4,5-vuotiaan kanssa ongelmia...:(

[Jätkä]

ei se ole ihan näinkään, on myös neurologisesti poikkeavia lapsia joilla se käytöksen muuttuminen kestää ja kestää ja kestää..

Meillä on lapsella adhd, käytös tuollaista tuossa iässä(paitsi että 10 kertaa pahempaa) eikä siihen autanu mikään,ei myöskään viihtynyt yhtään yksin,aina ku käänsi selkänsä oli jotain pahojaan tekemäss, yleensä kiipeämässä kirjahyllyssä tms kielletyllä paikalla..kiipi kiiipi..kiipi..

6vuotiaana sai lääkityksen(medikinet) ja avot, kaikki hankala käytös vähintään puolittu! heti ekasta pilleristä.. siinä sitte ihmeissään katsottiin kun lapsi leikkii rauahssa,itsekseen,paikallaan 30minuuttia yhtämittaa, sitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut!

Niin, en sanonutkaan että se käy kädenkäänteessä, aikaahan siihen menee tietysti. On erittäin vaikeaa muuttaa jo totuttuja rutiineja omassa käytöksessään. Mä teen työtä juurikin adhd-lasten/käytöshäiriöisten kanssa, perustan siis neuvoni myös ammatilliseen kokemukseen.

 

[Nellien]

[QUOTE="poikia3";28321139]Mulla on ollut esikoinen tuollainen haahuilija ja hidastelija. Hänen kanssaan on kummasti auttanut, kun olen ruvennut hitaasti laskemaan pukiessa ykkkk-si, kaaak-si, koool-me ja kumma juttu, vaikkein koskaan ole kertonut mitä tapahtuu, kun olen laskenut johonkin numeroon asti, poikaan tuli töpinää. Yleensä ehdin laskea vain kolmeen tai viiteen hitaasti, kun vaatteet olivat jo päällä.

Toinen temppu voi olla kilpailu äidin kanssa, kumpi ehtii pukemaan ensin - äidin tietty tarvitsee vähän hidastella.

Ja tietysti lapsen kanssa voi pelleillä, ehdottaa, että sukkahousut laitetaan päähän. Yhtäkkiä lapsi tietää, ja osaakin pukea vaatteen oikein päälle ihan itse - ja tietysti tähän kehut päälle.

Nämä kolme kikkaa ovat toimineet meillä loistavasti.[/QUOTE]

jep..mutta ei toimi kaikilla!

 

[Keinot loppu]

Kiitos kaikille kommenteistanne! Tuli kyllä "paska äiti"-olo, mutta totuus on, että mehän tässä lasta yritetään kasvattaa ja mikäs sen parempi neuvoja kuin toinen kasvattaja .

Aiomme yrittää seuraavaa:
-lapselle enemmän "vastuuta", ikävä kyllä nämä hurjan aikaiset aamut meillä jatkuu ainakin toistaiseksi, olen kyllä menossa työhaastatteluun eri työhön, jospa silloin helpottaisi...eli tuon pukemisen suhteen on olosuhteiden pakko pk:iin lähtiessä ehkä joustaa...ei ole aikaa odottaa sitä pukemista, autamme tarvittaessa, mutta kannustamme pukemaan vaikka tarrapalkinnon avulla

-syöminen olohuoneessa loppuu kaikilta, aamukahvit nautitaan keittiössä ja sitten jos ei maistu, ruoka pois ja lapsi pois pöydästä, ruoka-ajoista pidetään kiinni.

-jäähymääriä vähennetään ja niitä järkeistetään, yritetään maltilla selittää ja käytetään "jos et pue niin lähdenpä tästä sitten itsekseni..."-tekniikkaa

Katstoaanpa, mitä tuleman pitää...voi kun muistais tämän ketjun myöhemmin, niin vois kertoa, mitä meille kuuluu...

Ja asiattomat kommentit ei kyllä helpota meijän arkea yhtään, eikä lastakaan. Jos se suunsoitto ja mun pahan mielen lietsominen helpottaa jonkun muun palstamamman omaa pahaa oloa, niin voi voi , kannattaa varmaan miettiä omaakin käytöstään.

 

[Nelllien]

Niin, en sanonutkaan että se käy kädenkäänteessä, aikaahan siihen menee tietysti. On erittäin vaikeaa muuttaa jo totuttuja rutiineja omassa käytöksessään. Mä teen työtä juurikin adhd-lasten/käytöshäiriöisten kanssa, perustan siis neuvoni myös ammatilliseen kokemukseen.

no toivottavasti sitä työtä tehdessäsi tajuat että ne adhd oireet ei johdu vanhemmista,piste.

 

["vieras"]

Täällä oli vähän samankaltaista ongelmaa 4v pojan kanssa. Kokeilin sitten sellaista, että jätin hänet kokonaan huomiotta aina kun vain mahdollista, jos hän teki kotain "väärää". Esimerkiksi jos ei suostunut pukemaan - annoin asian olla ja poistuin toiseen huoneeseen.

Tämä ei tietysti toimi joka tilanteessa, koska muutenhan lapsi tekisi mitä lystäisi. Mutta huomasin että poika tosiaan oli huomionhakuinen ja kun tajusi, ettei se äiti anna huomiota jos ei suostuta pukeutumaan, niin kyllä alkoi pukeutuminen sujumaan paremmin. Ja kehumista suosittelen, oli asia sitten miten pieni tahansa, mutta jos jokin menee hyvin niin kyllä saa osoittaa olevansa ylpeä/kiitollinen.

 

[nellien]

Kiitos kaikille kommenteistanne! Tuli kyllä "paska äiti"-olo, mutta totuus on, että mehän tässä lasta yritetään kasvattaa ja mikäs sen parempi neuvoja kuin toinen kasvattaja .

Aiomme yrittää seuraavaa:
-lapselle enemmän "vastuuta", ikävä kyllä nämä hurjan aikaiset aamut meillä jatkuu ainakin toistaiseksi, olen kyllä menossa työhaastatteluun eri työhön, jospa silloin helpottaisi...eli tuon pukemisen suhteen on olosuhteiden pakko pk:iin lähtiessä ehkä joustaa...ei ole aikaa odottaa sitä pukemista, autamme tarvittaessa, mutta kannustamme pukemaan vaikka tarrapalkinnon avulla

-syöminen olohuoneessa loppuu kaikilta, aamukahvit nautitaan keittiössä ja sitten jos ei maistu, ruoka pois ja lapsi pois pöydästä, ruoka-ajoista pidetään kiinni.

-jäähymääriä vähennetään ja niitä järkeistetään, yritetään maltilla selittää ja käytetään "jos et pue niin lähdenpä tästä sitten itsekseni..."-tekniikkaa

Katstoaanpa, mitä tuleman pitää...voi kun muistais tämän ketjun myöhemmin, niin vois kertoa, mitä meille kuuluu...

Ja asiattomat kommentit ei kyllä helpota meijän arkea yhtään, eikä lastakaan. Jos se suunsoitto ja mun pahan mielen lietsominen helpottaa jonkun muun palstamamman omaa pahaa oloa, niin voi voi , kannattaa varmaan miettiä omaakin käytöstään.

äläpä nyt ota itseesi, useamman vuoden tätä palstaa lukiessa on tajunnut että osa jotka laukoo totuuksia,ei välttämättä tiedä oikeesti yhtään mitään. Sä olet parhaasi yrittänyt ja enempi kuin mitä moni muu(mä oikeesti tiedän niin epäjohdonmukaisia äitejä joiden lapset käyttäytyy hyvin, että ei se kaikki ole kiinni kasvatuksesta. toiset lapset vaatii enempi työtä ja joskus voi tuntua että mikään ei auta,mutta viimeistään aika auttaa )

se on hyvä idea että aina syödään keittiössä.. poikkeuksena voi olla esim. leffa popparit!

moni muu äiti on enempi hukassa ja lapsi voi silti käyttäytyä ihan hyvin.

kaikesta ei silti kannata taistella tai sitten saa huomata ettei muuta teekkään! tottakai lasta kiukuttaa ja harmittaa väsyneenä pukeminen ja minust asiinä eti ole mitään pahaa jos häntä auttaa pukemaan.. jos sillä säästää sekä lapsen että omia hermoja

 

[hyvää kevättä :)]

Täällä tulikin jo paljon hyviä neuvoja. Minä antaisin myös lapselle enemmän vastuuta. Vaikka että illalla katsoisitte valmiiksi seuraavan päivän vaatteet, lapsi omatoimisesti päättämässä, mutta aikuinen vierssä. Laitatte ne yhdessä johonkin paikkaan, että tästä aamulla laitetaan nämä päälle, ihan omat valitsemat vaatteet. Lapsi saa päättää ja tehdä itse, mutta sinä aikuisena autat vieressä. Aamulla sitten innostuneena sanot että hei, laitetaampas ne vaatteet päälle jotka illalla laitettiin valmiiksi, muistatko. Mitkäs vaatteet sinä valitsitkaan, en minä muista. Näytäppäs miltä ne näyttää sinun päälläsi. Ja kehu kun lapsi laittaa niitä päällensä. Auta jos on hankalaa.

Lapsen pystyy innostamaan asioihin, vaikka pukemiseen, kehumalla, nauramalla, höpsöttelemällä. Sitten se aamupala, annat lapselle kahdesta vaihtoehdosta valita että kumpaa syö. Tai jos on vaikka puuroa, niin saa päättää mitä puuron kanssa tulee. Hilloa? Voita ja sokeria? Ja kun lapsi on päättänyt ja aamupala tarjoillaan niin sanot että kylläpäs on hyvät aamupalat tällä meidän tytöllä. Otat kahvin ja oman aamupalasi ja istut tytön kanssa syömään. Puhutte. Nauratte. Ihmettelette kun kevät tekee tuloaan. Kysy lapselta asioita. Vaikka että mitäs mieltä sinä olet kun on kevät tulossa. Kuuntelet lasta ja lapsen asioita. Jos lapsi alkaa riehumaan tai toimimaan ei-toivotusti, keskeytät tekemisen topakasti ja käännät asian nopeasti ympäri, taas keksit jonkun kivan asian josta puhua. Kun aamupala on syöty, pöydän ääressä, kiität hyvästä aamupalasta ja ihanasta aamupala seurasta ja kerrot että olipas kivaa. Kehut lasta kun oli reipas ja ihana seuralainen. Sitten pyydät lasta viemään astiat itse keittiöön. Eli, menette yhdessä viemään astiat siihen paikkaan mihin ne on hyvä laittaa. Tätä käytäntöä rupeatte pitämään jokaisen ruokailun jälkeen, lapsi vie itse omat astiansa keittiöön.
Hammaspesuun voi innostaa että mennääs kurkkaamaan onko hammaspeikot ihan villeinä siellä. Annat lapsen tuijotella peilistä näkyykö hammaspeikkoa, voit itse vaikka sanoa että, hei, ihan varmasti tuolla poskihampaassa vilahti hammaspeikko, otetaan äkkiä se sieltä pois. Ja aloitatte harjauksen. Jos alkaa rimpuilla kesken hammaspesun niin kappas, äiti löyti uuden hammaspeikon, äkkiä se pois ettei vaan tee reikiä ja näin jatketaan. Kehutaan lasta ja halataan. Nauretaan. Lapsen voi antaa lopuksi harjata itse hampaitaan, kuhan aikuinen on ensin poistanut ne hammaspeikot sieltä. Olet vieressä ja neuvot miten hampaita pestään, mutta annetaan lapsen suoriutua tästä loppuharjauksesta yksin. Nyt kehutaan kovasti, että olipas reipas tyttö Voit kysyä lapselta että haluatko että jatkossa tehdään samallalailla, että ensin aikuinen ja sitten lapsi itse loput. Mutta sääntönä on että aikuinen pesee ensin.
Ulos lähtemisestä voi ilmoittaa jo hyvissä ajoin. Lapsi ei ymmärrä ajan kulua. Ilmoitat vaikka puolituntia ennen ulosmenoa että, kohta lähdetään pihalle. 15 min ennen ulosmenoa voit sanoa lapselle että kohta mennään ulos, etsisitkö omat hattusi, hanskasi ja kenkäsi. Äiti voi ottaa loput. Eli, lapsi toimii yksin, mutta kuitenkin yhdessä sinun kanssasi. Annat lapselle aikaa. Kun kaikki vaatteet on löydetty niin sitten kehut lasta ja sanot että näytäppäs miten reippaasti osaat pukea. Lapsi pukee itse, sinä tarvittaessa autat. Alat itsekin pikkuhiljaa pukeutua. Jos pukeutumisesta ei tule mitään, niin sinä olet jokatapauksessa lähdössä ulkoilemaan. Laitat vaatteet päällesi ja sanot että onpas ihana ilma, näkyisiköhän siellä jo kevään esimäisiä kukkasia tms. Et kiinnitä huomiota lapsen marinaan tai venkoiluun. Jos tarvitsee apua, voit sanoa lapselle että kysymällä saa apua, ei huutamalla. Autat lasta. Kehut kun meni pukeutuminen hienosti. Sanot että se on välillä vähän vaikeaa ja ymmärrät oikein hyvin, eihän kukaan ole seppä syntyessään. Menette ulos, käytte vaikka kävelyllä, juttelette, ihmettelette luontoa. Käytte metsässä ja kuuntelette luontoa. Menette uusiin paikkoihin. Suunnittelette mitä teette kesällä, mitä lapsi haluaisi tehdä kesällä. Suunnittelette vaikka piknikin tulevaksi kesäksi. Juttelet ja innostat lasta juttelemaan ja käyttämään mielikuvitusta. Muista kuunnella lasta.
Ruoka-aikana, laitat lapselle vähän ruokaa, niin vähän että sen on melkein pakko mennä alas. Levittelet vaikka ruoan ympäri lautasta että näyttää enemmältä mitä oikeasti onkaan. Istut lapsen kanssa syömään. Puhelet ja juttelet ja syöt itsekin. Siinä huomaamatta ohjaat lasta syömään. Kun lapsi saa lautasen tyhjäksi, sen pitää olla iloinen juttu. Lapsi innostuu itsekin että hei, sain lautasen tyhjäksi ja sinä kehut vuolaasti kuinka se lautainen nyt menikin tyhjäksi. Olipas reipas tyttö. Haluaako lisää? Jos ottaa lisää, niin korkeintaan saman verran laittaa ruokaa kuin edellisellä kerralla, voi laittaa vähemmänkin. Ja taas ilo jos lautanen menee tyhjäksi. Mutta ei tuputtamista jos ei tyhjenekään. Sanot vaikka että, no, söithän sinä jo yhden lautasellisen ruokaa ja hienosti se tulikin syötyä. Taas lautaset viedään keittiöön.
Lepo aikana sanot että oijoi, kylläpäs äitiä ramaisee, katsottaisko yhdessä joku leffa, tulet äitin kainaloon sohvalle makailemaan. Pidät lasta lähellä ja katsotte leffaa. Jos lapsi lähtee kesken ohjelman pois niin anna mennä leikkimään, mutta jos menee varastamaan ruokaa niin huhuile lapsi takaisin sinun kainaloon. Jos ei tule, niin mene hakemaan. Kysyt lapselta haluaako leikkiä vai katsoa ohjelmaa äitin kanssa. Sinne ja sinne ei nyt mennä. Jos lapsi alkaa leikkimään niin kehut että ompas sinulla kivat leikit siinä.
Ota lapsi mukaan kotitöihin. Anna lapsen auttaa jos haluaa, tai sitten vaan juttelet lapselle niitä näitä. Ja kuuntelet lasta.
Kun puhelin soi, niin sanot lapselle jo ennen puheluun vastaamista että tämä on tärkeä puhelu, äitin pitää nyt keskittyä ja kuunnella tarkasti. Jos lapsi rupeaa pöllöilemään puhelun aikana niin puhelun jälkeen keskustelet asiasta lapsen kanssa, että miksi äitin tarvitsee puhua puhelimessa ja miksi lapsi ei saa toimia niinkuin toimi puhelun aikana. Muistutat että sinun täytyy pystyä luottamaan tyttöösi ja sen takia on säännöt ja rajat että et halua lapselle käyvän mitään pahaa. Halaat lasta ja kysyt onko asia ymmärretty. Sanot että seuraavaksi kun puhelin soi, niin äiti odottaa ja toivoo parempaa käytöstä kuin viimeksi. Sitten kun puhelin soi, varmistat että tyttö muistaa mitä puhuitte ja sovitte. Kehut lasta puhelun jälkeen.

Kiteytyksenä. Ole itse iloinen, ole itse avoin, puhu ja kuuntele. Ole tarvittaessa tiukka, ohjaat lasta, mutta annat hänen tehdä asioita itse. Nauti. Älä ole tiukkapipo. Elämä on paljon ihanampaa kun asioista voi nauttia. Mikään ei ole ihanampaa kuin ottaa lapsi kainaloon ja kikatella lapsen kanssa asioille, jotka on lapsen mielestä hassuja. Halaa lasta, pidä lähellä, kehu paljon. Naura.

 

[Jätkä]

no toivottavasti sitä työtä tehdessäsi tajuat että ne adhd oireet ei johdu vanhemmista,piste.

Voi hyvää päivää mikä kommentti! Ei, en todellakaan luule että adhd:n oireet johtuvat vanhemmista. Jos olisin noin idiootti, en pystyisi tekemään työtäni lainkaan! Tässä ketjussa ei ollut kyse adhd:sta, vaan minä kyseenalaistin tuon järjettömän jäähyjen määrän ja mielestäni annoin ihan asialliseen sävyyn oman kokemukseni pohjalta vinkkejä.
Tiedän neurologisista ongelmista erittäin paljon ja tietotaitoni käytöshäiriöisten lasten parissa on huippuluokkaa, osaaminen on peräisin adhd-centeristä ja vuosista näiden lasten kanssa.

 

[:-)]

"hyvää kevättä " kirjoitti tosi tosi kivasti ja ihanasti. Kiitos!

 

[Nellien]

Voi hyvää päivää mikä kommentti! Ei, en todellakaan luule että adhd:n oireet johtuvat vanhemmista. Jos olisin noin idiootti, en pystyisi tekemään työtäni lainkaan! Tässä ketjussa ei ollut kyse adhd:sta, vaan minä kyseenalaistin tuon järjettömän jäähyjen määrän ja mielestäni annoin ihan asialliseen sävyyn oman kokemukseni pohjalta vinkkejä.
Tiedän neurologisista ongelmista erittäin paljon ja tietotaitoni käytöshäiriöisten lasten parissa on huippuluokkaa, osaaminen on peräisin adhd-centeristä ja vuosista näiden lasten kanssa.

jäähyjen määrää on hyvä rajoittaa, siinä olen samaa mieötä,koska negatiivisuuden kehää ei kannata voimistaa..
mutta muistaakseni jossain viestissä kommentoit sillä tavalla että muutos lähtee aina aikuisesta, ts. tuon voi siis kääntää suoraan sanottuna niin että vika on aina vanhemmissa, vaikka aina ei näin olekkaan. en siis oikeastaan vastannut noin siksi mitä neuvoit vaan sen yhden lauseen vuoksi aloin nähdä punaista. syykin on selvä.. päiväkodissa kun "ammattilaisilla" ei tullut mieleen mitään muuta kuin syyttää vanhempia! kumma juttu kun johtajaa ei loppuajasta enään näkynytkään kun oli neurologin lausunto+diagnoosi+lääkitys+suositus pienryhmästä!

Pahoittelut siis jos käsitin väärin. suothan anteeksi?

 

["vieras"]

Minusta teidän päivä vaikuttaa todella tylsältä lapsen näkökulmlasta; tuon ikäinen kaipaa kavereita! Oletteko koskaan kutsunut kavereita kylään leikkimään? ONKO hänellä edes kavereita? Tuon ikäinen tarvitsee ikäistänsä seuraa, sinä pyörität päivän läpi kuin hän olisi 2 tai 3-vuotias! Ja miksi koko ajan televisiota tai elokuvia? Lapsi kaipaa selvästi huomiota, ja sinä annat hänelle negatiivista huomiota; jäähypenkkiä toisensa perään. Osaatko pitää hauskaa lapsen kanssa? Osoitatko läheisyyttä ja rakkautta yhtään? Jos päivä ei mene läpi juuri niin kuin SINÄ haluat, laitat hänet aina jäähypenkille istumaan-ei hyvä. Lapsi saa koko ajan negatiivista palautetta ja hänen itsetuntonsa laskee...
Et taida tajuta että hän kaipaa jotain muuta aktiivisempaa toimintaa; ystäviä tai harrastusksia, jotain hieman kehittävämpää kuin tv, n katselu tai puistossa ulkoilu ilman kavereita. Syytä äidillä katsoa peiliin?
Lapsi ei edes yhtään kuulosta hankalalta, hakee vain selvästi rajoja ja huomiota...

 

["jaaha"]

No se ainakin on vialla, että pyydät sen 10 kertaa. Pyydä johdonmukaisesti 2 kertaa, sitten anna varoitus, jos ei usko, sitten jäähylle. Raivoamiset jätät kokonaan pois. Näin lapsi osaa ennustaa missä raja kulkee.

 

[kaffetauko]

pyytää sievästi pukemaan n 10 kertaa ja rähjätä toiset 10 kertaa.

-> Muksu jäähypenkille,

lapsi juoksee keittiön pöydän alle kikattaen. Äiti räjähtää
-> jäähypenkki käyttöön taas.


Äiti hermostuu
->jäähypenkki kolahtaa.

Käydään taas pihalla, samat kuviot jatkuu, paitsi nyt riittää jo uhkaaminen jäähypenkillä. Tottelee kohtalaisesti.

no näin ekana juttuna, jos jäähyä tykkäät käyttää, niin anna jäähy sen mukaan, miten lapsi tekee väärin, äläkä sen mukaan, miten paljon sinun päässäsi se sillä hetkellä kiehuttaa. Eli jätä nuo äiti hermostuu -kohda tuolta pois. Vaikka hermostuttaakin, älä raivoa vaan hoida homma.

Ja jos uhaikailet, niin toteuta (ei mitään, että nyt se tottelee kohtalaisesti)

 

["ups"]

up

 

["vieras"]

4,5-vuotias tyttäremme temppuilee. Aloittaa heti aamusta, herää ennen kukonlaulua 10 tunnin unien jälkeen (ei nuku päikkäreitä, mutta harvoin yli tuon 10 tuntia yöuniakaan), aloittaa heti mankumisen, haluan juotavaa, haluan syötävää...anna peitto ja laita mun lastenohjelmat...mä en itse ole vielä saanut edes silmiä auki ja eka räjähdys on siis käsillä. Ärähdän muksulle että oota nyt pieni hetki! Kaiken pitäs tapahtua heti! Aamupala syödään siis usein olkkarissa ja katellaan samalla lastenohjelmia, äiti lukee nettilehtiä jne, rauhallinen hetki.

Seuraavana vuorossa aamutoimet, haen lapselle vaatteet ja pyydän ottamaan yökkärin pois ja laittamaan vaatteet päälle. "En halua pukea", sitten seuraa puolituntinen, jonka aikana ehdin pyytää sievästi pukemaan n 10 kertaa ja rähjätä toiset 10 kertaa. Puseron sisällä on pimeää ja sukkahousut menee väärinpäin. Haluaisi, että aikuinen pukisi . Muksu jäähypenkille, selitys, että siksi kun et rupea pukemaan. Jäähyn jälkeen vaatteet menevät päälle. Äiti joutuu vähän korjaamaan, mutta päällä ovat. Hampaiden pesulle pyydetään usea kerta, lapsi juoksee keittiön pöydän alle kikattaen. Äiti räjähtää ja jäähypenkki käyttöön taas.

Seuraa äidin aamupäivän kotityöt, tämä aika menee yleensä ok, tyttö leikkii, piirtää tai katselee telkkua tms. Mutta jestas jos äidillä soi puhelin! Kaks minuuttia ja muksu on kiipeämässä kaapille varastamaan keksiä/omenaa/tarroja (jotka on palkkiona hyvästä käytöksestä). Puhelu pitää lopettaa ja muksu jäähypenkille.

Ulos. Sama ruljanssi pukemisen kans. Laulelee ja tanssii ja katsoo itseään peilistä, kehoitan pukemaan n viisi kertaa. Ei etene. Äiti hermostuu ja jäähypenkki kolahtaa. Jäähyn jälkeen taas vaatteet puetaan reippaasti.

Ulkona ei jaksa leikkiä yhtään yksin, kaverin kanssa kyllä, mutta lapsia on tällä alueella ihmeen vähän. Puistoillaan, lasketaan mäkeä, pyöräillään (nyt kun on jo sula tie). Lounasaika, aamupalasta on aikaa 3-4 h. Ei kelpaa ruoka, leipää menis. En anna. Temppuilee ruokapöydässä ja leikkii ruualla. Jäähypenkki. Ei jälkkäriä. Se varastetaan äidin seuraavan puhelun aikana. Jäähypenkki.

Tämän jälkeen on päivän levon aika. Yleensä luetaan kirja, katsotaan elokuva. Lapsi on rauhallinen ja mukava, hellyydenkipeä. Toki haluais nyt jotain syötävää. Hedelmät, kiisselit, hapankorput pyydetään, mutta ei tietystikään saa, koska ruoka-aika oli just. Yrittää varastaa hedelmiä, joutuu jäähypenkille...

Käydään taas pihalla, samat kuviot jatkuu, paitsi nyt riittää jo uhkaaminen jäähypenkillä. Tottelee kohtalaisesti. Pihalta lähdetään kauppaan, ryntäilee ja lähtee omille teilleen kaupassa, joutuu autoon istumaan. Loppuillasta käydään taas jäähylläkin.

Illalla peittelen tyttöä sänkyyn. Juttelen hiljaa ja selitän kauniisti, mitä meni tänään pieleen. Tyttö pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, kun varasti aamulla omenan. Halataan, sovitaan ja ruvetaan nukkumaan. Mutta seuraava päivä on samanlainen.

Erityislastentarhaope on testannut kahteen kertaan tytön ja toteaa, että impulsiivinen ja omaehtoinen lapsi, mutta normaalin rajoissa. Samat sanat neuvolasta. Kehoitetaan pitämään rajat ja vähän naureskellaan ainoan lapsen huomionkipeyttä.

Perheessä on myös isä, joka tahtoo kyllä olla vähän lepsumpi kuin äiti, mutta ei paljoa. Käymme töissä, lapsi on jatketun ajan päiväkodissa, koska teemme aikaista aamuvuoroa molemmat, arkisin lapsi herää klo 5.30. Menee myös illalla nukkumaan ajoissa, eli klo 20. Nukkuu päiväkodissa tunnin päikkärit.

Muita tällaisen persoonan vanhempia? Neuvoja?

Välillä on helpompia kausia, pari viikkoa- kuukausi menee puolella tuosta kiukuttelusta. Onhan se ihanaa, silloin käydään uimassa ja kyläillään jne. Mutta kun on hankala päivä, ei uimahalli vain tunnu oikealta, "palkitsenko" väärästä toiminnasta?

Kommentoin vain tuota viimeistä; miksei uimaan voisi viedä vaikka olisikin hankala päivä? Tuolla teorialla uhmaikäisen kanssa ei siis voisi tehdä mitään hauskaa?
Outoja ajatuksia...

4,5 v:n ei tarvitse vielä osata käyttäytyä kuin aikuinen.

 

["jep"]

Tuo "äiti lähtee yksin" on sellainen, mitä kannattaa käyttää harkiten ja oman lapsensa tuntien. Jotkut lapset pitävät sitä ihan varteenotettavana ajatuksena, ja jos olet lapsen kanssa kahden, et kuitenkaan käytännössä voi tehdä niin. Sen olen kyllä joskus tehnyt, että jos ollaan vain pihalle menossa, ilmoitan, että menen pikkuveljen kanssa jo edeltä ulos, tai sisälle lähdettäessä (turvallinen ja suojaisa piha-alue) olen sanonut, että minulla on kylmä ja haluan kotiin, ole hyvä ja soita ovikelloa kun olet valmis tulemaan sisään. Mutta esim. tarha-aamuna tuossa voi joutua ojasta allikkoon, kun ei pystykään toteuttamaan uhkaustaan.

 

["vieras"]

Minä en ymmärrä miksi päivän pitäisi sujua aikuisen vaatimalla tavalla,
lapset on lapsia, ja välillä hankalia. Jos kaikki on pelkkää suorittamista, ja jokaisesta
pikku toimesta saa haukkumiset tai jäähyä, niin olette aika pahassa negatiivisessa kierteessä.
Äidin tulee kyetä tukemaan lasta hankalissakin tilanteissa, eikä vaan vaatia lapselta täydellisyyttä.
Johdonmukaisuutta tarvitaan myös , jos lapsi on vaativa. Itse en edes kuuntelisi pomotusta, jota
ap kertoi tapahtuvan heti lapsen herättyä. Mitä enemmän annat lapsen pomottaa, sitä enemmän itse
hermostut.Tiukat rajat, mutta myös paljon hauskuutta ja rakkautta! Lapsi on selvästi kyllästynyt arkeen ja hakee huomiota negatiivisella tavalla. Yritäthän muistaa että lapsi saa olla lapsi? Huonoja päiviä SAA olla!

 

["vieras"]

Meillä esikoinen 4v jolla uhma, joten hankalaa on välillä täälläkin. Mutta aamupala syödään aina keittiössä ja se on sitä mitä vanhempi kattaa eteen. Pakko ei ole syödä mutta muutakaan ei tipu. (Välillä kokeiltiin että lapsi sai esim. päättää ottaako karjalanpiirakkaa vai leipää ja totesimme että helpommalla pääsee kun ei anna vaihtoehtoja, siitä tuli vaan pelaamista kun lapsi vaihtoi mielipidettään jatkuvasti).
Ulkovaatteet pukee itse. Välillä niitä jää jotain jankkaamaan mutta yritän siirtää ajatukset muuhun, kysymällä esim. mitkä ulkolelut haluaa ottaa puistoon. Aina näin päästään tilanteesta eteenpäin. Meillä on tosiaan 1v pikkuveli myös niin en ehdi esikoista koko ajan paimentaa mutta hän kyllä tykkää selvästi vastuusta mikä hänelle tietyissä jutuissa annetaan. Enemmän ehkä yrittäisin miettiä tekemistä teille vapaapäiviksi. Ei pelkkää telkkarin tuijottamista vaan pelejä, ulkoleikkejä, leipomista ym. mitä tuon ikäisen kanssa pystyy jo tosi hienosti tekemään varsinkin jos on ainoa lapsi?
Välillä iskee uhma ja karjuu täysillä, mutta menee itse omaan huoneeseensa huutamaan ja aina välillä käyn kysymässä onko jo rauhottunut ja saa tulla toisten seuraan. Rajat määrää aikuinen, ei lapsi. Liika jousto vaan pahentaa tilannetta (kuten teillä tuo olohuoneessa aamiaisen syöminen - en ymmärrä ollenkaan).

 

[Keinot loppu]

No niin, muutama päivä tässä menty uudella tyylillä ja kyllähän oli erilainen lapsi. Toki nyt täytyy ottaa huomioon, että meillä oli viikko vapaata, eli päivät oli huomattavasti rauhallisempia ja rytmiltään erilaisia kuin normiarkena. Ja ei, en herätä/laita lasta nukkumaan samaan aikaan, kun olemme lomalla. Aamumme ovat hurjan aikaisia työpäivisin, se on huono juttu ja yritän koko ajan etsiä työtä, jossa aamut saataisiin hiukan myöhäisemmiksi, nyt muksu joutuu siis heräämään klo 5.30 a menemään päiväkotiin klo 6...tiedän, ei hyvä, mutta näillä mennään nyt. Huomaan myös aloitukseni olleen hiukan yliammuttu, ei meillä se jäähypenkki ole ollut edes päivittäin käytössä, taisin olla aika väsy kun tämän aloitin.... En ihan noin "natsi" ole .

Jäähypenkkiä ei ole ollut nyt käytössä ollenkaan. Aamupalat ja muutkin ruuat on syöty keittiössä, sitä on kyllä kritisoitu lapsen toimesta, aamupala & aamun lastenohjelmat on vaan ollut hänelle suuri nautinto, mutta varmaan tää on parempi näin. Joku tuolla kritisoi lapsen tv:n katselua, ei hän sitä koko päivää töllötä, pari tuntia päivässä, eikä sitäkään putkeen. Veikkaan, että on ihan keskivertoa tai jopa vähemmän kuin yleensä suomalaisissa perheissä. Meillä on useampi lapsiperhe lähipiirissä ja osa heidän lapsistaan viettää koko päivän lastenohjelmien ollessa päällä taustalla...

Pukeminen on sujunut kohtalaisesti, 4-5 kertaa saa pyytää pukeutumaan, yleensä se tapahtuu vasta, kun alan korottamaan ääntä. En haluaisi huutaa/rähjätä, uhkailla, mutta välillä tuntuu olevan ainoa keino. Lapsi osaa, mutta niin helposti ojentaa paitaa aikuiselle ja pyytää "auta". On nyt vaan sanottu, että iso tyttö osaat itsekin, huumorilla höystettynä, mutta välillä meinaa pinna palaa...

Katsellaanpa nyt, jos lapsen uhmaaminen vähentyy, kun se vähentyy äidillä ja isällä ensin. Tosiasia kun on, että ehkäpä se komento on meillä ollut liian kova, tyttö uhmaa jo ihan vain tavan vuoksi, kun aina käskytetään ja sitten toisaalta taas lepsuillaan väärässä paikassa. Että kyllä me peiliin katsomme ja yritämme mukautua lapsen parhaaksi.

Mutta lisää keskustelua ja vinkkejä, miten te hoidatte nämä arjen haasteet muksujen kanssa ja just tän ikäluokan lasten vanhemmilta mielellään kuulen kokemuksia, miten ne teidän vajaa 5-vuotiaat pukeutuu ja miten viettävät päivänsä?