Miksi kolmekymppisellä pitäisi jo olla kaikki? Olen vakuuttunut siitä, että jos jotakin oikein kovasti haluat, niin sitä myös saat tavalla tai toisella. Jos haluat kaikista eniten hyvän uran, siihen pitää panostaa: hakeudu vaikka ulkomaille töihin vähäksi aikaa, opiskele lisää, hakeudu töihin, joka on uran kannalta nousua ylöspäin jne.
Jos taas haluat omistaa asioita esim. auton, niin sitten pitää toimia siten, että sen auton saa: opettelet säästämään, tee ylitöitä tai hanki joku kakkoshomma siksi aikaa, että saat käsirahan kasaan jne.
Aikuinen on jo 18-vuotiaana lain mukaan. Sen sijaan aikuismainen käytös yms. on jokaisen itsensä määriteltävissä. Omasta ystäväpiiristäni tiedän, että osa 30-vuotiaista on täysiä teinejä edelleen: biletetään, pukeudutaan teinitoppeihin ja testataan seurustelusta huolimatta omaa viehätysvoimaa baareissa, rakastetaan shoppailua ja vuoden kohokohta on viikko etelässä. Sen sijaan osa samanikäisistä omistaa jo omakotitalon, ura on hienosti nousujohteinen, on lapsia jne. Jokaisen meistä täytyy itse päättää, mitä haluaa.
Eräs ystäväni teki hirveästi töitä päästäkseen yliopistoon lukemaan. Hän on edennyt uralla loistavasti (kovan työn tuloksena), on tosiaan lapsiakin, on asuttu ulkomailla, kielitaito on loistava, onnellinen parisuhde, kaunis omistusasunto jne. En kadehdi, koska en viitsisi nähdä niin paljon vaivaa saavuttaakseni sitä kaikkea. Uskon, että minäkin saisin paremman uran, jos todella haluan. En vain ole valmis tekemään jatkuvasti ylitöitä, istumaan palavereissa ja stressaamaan esimiestehtävissä. Mieluummin otan rennommin, pärjään taloudellisesti joten kuten, pääsen töistä klo 16 ilman ylityöpakkoa jne.
Kadehtia ei kannata, vaan kannattaa miettiä, mitä elämältä haluaa. Kun tietää, mitä haluaa, niin sitten pitää vain tehdä kaikkensa, jotta sen saavuttaa. Kolmikymppinen kuvittelee, että elämä on jo ohi ja vanhuus edessä, mutta kyllä meikäläinen nelikymppisenäkin kokee olevansa onnellinen, kaunis ja elämässään onnistunut. Ihan jokainen vanhenee, se on fakta. Minäkin luulin, että heti pitää saavuttaa kaikki, mutta monia asioita ehtii tekemään vähän vanhempanakin. Toki mitä aikaisemmin aloittaa panostamaan asioihin saavuttaakseen tavoitteensa, niin sitä nopeammin pääsee tavoitteeseen.
Muuten, onnistuin laihtumisessa vasta sen jälkeen, kun lakkasin kahdehtimasta hoikkia ystäviäni. Koin, että on ihan epäreilua, että he eivät liho ja minä lihon. Kun otin vihdoin vastuun omasta syömisestäni ja opettelin, ettei terveellinen ruoka tarkoita kurjuutta ja ankeutta, niin kilotkin lähtivät. Nyt olen ollut ihannepainossani jo muutaman vuoden ja olen tosi onnellinen, että aloin ottamaan vihdoin vastuuta omasta käytöksestäni.