottelu on yhtä helvettiä nykyisin, juoksee lumikinoksen päällä karkuun eikä tottele mitään. Kotona päristelee kielellä senku ehtii, potkii, kiipeilee niskaan, hakkaa jos en ole huomaavinani tai kiellän, ym. Ei kuuntele mitä sanotaan tai ei ole kuulevinaan..käytös on välillä levotonta pomppimista, ei nuku yleensä päiväunia, voi olla väsymystäkin päiväkotipäivän jälkeen, päiväkodista vaikea saada lähtemään pois, juoksee sielläkin karkuun, samoin jos ollaan sukulaisilla kylässä. Vaatteiden pukeminen yhtä houkuttelua, suoraan sanottuna yhtä ressiä joka helvetin kerta. Tykkää liikunnasta ja on kova uimaan, ei mikään hirmu ketterä kuitenkaan, joskus kaatuilee melkein omiin jalkoihinsa (väsymystäkö tämäkin vain?). Olenko ihan turhaan huolissaan? En vain voisi kuvitellakkaan kulkevani keskikaupungilla lapseni kanssa jalkaisin, koska pelko siitä, että hän pomppaisi yhtäkkiä auton alle, on liian suuri..

 

["annika"]

osta valjaat ja laita niillä kiinni rattaisiin jos ei tottele? tai sitten kävelette valjaiden kanssa ja jätät rattaat pois tykkänään?
tietysti ei koskaan kannattaisi mennä tarhapäiväjälkeen kauppaan, ensin kotiin ja illalla sitten kauppaan jos tarvii. tai viikonloppuna.

 

[Mep]

Kuulostaa vain vähän vilkkaammalle uhmikselle. Tsemppiä! Rajat vaan niillä resursseilla mitä sillä hetkellä käytettävissä on. Valjaathan vois olla ratkaisu kaupungilla?

 

[neuvo]

Nyt tarkkana, ettei teillä kohta tanssita lapsen pillin mukaan.

 

["mä"]

Ihan kuin mun suusta tuo teksti, mulla 2,5v tuyttö ja samaa rataa mennään :/

 

["noh"]

Villikolle valjaat ja tiukemmat rajat.

 

[ap-ap]

miten lapselle asetetaan rajat kun se ei usko mitään? uhkailu ei auta mitään..eikä pelottelu..

 

[Kotilohikäärme]

miten lapselle asetetaan rajat kun se ei usko mitään? uhkailu ei auta mitään..eikä pelottelu..

Kokeile lahjontaa! =)

 

["minä"]

Hei!

Onko sulla itselläs masennusta, paljon työhuolia, huonoja ihmissuhteita tms?

Mun äidillä oli sellaista kun olin pieni ja kuvauksesi lapsen käytöksestä osuu aika lailla mini-minuun noilta ajoilta.
Kun mutsin olo parani niin mäkin otin rauhallisemmin.

Itse kuulin monesti että mutsi selitti omista ongelmistaan muille (puhelimessa tai kasvotusten niin että luuli etten kuule vaikka kuulin). Aina vaik ei kuullu sanoja niin kuuli et on joku hätänä ja se tuntui pahalta.
Sit vaihtoehtosesti se vaan nukkui koko ajan tai sitten oli kulmat kurtussa/suupielet alaspäin.

Monesti pienet lapset eläytyy vanhempien tunnetiloihin ja siitä tulee sitten häiriökäyttäytymistä.

Toivottavasti teillä pulma ratkeaa!

 

[Mep]

miten lapselle asetetaan rajat kun se ei usko mitään? uhkailu ei auta mitään..eikä pelottelu..

Onhan sulla jäähypaikka käytössä?
Jos ei pysy siellä millään, pidät sylissä kiinni etkä puhu jäähyn aikana mitään (min per ikävuosi).
Ensin kaksi varoitusta kasvotusten ja jollei usko, jäähylle. Vaikka kuinka monta kertaa tarvisi toistaa.

 

["annika"]

miten lapselle asetetaan rajat kun se ei usko mitään? uhkailu ei auta mitään..eikä pelottelu..

suosittelen kädestä pitäen tekemistä. siis sanot kaksi kertaa yställisesti esim vietkö tuon roskan roskiin, jos ei tottele niin otat lasta tyynesti kädestä, tartut lapsen kädellä roskaan, talutat roskikselle, sitten kehut kovasti kun roska on roskissa. sitte ku lapsi huomaa että pyyntöjen ja käskyhen huomiotta jättäminen ei enää tehoa vaan joutuu tahtoaankin vastaan tottelemaan(ja saa siitä vielä kehuja!) niin alkaa pikku hiljaa totella sanomistakin.

Lapsi kokeilee rajoja, Vanhempainnetti - MLL

 

[kielletty]

Miun 2½v tuossa karkasi viime viikolla kaupassa |O Kauppareissut sujuu meillä muutoin hyvin, siedättämällä ollaan saatu hyviä tuloksia, jos ei yhteistyö jalan suju - rattaisiin. Reipas kauppakaveri saa onnistuneen reissun jälkeen pienen palkinnon, ja joka kerta kun onnistutaan, kehun vuolaasti. Esikoinen kohkasi myös samanikäisenä kuin tyttö nyt, ja luulin ettei koskaan voitaisi mennä minnekään ns. normaalisti. Nyt mahdottoman reipas, pitää kiltisti kädestä kiinni. Muista myös varoittaa liikenteen vaaroista! Valjaatkaan tuskin pahasta. Ole kärsivällinen, pitkäjänteinen ja pidä rajoista tiukasti kiinni. Mieluummin räkä poskella huutava lapsi rattaissa kuin lapsi verissä päin auton alla.

 

[uhkailu on taitolaji]

no miten olet uhkaillut? Kai sen tiedät, että koskaan ei uhata asialla jota ei myös toteuteta, jos ei tottele. Eikä semmoista, että viikonloppuna ei mennä mummille jos nyt et käyttäydy, vaan jotain mitä tapahtuu heti nyt. Ja uhka täytyy kohdistua johonkin lapselle tärkeään asiaan.

Ja mieluusti sävy saisi olla neutraali, eli ei mitään moraalista kiristämistä tai ruikutusta tai paheksuntaa ääneen. Annetaan vain vaihtoehdot: joko teet näin, tai tapahtuu x.

 

["Riksu"]

Tutulta kuulostaa...
Uskon (ja toivon), että pikkuhiljaa johdonmukaisesta uhkailusta ja lahjonnasta on apua.

Nyt esimerkiksi uskallan jo kävellä päiväkotimatkat lapsen kanssa. Muutaman kerran esim. istuin lumihangessa rimpuileva ja selkä kaarella huutava lapsi tiukasti sylissä ja matkaa jatkettiin vasta kun lapsi rauhoittui ja lupasi kävellä nätisti. Nyt on riittänyt jo pelkkä uhkailu siitä, että kohta istutaan rauhoittumaan.

Matkalla on yksi iso risteys ja jos alkumatka menee kivasti, lapsi saa siinä painaa liikennevalonappia. Joskus lupaan vaikka, että kotona saa katsoa aamulla nauhoitetun Pikku Kakkosen tai että tehdään ruuaksi jotain lapsen herkkuruokaa. Yleensä siis jotain kivaa, jota muutenkin olisi ehkä luvassa

 

[No,]

no miten olet uhkaillut? Kai sen tiedät, että koskaan ei uhata asialla jota ei myös toteuteta, jos ei tottele. Eikä semmoista, että viikonloppuna ei mennä mummille jos nyt et käyttäydy, vaan jotain mitä tapahtuu heti nyt. Ja uhka täytyy kohdistua johonkin lapselle tärkeään asiaan.

Ja mieluusti sävy saisi olla neutraali, eli ei mitään moraalista kiristämistä tai ruikutusta tai paheksuntaa ääneen. Annetaan vain vaihtoehdot: joko teet näin, tai tapahtuu x.

juuri näin. Äläkä uhkaa sellasta mitä et voi toteuttaa. Älä anna periksi. Katsekontakti puhuessa,kyykisty lapsen tasolle.

 

[myös 3-vuotiaan äiti]

Olen tosi yllättynyt, miten vaikeaa lapsen kasvattaminen oikeasti on. Oma lapseni oli samanlainen ja on toki villi ja omapäinen vieläkin. Tiukalla otteella ja myös toki kehumisella (edellä on tullut hyviä neuvoja) ollaan saatu tuloksia aikaan ja vihdoin tuntuu että on auktoriteetti lapseen.

Hieman huolestuneena seuraan ystäväni perhettä jossa 3 vee pyörittää vanhempia ihan täysin. Ja he sanovat että kohta se uhmaikä menee ohi. No itse olen sitä mieltä, että ei se uhmaikä mene ohi itsestään vaan ikään kuin "jää päälle" jos ei aseteta rajoja. Esim. kun tämä pikkutyyppi lyö minun lastani, niin äiti ei puutu koska se kuuluu ikään ja menee ohi :O

 

[myös 3-vuotiaan äiti]

ups