3v poika kaataa tai potkii joka päivä 10kk vauvaa. Mitä voin tehdä?

[tytön äitee]

Virikehoito on muuten todella yleistä näillä palstoilla, viedään vanhempi päiväkotiin ja ollaan itse vauvan kanssa kotona. Live-elämässä en tiedä yhtäkään äiti joka toimisi niin. Mulle neuvolalääkäri oikein korosti, että virikehoitoon ohjataan lähinnä lastensuojelun tukitoimena, normaalin perheen lapsi ei tarvitse sellaista. Pidä vaan molemmat kotona, sisarukset on suuri rikkaus toisilleen.

 

[Anatolia]

peesi tähän. tuo virikehoito olis varmaan ihan hyvä juttu. ei siellä joka päivä tarviis olla, vaan esim. 3 päivänä viikossa.

Niinpä. Eikä koko pitkää päivää, vaan 4-6 h vaikkapa.

Saa äiti hiukan hengähtää jatkuvasta vahtimisvastuusta, vauva saa myös olla sen aikaa aivan rauhassa, ja koska äiti saa ns. taukoa esikoisestaan niin on helpompaa taas tuntea tätä kohtaan positiivisia tunteita.

Kyllä monikin 3 v lapsi voi jo olla totaalisen tylsistynyt kotosalla, ja tehdä siksi pahojaan. Joku toinen 3-4 v taas ei ehkä kaipaa ollenkaan ikäistään seuraa ja "actionia". Lapset ovat erilaisia, erilaisine tarpeineen.

 

[tytön äitee]

Lapselle tekee hyvää tylsistyä välillä.

 

[Anatolia]

Virikehoito on muuten todella yleistä näillä palstoilla, viedään vanhempi päiväkotiin ja ollaan itse vauvan kanssa kotona. Live-elämässä en tiedä yhtäkään äiti joka toimisi niin. Mulle neuvolalääkäri oikein korosti, että virikehoitoon ohjataan lähinnä lastensuojelun tukitoimena, normaalin perheen lapsi ei tarvitse sellaista. Pidä vaan molemmat kotona, sisarukset on suuri rikkaus toisilleen.

Ei sisaruussuhde siihen kaadu, jos isompi on pari päivää viikossa hoidossa

(ja mitä rikkautta se vauvalle on, jos päivittäin tulee pataan... )

Minä tunnen aika monta virikehoidossa olevan lapsen äitiä, eikä heistä yksikään ole ls-tapaus, vaan fiksuja vanhempia jotka tunnistavat myös isompien lastensa tarpeet.

 

[isoäiti mölykylästä]

Virikehoito on muuten todella yleistä näillä palstoilla, viedään vanhempi päiväkotiin ja ollaan itse vauvan kanssa kotona. Live-elämässä en tiedä yhtäkään äiti joka toimisi niin. Mulle neuvolalääkäri oikein korosti, että virikehoitoon ohjataan lähinnä lastensuojelun tukitoimena, normaalin perheen lapsi ei tarvitse sellaista. Pidä vaan molemmat kotona, sisarukset on suuri rikkaus toisilleen.

tässä apauksessa olis paikallaan viedä isompi hoitoon, koska äiti ei selkeestikään pysty takaama turvallisuutta pienemmälle

 

[tytön äitee]

Höpö höpö. Ota aloittaja yhteys neuvolaan ja pyydä sieltä vinkkejä tuohon satuttamiseen. Melkeinpä kasvatusvastuun välttelyä tuupata pieni esikoinen tarhaan jottei tarvitse kohdata hankalia tilanteita. Kolmevuotias on vielä pieni.

 

["aap"]

Joku kysyi miten lapsi toimii ryhmässä: on enemmänkin seurailija, vaikea sopeutua uusiin tilanteisiin... usein seurailee sivummalla kun muut touhuaa

 

["joh"]

Mun on nyt tähän pakko sanoo se mitä meijän neuvolatäti sanoi uudelleensynnyttäjien perhevalmennuksessa kun puhuttiin isomman sisaruksen mahdollisesta mustasukkaisuudesta uutta tulokasta kohtaan. Mitäpä ite tykkäisit jos miehes tois uuden vaimon kotiin ja sanois et tää on nyt meijän uus vaimo ja jää tänne meille? Ohan se sisaruksen saaminen kova pala pienelle ja eiköhän se tahtoikä oo päällä vielä kolmivuotiaalla. Ootko ap neuvolassa jutellu asiasta, heillä vois olla hyviä vinkkejä? Meilläkään ei tahdo mikään rangaistus tehota lyömiseen ja potkimiseen, jäähy kyllä katkaisee toiminnan sillä hetkellä mutta kyllä se taas viimeistään parin päivän päästä jatkuu. Meillä tosin kaksoset, mutta vauva tulossa ja pitäisi varmaan varautua tuohon vauvan kiusaamiseen jotenkin..

 

["Suski"]

Meillä 2,5 v. ja 1 v. Vanhempi poika oli koko ajan moksimassa ja tuuppimassa. Ja todellakin sai paljon myös kahdenkeskistä huomiota molemmilta vanhemmilta.Pienemmällä ei ollut hetken rauhaa. Enkä mä saanut tehtyä mitään, kun koko ajan piti vahtia. Laitettiin jäähylle. Selitettiin ja selitettiin. Sitten rupesin sanomaan että "veikka ei ole sun kaveri jos satutat, eikä sitten leiki sun kanssa kun kasvaa" yms. Pikkuhiljaa se touhu rauhoittui, mutta pari kuukautta sitä kesti. Nyt jo rupeaa olemaan yhteisiä touhuja, autolla ajoa jne. Kaippa tuo vanhempi on nyt hoksannut että ihan kiva tyyppi se pieni onkin ja siitähän saa leikkikaverin
Eli tsemppiä sinne, en usko että tilanne iänkaiken kestää. Suosittelen kyllä esim. pari aamupäivää viikossa päiväkodissa tms. jos mahdollista. Tuon ikäiselle tekee jo hyvää.
Nyt meillä molemmat lapset ryhmiksessä, vanhempi on kaikenkaikkiaan rauhoittunut kovasti hoitoon lähdettyään.

 

[tytön äitee]

Millä tavalla päiväkoti tekee hyvää 3-vuotiaalle? Mitä siellä on sellaista mitä ei voi kotona tehdä, paitsi jumalaton meteli ja stressi.

 

["Sanna"]

[QUOTE="aap";25047658]lisään vielä että on pakotettu aina pyytämään anteeksi ja joka kerta selitän että vauvan päähän sattuu todella paljon ja se voi joutua sairaalaan/lääkäriin jne....

Mä oikeasti luulen että tuon luonteessa on jotain sellaista mikä on "otollisempi" tuolle väkivaltaiselle käyttäytymiselle.. eihän kaikki lapset ole tuollaisia!!

Mutta joku keino tässä pitää keksiä. Lapsi käy kerhossa 1-2 kertaa viikossa, siellä on kiltti kuin mikä.[/QUOTE]

Ei tuollainen lässyttäminen tehoa. Kovemmat keinot vain käyttöön. Jäähylle joka ikinen kerta. Ei mitään lässynlää selittelyjä lapselle, vaan ollaan tosissaan vihaisia, niin että lapsikin sen tajuaa.

Kovapäisimmät tarvitsevat oman kokemuksen, miltä tuntuu, kun toista satuttaa. Eli sitä saa, mitä tilaa. Esimerkiksi pahimmat purijatapaukset on saatu tällä vihoviimeisellä konstilla lopettamaan puremisen.

 

["Sanna"]

[QUOTE="joh";25047939]Mun on nyt tähän pakko sanoo se mitä meijän neuvolatäti sanoi uudelleensynnyttäjien perhevalmennuksessa kun puhuttiin isomman sisaruksen mahdollisesta mustasukkaisuudesta uutta tulokasta kohtaan. Mitäpä ite tykkäisit jos miehes tois uuden vaimon kotiin ja sanois et tää on nyt meijän uus vaimo ja jää tänne meille? Ohan se sisaruksen saaminen kova pala pienelle ja eiköhän se tahtoikä oo päällä vielä kolmivuotiaalla./QUOTE]

Tykkää tai ei, mutta silti ei ole oikeutta pahoinpidellä toista.

 

[idunnor]

Mustasukkaisuutta.

Mä olen itse kurittanut pikkuveljeäni aika rajusti pienenä... Meni ohi ajanmyötä, mut mitäs jos tosiaan tekisit jotain spesiaalia isomman kanssa? Jotain, mihin vauva ei voi osallistua eikä osallistu.

 

[Tapiontytär]

Millä tavalla päiväkoti tekee hyvää 3-vuotiaalle? Mitä siellä on sellaista mitä ei voi kotona tehdä, paitsi jumalaton meteli ja stressi.

Tämän tyyppisiä kirjoituksia en tajua. Siis mikä meteli, mikä stressi? Onko sulla omakohtaista kokemusta?
Ap:n tapauksessakin varmaan siitä olisi apua niin lapselle, vauvalle kuin äidillekin.

 

["joh"]

[QUOTE="Sanna";25048009][QUOTE="joh";25047939]Mun on nyt tähän pakko sanoo se mitä meijän neuvolatäti sanoi uudelleensynnyttäjien perhevalmennuksessa kun puhuttiin isomman sisaruksen mahdollisesta mustasukkaisuudesta uutta tulokasta kohtaan. Mitäpä ite tykkäisit jos miehes tois uuden vaimon kotiin ja sanois et tää on nyt meijän uus vaimo ja jää tänne meille? Ohan se sisaruksen saaminen kova pala pienelle ja eiköhän se tahtoikä oo päällä vielä kolmivuotiaalla./QUOTE]

Tykkää tai ei, mutta silti ei ole oikeutta pahoinpidellä toista.[/QUOTE]

No ihanks totta?

 

[Anatolia]

Millä tavalla päiväkoti tekee hyvää 3-vuotiaalle? Mitä siellä on sellaista mitä ei voi kotona tehdä, paitsi jumalaton meteli ja stressi.

Lapselle ikäistään leikkiseuraa, ja ohjattua ikätasolle sopivaa toimintaa. Moni 3 v lapsi kaipaa jo sellaista.

Meteliä on varmaan juu mutta eri asia haittaako se. Stressi on sellainen asia mitä jotkut lapset kokevat pk:ssa ja toiset taas eivät koe, vaan ovat siellä kuin kala vedessä ja nauttivat kovasti.

Jos elämä kotona on tuollaista kun ap kuvaili, että isompi päivittäin vahingoittaa vauvaa, niin jokin muutos pitää tulla. Lapset tekevät turhautuessaan ja tylsistyessään joskus pahojaan. Muutama päiväkotipäivä viikossa voisi olla tervetullut breikki niin 3-vuotiaalle, vauvalle kuin äidillekin. Ei kotihoidon nimissä kannata itseään piippuun ajaa, ja antaa vauvansa ottaa turpiin päivittäin.

 

[Draumsyn]

Jos lapsi jo käy kerhossa kahdesti viikossa, mihin ihmeeseen tarvisi virikehoitoa?

 

[idunnor]

Millä tavalla päiväkoti tekee hyvää 3-vuotiaalle? Mitä siellä on sellaista mitä ei voi kotona tehdä, paitsi jumalaton meteli ja stressi.

Meillä ainakin tyttö ollut pirteämpi kun on sen 3h päivässä päiväkodissa, siellä on kavereita (pihapiirissä ei pahemmin näy) ja touhua.

 

[idunnor]

Virikehoito on muuten todella yleistä näillä palstoilla, viedään vanhempi päiväkotiin ja ollaan itse vauvan kanssa kotona. Live-elämässä en tiedä yhtäkään äiti joka toimisi niin. Mulle neuvolalääkäri oikein korosti, että virikehoitoon ohjataan lähinnä lastensuojelun tukitoimena, normaalin perheen lapsi ei tarvitse sellaista. Pidä vaan molemmat kotona, sisarukset on suuri rikkaus toisilleen.

Normaalin perheen lapsi ei tarvi ikäistään leikkiseuraa?

Kyl meilläkin vauva 10kk ja kohta 4v leikkivät toistensa kanssa, mut ei se riitä tuolle isommalle, leikit kun ovat hieman rajallisia viel tuon pienemmän kanssa...

 

[aaap]

Mua eniten alkoi ahdistaa, että miten tämä jatkuva "turpaan tulo" on vaikuttanut vauvaan . Voi pientä.

Olen liian kauan yrittänyt saada tuloksia menetelmillä, jotka ei toimi.

Ja tää kaikki muuten alkoi kun vauva rupesi liikkumaan. Sitä ennen suhtautuminen siihen oli vielä ihan ok.

 

["vieras"]

Meillä sama tilanne, sillä erolla et tiedän mistä lapsen käytös johtuu.Hän on mustis, ja väärin ymmärretty..Minä omalla käytökselläni oeln osasyyllinen, miten lapsi voisi osata käyttäytyä jso äitinsäkään ei osaa tehdä asioita johdonmukaisesti.
Jos alkaisin läpsiä lasta ni se tuskin auttais, eikä auta.Vesittyis myös se mitä olen yrittänyt toitottaa:TOISIA EI SAA SATUTTAA.

 

[kke]

Meillä 3 veellä ja 10 kk ikäisellä vähän sama. Tosin ei noin rajussa mittakaavassa. Meillä tämä pienimuotoinen käsiksi käyminen alkoi siinä vaiheessa kun vauva alkoi liikkua enemmän. Isompi kai jotenki hiffas ettei se niin pieni enää olekaan kun käy omiin leluihin käsiksi. Meillä varmasti osasyy on se, että isompaa kiukuttaa kun toinen tulee sotkemaan leikkejä, ja sitten osaltaan pieni mustasukkaisuus.

Me olemme sitä muksimista saaneet kuriin sitä leluarestilla mutta toisaalta ap:llä se konsti ei tunnu tepsivän. Minäkin melkein suosittelisin sitä todella näkyvästi suuttumista eli merkittävää äänen korottamista ja hyvin vihaisesti. Se voi pelästyttää lasta sen verran, että sana sitten ehkä lopulta menisi perille. Meillä olisi tuo ollut seuraava vaihe jos leluaresti ei olisi tehonnut.

Meidän 3-vuotias on virikehoidossa osa-aikasesti 3pv/6h/vko. Eikä olla mikään sosiaalitapausperhe, sulle vaan tiedoksi virikehoidon vastustaja. Ja täällä meillä päin virikehoito on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Varsinkin jos äiti on ehtinyt olla lasten välissä töissä. Jos meidän 3-vuotias ei virikehoidossa olisi, olisi turhautuminen ja pikkusiskon kimpussa oleminen ihan varmasti yleisempää. Eikä meidän lapsen päiväkoti ole mikään helvetillinen kidutuslaitos, kuten jotkut päivähoidon vastustajat kaikki päiväkodit luokittelee, vaan lapsi todella viihtyy siellä ja menee joka kerta hyvin mielellään päiväkotiin.

 

[pha]

[QUOTE="Suski";25047963]Sitten rupesin sanomaan että "veikka ei ole sun kaveri jos satutat, eikä sitten leiki sun kanssa kun kasvaa" yms. [/QUOTE]

Samaa tein minä, sanoitin pikkusiskon tunteita, lapsilla suht sama ikäero kuin aloittajalla. Jos isompi sai pienemmän itkemään, sanoin, että "katso nyt, sisko ei ymmärrä miksi olit ilkeä, koska hän halusi vain leikkiä kanssasi". Muistin usein kertoa, kuinka sisko ihmettelee, ihailee tai ottaa oppia isomman touhuista. Kerroin, että sisko rakastaa veljeään, vaikkei vielä osaa sitä sanoa. Uskon, että näin puhumaton vauva/taapero ikäänkuin muuttui enemmän persoonaksi isomman silmissä ja lähensi välejä. Lisäksi kohtelin lapsia tiiminä tyyliin yhdessä kylpyyn, yhdessä autoon, kimpassa sinne ja tänne ja lisäksi vielä hoin, kuinka ihanat kaksi lasta mulla onkaan ja kuinka onnellinen olen, että minulla on niin ihana kaksikko. Toki kaiken siirappisuuden lisäksi on vaadittu myös muutamat raivostumiset kertomaan ehdottomat rajat, joita ei ylitetä

Lapseni on tosin aivan eri luonteinen kuin aloittajalla, mutta kirjoitin vain muistuttaakseni, että jos ekstrahuomion jakaminen ei tehoa, voi kokeilla pikkusisaren ottamista "sisäpiiriin" mukaan. Ei ehkä kannata erottaa lapsia, vaan opettaa pelaamaan samassa joukkueessa

 

[idunnor]

Meillä muuten on tää tilanne just toisinpäin, vauva on koko pienen elämänsä ollut mustasukkainen, puree siskoaan, raapii, repii hiuksia jne. kun taas tää kohta 4v ei oo osoittanut mitään mustasukkaisuuden oireita pientä kohtaan. Jännää sinänsä.