3vuotias, käskyttää, uhmaa, lyökin... miten minä toimin?

[Apua kaipaava!]

Tiedän että pojan käytös kuuluu ikään mut kysyn nyt neuvoja että miten minun kannattaisi reakoida pojan käytökseen?
Olen vastannut vihaan vihalla jo pitkän aikaa eli kun hän on riehunut/uhmannut/lyönyt olen huutanut takaisin ja vienyt jäähylle aina vaan ja uudestaan niin kauan et poika on lopulta sanonut "anteeksi ja halitaan" ja sitten asiasta on puhuttu, asia on sovittu ja ollaan leikitty kohtauksen jälkeen nätisti leluillaan..
Nyt olen kuitenkin väsynyt tähän kierteeseen kuten varmasti poikakin..

Olen yrittänyt vastata vihaan rakkaudella, tyynellä äänellä ja rauhallisesti. Kun poika riehuu, hän ei todellakaan kuule mitä yritän vieressä rauhallisena puhua, jos kosketan, hän lyö tai tönii..

Miten te toimitte kun teidän uhmakkaat sanoo "minä menen ensin ja sinä istut nyt siihen" istutko kun teidän uhmakas käskee vai näytätkö että sinä et tanssi hänen pillin mukaan eli et mene istumaan silloin kun sinulle huudetaan kun koiralle että ISTU!

Mites noi raivarit? pidätkö kiinni, vietkö jäähylle x200 vai mitä teet?

Entä kun ne raivarit tulee kotimatkalla kun tullaan päiväkodista? Kannanko lapsen kotiin huutavana ja huitovana vai jätän lumihankeet kiljumaan ja odotan että rahottuu ja nousee ylös (siihen voi mennä helpostikin jonkun aikaa....)

 

[hivenenhullu]

no meillä ei ainakaan poika käskytä... eli emme toimi kun poika käskee.. oli kyse sitten istu,leiki,tuo,vie komennoista taikak ihan ruokapöydässä käsky anna maitoa... asioita pyydetään..
toi jäähylle vienti, joskus olen täysin tyyni aj joskus perseelle ammuttu karhu... riippuu enemmänkins iitä syystä ja muusta päivästä..
ja raivarit hoidetaan jäähyllä... eli ensin täytyy rauhottua ennenkuin asiasta keskustellaan

 

[toinen]

no meilläkään ei poika käskytä pahemmin,mutta raivareita saa kyllä..sillon annan rauhassa pojan itkeä ja riehua aikansa(olen huomannut monesti että kaikkein paras keino,jos menee rauhottelemaan tms. suuttuu vaan enempi)siihen nyt kuluu yleensä max. 10 min. jos en kiinnitä pojan riehumiseen minkäänlaista huomiota.sen jälkeen otan syliin ja halataan,kerron että ei hätää kiukku on ihan normaalia sillon tällön.toimii.samaa käytän jos ollaan tulossa kaupasta tms. ihmiset kattoo kyl usein pitkää ku poika maassa kierii ja huutaa mut siinähä kattoo ei hetkauta mua.joskus toki on pakko kantaa väkisin kiukkuava poika kotii jne. jos on kiire(esim. pikkusiskolla on nälkä jne..)mut kyllä niistä on selvitty..

 

[no]

en tanssi kenenkään pillin mukaan en.

 

[vieras]

Meillä hyvin tänttähäärä kolmivuotias, joka kovasti yrittää pomotella ja käskyttää. Vaan meillä ei mitään saa käskyttämällä. Jos jotain haluaa, niin pitää pyytää. Niin kauan kun ei kuuluu pyyntöä, vaan käsky, niin ei tipu mitään.

Raivarit. Saapi raivota kotona omassa huoneessa. En jätä sitä yksin kiukkunsa kanssa, mutta kun alkaa raivarit, niin sanon rauhallisesti, että nyt lähtee omaan huoneeseen kiukuttelemaan. Äkkiä rauhottuu.
Kaupassa en siedä raivareita ja laps saa äkkilähdön autoon vaikka räkä räiskyen ja kainalossa roikkuen. Muille kanssaostajille pitää suoda rauha.

Hmmm. Tarhasta on kyllä lähtenyt aina mielelllään kotiin.. Mutta tuossa tilanteessa antaisin sen kököttää siinä hangessa ja odottaa, että kiukku menee ohi (ellei ole kiire). Kiireessä koppaisin kainaloon ja menoksi.

Meillä nuo älyttömät uhmaraivarit on jäänyt jo taakse. Aika usein kiukun yllättäessä (kun se yleensä alkaa aivan älyvapaasta asiasta!) riittää, kun sanoo, että nyt riittää. Rauhotu. Ja sitten keskustellaan mikä kiukutti.

 

[sanv]

Metsä vastaa ku sinne huudetaan. Eli en suosittele takaisin huutamista, koska se tulee sitten olemaan ainut malli miten poika osaa riidellä. Eli rauhallisella änellä, mutta tomerasti sanotaan että tuo ei käy, puhu tavallisesti., tämä muutamaan kertaan, jos ei vaikutusta. niin ilmoitus että nyt saa riittää, noin ei huudeta vaan pitää puhua, suuttua saa mutta ei koskaan lyödä, seuraavasta kerrasta jäähylle. Jos ei vieläkään lopu niin sitten jäähylle ja jos ei pysy niin syliin rauhottumaan. Hurjan rankkaa aluksi ja varmasti saat kuulla kaikkea että satutat ja muuta. Voit rauhallisesti sanoa että äiti ei satuta kun sinä satutit äitiä ja äiti odottaa että sinä rauhotut siksi nyt istutaan. EI LIIKAA SELITTELYJÄ! Voi viedä muutamia kertoja ja tuntuu itsestä aluksi varmasti pahalta mutta pitäisi tuoda pian tuloksia jos jaksat olla kärsivällinen. Ikään liittyvää päättämisen tahtoa voit kannustaa asioilla joita lapsi VOI ikänsä puolesta päättää. esim. kummat hanskat laitetaan, leikitkö tällä vai tällä. leikkiikö äiti sinun kanssa vai haluatko leikkiä yksin. tsemppiä

 

[Karuski]

noh..Ensimmäinen virhe on mennä samalle tasolle, kuin lapsi..eli alistua huutamaan ja osoittaa vihaansa muuten virheellisellä tavalla...Eli, KUn lapsi raivoaa..riehuu..ja lyö,niin lapsi pysäytetään välittömästi.. Menet samalle tasolle,kuin lapsesi..eli naama samalle korkeudelle..otat käsistä kiinni ja otat katseen lapseesi..Tässä tilanteessa lapsi usein välttää katsekontaktia, mutta sinä en saa luovuttaa..eli lapseen haetaan katsekontakti..JOS lapsesi rimpuilee ja huutaa, niin anna huutaa, mutta älä luovuta..ÄLÄ HUUDA...JOS lapsesi rimpuilee otteestasi, niin laske irti, mutta ota lapsesi uudestaan lähellesi ja hae katsetta..Lapsi pitää saada ottamaan vastuu teostaan ja silloin lapsen pitää myös katsoa sinua, kun SINÄ haluat keskustella..Voit toki laittaa lapsesi istumaan johonkin, mutta itse pysyt samassa paikassa ja odotat..ÄLÄ anna valtaa lapsellesi..

Jokainen lyönti keskeytetään ottamalla lasta kädestä ja sanomalla: EI..äitiä EI lyödä..

Lapsesi on sen ikäinen, että tollainen olisi pitänyt keskyttää jo aikaa sitten..sillä nyt se valta on aina sillä pienellä lapsella noissa teidän yhteenotoissa..

Toisaalta lapsesi on myös sen ikäinen,että tajuaa tekonsa..eli SINÄ äitinä olet oikeutettu lapsesi anteeksipyyntöön..Älä luovuta..Vaan kerrot AINA jokaisessa yhteenotossa asiallisesti ja perustellusti,että MITÄ LAPSESI ON TEHNYT VÄÄRIN ja MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET näissä tilanteissa..ja MITÄ HALUAT,ETTÄ LAPSESI TEKEE..eli pyytää anteeksi..

Anteeksi pyynnöt eivät tule automaattisesti, mutta niin kauan,kuin niitä ei tule, niin kauan on kaikki etuoideudet peruttu..Voit aivan hyvin sanoa,että tästä teosta seuraa: esim vaikka EMME MENE UIMAHALLIIN (jos olitte sellaista suunnitelleet)..tai hiihtämään..tai luistelemaan..KUNNES SAAT ANTEEKSIPYYNNÖN..

 

[vieras]

Kuulostaa siltä, että poika kaipaa rakkautta ja huomiota. Vaikka tuntuukin siltä, että sekään ei togeo, niin silti kannattaa antaa huomiota poijalle eniten silloin kun hän käyttäytyy nätisti. Kokeile rangaistusten sijaan palkintoja. Kotimatkalle ottaisin pienen köyden pätkän, jos täytyy pitää kiinni kotiin asti. Jos onnistuu, kotona odottaa yllätyspalkinto (esim. tarra). Mistä lapsi on oppinut moisen käskyttämisen? Kuka käskyttää lasta itseään? Opetelkaa hyvää käyttäytymistä leikeillä, esim. käsinuket, pehmoeläimet tms. menevät istumaan kohteliaasti leikissä. Entä jos eläin toimii väärin, miltä toisista eläimistä tuntuu? Käytä myös kuvia ja kirjoja ja erityisesti paljon aikaa keskutellaksesi tunteista ja käyttäytymisestä. Raivarit johtuvat yleensä joko puheen ymmärtämisen ongelmista (lapsi turhautuu ja pinna palaa) tai lapsi ei saa huomiota riittävästi muilla tavoilla. Hiljaa kieltäminen on usein tehokkaampi kuin huutaminen. Kärsivällisyys palkitaan, ennemmin tai myöhemmin!

 

[minna]

Ja sillon kun lapsi raivoaa, ei kannata yrittää keskustella. Anna lapsen ensin kiukutella ja juttele vasta sen jälkeen.

 

[raivopää]

meillä ollut kanssa kovaa raivoamista. sanon vaan että missään nimessä ei saa käyttäytyä samalla lailla kuin lapsi, eli lyödä takaisin. Lapsi matkii kaikessa aikuista, jos aikuinenkin lyö on se lapselle merkki että näin saa tehdä.
Itse opin tämän kantapäänkautta kun kun pidin tukasta paikallaan pahimpien kiukkujen aikana. Niin hänkin sitten otti välillä minua tukasta kiinni vaikka ei olisikaan konflikti päällä...

Meillä viedään jäähylle omaan huoneeseen, onneksi äidillä on kuitenkin jonkin verran auktoriteettia että poika pysyy siellä (nipin napin) vaikka vastustaakin kovasti.
Asioitten sopimista ja halimista ei saa koskaan unohtaa!
Asiasta voi myös keskustella sit myöhemmin kun rauhallista, vaikka sillä hetkellä tuntuu, että siitä ei ole mitään hyötyä. Itse olen "vakavalla naamalla" jutellut pojalle, että vaikka kuinka suututtaa niin lyödä tm. ei saa tehdä, äitiin sattuu jne

 

[...]

En lukenut muiden vastauksia, mutta vastaan silti.
Ensinnäkin silloin kun kiukku on päällä niin on turha puhua, ei ne silloin mitään kuule. Sitten kiukun jälkeen halitaan ja jutellaan.
Sitten jos lapsi käskee istumaan, siis ihan vain käskyttääkseen eikä esim leikin aikana niin en istuisi. Mutta jos pyytää nätisti, niin istuisin jotta lapsi ymmärtää että paremmin toimii kaunis puhe ja äitikin tekee kun nätisti pyytää.
Sitten siitä mitä kiukun aikana pitäs tehdä. Sieltä kotimatkalta mä kantasin kotiin, en mä jäis mihinkään tien viereen kiukkuamaan, menis itelläkin hermo. Muuten onkin sitten hankalampi juttu, mun vanhin lapsi hermostui entistä enemmän jos siihen koski kiukun aikana. Eli hänen piti antaa huutaa aikansa ja sen huomasi sitten kun oli aika pyytää syliin rauhoittumaan. Keskimmäinen lapsi piti pitää kiinni, muuten satutti itsensä ja muita heitellessään tavaroita ja potkiessaan ym. Tämä kolmas taitaa olla samaa sarjaa ensimmäisen kanssa.

Mutta esim noilla kotimatkoilla on varmaan vaan kyse siitä että ollut ikävä ja kun ei lapsi muuten osaa niin purkaa sen kiukulla. Ja jos itse suutut siitä niin lapsi kokee että ikävää ei ehkä saa näyttää... Joten antaisin kiukuta, määrätietoisesti kantaisin vaikka kotiin ja sitten kun rauhoittuu niin syliä ja huomiota, juttelua, ja kerrot että sinullakin oli ikävä.