3v. pelkää mennä tarhaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sandra
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

sandra

Jäsen
10.08.2004
165
0
16
Meillä on alkanut poikani kanssa olla melko vaikeata tuo tarhaan meno. Poikani kysyy joka päivä monta kertaa, "mennäänkö huomenna tarhaan" ja "älä vie mua sinne". Tuntuu todella pahalta, että toinen stressaa koko ajan tarhasta. Olen kysellyt, miksi et halua sinne mennä ja poikani kertoo, että kukaan ei leikin hänen kanssaan, hän ei halua syödä eikä nukkua siellä. Pihalla isot haukkuu tyhmäksi jne. Tarhassa asiasta sanotaan toisin. Olen jutellut asiasta ja he sanovat poikani pärjäävän hyvin. Lapseni ei koskaan kakkaa tarhassa ja uskon, että se vähän häiritsee häntä.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia??? Miten voisin saada lapseni lopettamaan stressaamisen ja voimaan paremmin hoidossa. On tosi inhottavaa, kun ei osaa auttaa. Poikani on ollut hoidossa jo vuoden ja alku meni ihan kohtalaisesti. Vaikka hän on arka luonteeltaan, hän on erittäin itsepäinen ja pärjäävä muuten kotioloissa.


Kaipaan neuvoja....
 
Olisikohan kevätväsymystä? Meillä ainakin auttoi, kun teimme sellaiset värityskuvat, joista yhden ruudun sai värittää, jos aamulla oli tarhaan mennyt reippaasti. 10 värityksen jälkeen joku kiva palkkio - meillä saivat R-kiskalta valitsemansa lehdet. Ja hups! Nyt ei olekaan enää vaikeaa, vaikka väritykset jäi.
 
moi! Kuulin erään lastenhoitajan toteavan, että 3-vuotiaat itkevät lapsista eniten vanhempiensa perään,mikä johtuu lapsen eroahdistuksesta, joka on tyypillinen kehitysvaihe..Mietin voisko tälläinen eroahdistus ilmetä 3 vuotiaallas??!! Voihan se ero vanhemmista ilmetä vaan silleen, että on tylsää olla päikkärissä tai missä tahansa, kun on erossa vanhemmista..Luulisin kuitenkin oli se mitä oli..Se on ohi menevä vaihe, johtui se mistä vaan..
 
kiitos kannustuksesta! toivotaan, että tämäkin vaihe menee ohi. Se on vaan niin vaikeaa itselle, kun tuntuu, että oma lapsi ei pärjää/ole iloinen.
On tämä äitiyden taakka joskus raskasta =)
 
Tiedän tunteen, ettei ole kiva mennä hoitoon lapsen mielesta ja itselle se on sitten vielä hankalampaa.
Meillä vuosi sitten oli sama tilannekun koitin 2v poikaa tottuttaa tarhaan. Se vaan ei tuntunut menevän millään ohi. Joka päivä hirveä huuto kotona ennen lähtöä, matkalla ja vielä päiväkodissakin. En voinut muuta kun lohduttaa ja sanoa, että äiti tulee ihan pian. Tälleen mentiin puoli vuotta, mutta mikään ei muuttunut.
Lopulta vein lapsen lääkärin luokse ja hän suositteli että vaihtaisin pojan perhepäivä hoitoon ja sen tein.

Kaikki loppu kerta heitolla. Yhtään itkuista aamua ei ole ollut hoitoon jäämisen vuoksi.
Poika innolla odottaa hoitopäiviä, koska täti on niin kiva ja se piirtää hienoja kuvia. Hoitotäti on todella mukava, ystävällinen ja lämmin.
Ryhmässä on viisi lasta. Eli ihan toista kun päiväkodissa.

Mieti haluatko vaihtaa hoitopaikkaa, jos mikään muu ei tehoa.
Olen ajatellut pojan siirtää taas päiväkotiin viimestään siinä vaiheessa, kun eskari ikä lähenee. Siihen saakka mennään näin.
 
Meidän 3-vuotias on perhepäivähoidossa ja on viihtynyt siellä ihan hyvin, mut kun oli yhden päivän toisella hoitajalla, haluaisi mennä nyt sinne joka aamu. Tuntuu ikävältä sanoa pienelle, ettei voida sinne mennä, kun itsekin haluaisin pojan sinne viedä mielummin (ei sillä, etteikö "omakin" hoitaja olisi ihan mukava ja hyvä hoitaja, mut jotenkin vaan toisen hoitajan kanssa kemiat sopii yhteen paremmin...)

Olen ollut töissä päiväkodissa ja olen sitä mieltä, ett pk-ryhmät ovat ihan liian isoja pienille lapsille. Omia lapsiani en haluaisi päiväkotiin (jos ei ole pakko), ennen kuin ehkä 5-vuotiaana. Tarkoitus ei ole vähätellä mitenkään päiväkoteja & pk:n henkilökuntaa, jotka tekevät työtään yleensä täydellä sydämellä. Päiväkodissahan on yleensä koulutetumpi henkilökunta ja panostetaan itse kasvattamiseen ym. enemmän, mut minä arvostan pienen lapsen kohdalla enemmän kodinomaisuutta yms. mitä perhepäivähoito pystyy tarjoamaan.Toki on ihan tuurista kiinni minkälaisen perhepäivähoitajan sattuu lapselleen saamaan.

Tulipa palopuhe ja ihan aiheen vierestä... Anteeksi! Tois'alta olisiko mahdollista että lapsesi nimenomaan osoittaa mieltään sinulle, vaikka hoidossa meneekin ihan hyvin? Monestihan lapsi saattaa esim. itkeä äidin perään hoitoon vietäessä, mutta kun äiti lähtee, niin itku loppuu saman tien ja koko päivä menee ihan hyvin. (Selitinpä vaikeasti, mut jos ymmärrät mitä tarkoitan...)
 
Ihan tosiaan...Voi olla että kyse on juuri siitä, että poikani ei saa tarhassa huomiota mielestään tarpeeksi.Hän kun on ainut lapsi kotona vielä. Voi olla, että hän myös vähän vedättää minua ja tekeytyy säälittävämmäksi kuin onkaan. Tarhan tädithän sanovat, että päivät menee ihan mukavasti. Toisaalta...kodinomaisuus sieltä kyllä todellakin puuttuu.
Kiitos mietinnänaiheista!
 
puhuin tänään asiasta pitkään tarhassa ja lupasivat varata ajan meille keltolta eli kiertävältä lastentarhanopettajalta. Toivotaan, että saisin häneltä kokemusta ja näkemystä poikani tilanteeseen.
Katsotaan ja odotellaan mielenkiinnolla =)
 
Meidän 3-vuotiaalla on ajoittain kanssa tälläisiä "tuulia", että ei halua mennä pp-hoitajalle, joka on aivan maailman ihanin tyyppi, siis tyttärenikin mielestä useimmiten. Hänellä on myös toisinaan haluttomuutta mennä esim. kerhoon, jossa käymme yhdessä, ja jopa kerhoon, jonne pph on 3-vuotiaita ryhmäläisiään vienyt askartelemaan.

Olen myös pohtinut mitä tämä nyt oikein on, ja olemme tulleet siihen tulokseen mieheni ja pph:n kanssa, että kyse on nimenomaan enemmän mielenailahduksista, kuin mistään muusta arkuudesta. Kotona ja muuten hän on tosi puhelias, ilonen ja reipas (nykyisin yhä enemmän myös itsepäinen ja uhmakas), mutta hoidossa hä on aina ollut se rauhallisin, itsekseenkin viihtyvä, joka ei niinkään mene sellaiseen riehumiseen mukaan.

Tytöllä on myös erilaisia pelon aiheita (pellet ja koirat ainakin, joskus myös esim. linnut ja sitten esim Pikku Kakkosen raitapaitainen kokkipoika ja tietenkin rölli yms), joita olen miettinyt kovasti. Mahtaakohan tämä olla kovin yleistä? Nämä mainitsemani ovat sellaisia kestosuosikkeja pelon aiheista, mutta joskus hän tuntuu pelkäävän vähän kaikkea. Ilmaisee yleensä asian "minä en tykkää tuosta", esim. telkkarissa ja haluaa minun äkkiä vaihtavan kanavaa. Olen yrittänyt sanoa, että esim. se raitapaitapoika on oikein kiva mies kun opettaa lapsia kokkaamaan, mutta lapsi on aivan totinen ja pyytää laittamaan tv:n pois päältä. Nyt meillä eri sitten haluta katsoa Pikku Kakkosta ollenkaan. Onko tälläisesta kokemuksia kellään?
 
Edelliselle kirjoittajalle.: Meillä 4v poika ei tykkää ollenkaan Pikku kakkosen pelle hermannista. Pelkäsi tosissaan sitä n 3 vuoden iässä, nyt ei enää varsinaisesti pelkää mutta ei yhtään tykkää. Vaihtaa mieluummin toiselle kanavalle tai sulkee koko telkkarin.
Sitten tästä hoitoon menosta ja siihen liittyvistä ongelmista; Meillä ei ole em. ongelmaa ollut, mutta tuttavallani oli. Heillä 4 v tyttö alkoi yhtäkkiä pelkäämään hoitoon menoa, itki aamuisin jne. Hoidossa ja kotona kaikki asiat olivat ennallaan eli oikein hyvin, mitään muutoksia ei ollut tullut tms. Itselläni hyviä kokemuksia homeopatiasta ja niin tuttavani päätti mennä ongelman kanssa homeopaatin juttusille. Tämä haastatteli lasta ja äitiä pitkän ajan ja totesi että lapsi on ns. fosforilapsi eli elimistössä fosforin puutetta joka saattaa aiheuttaa pelkotiloja. He aloittivat homeopaattisen lääkityksen, en muista nimea mutta fosforipitoisen valmisteen kuitenkin ja kas kummaa, aamuiset itkut ja pelkotilat ovat hävinneet..
 

Yhteistyössä