4-vuotiaan käytös, mitä teen?

["väsy"]

Meillä on 4v ja 2v pojat ja nyt syntyi kaksi viikkoa sitten vauva, muutettiin myös kuukausi sitten uudelle paikkakunnalle. Tuon esikoisen käytös huolestuttaa, ennen hän on ollut niin kiltti ja auttavainen, mutta nyt huutaa ja raivoaa ja satuttaa pikkuveljeä. Vauvan kanssa ei voi jättää kun ei tiedä että mitä tekee. Oikein hampaat irvessä raivosta täristen karjuu että "mä en kestä tätä, tyhmää!" jos ei esim. heti ehdi auttaa tai vastata kysymykseen tms. Miten voisin auttaa poikaa pääsemään raivosta? Poika ei voi hyvin. Olemme yrittäneet antaa kahdenkeskistä aikaa sekä isän että äidin kanssa, mutta emme mekään ihmeisiin pysty kun lapsia on kaksi pienempääkin. Pääsee esim. kauppaan kahdestaan tai ulkoilemaan ja näillä reissuilla on kuin ihmisen mieli, ongelmat alkavat heti kun ollaan koko porukalla. Meillä kävi vauvaa katsomassa perhe jossa on 7kk ikäinen ja poikamme puri tätä vauvaa sormeen. Ensin ihan nätisti silitteli ja näytti leluja ja sitten puri. Myöhemmin vielä heitti pallolla ihan tahallaan. Ja 2v veljelle on tosi ilkeä, menee esim. viereen keikkumaan tuolilla ja ihan "vahingossa" kaatuu päälle tai "vahingossa" kaataa tai lyö. Mitä tälle voi tehdä?

 

["väsy"]

Ei myöskään tykkää leikkiä ikäistensä kanssa, mieluiten leikkisi aikuisen kanssa. Yksin leikki ei onnistu. Haluaa määrätä leikkiä ja suuttuu kun ei saa niin tehdä.

 

["imppu"]

Auts, en osaa yhtään sanoa... Oliskohan joku ohimenevä uhmaikä menossa? Jaksamista sinne, saa nähdä kuinka itse tullaan selviimään samasta tilanteesta puolen vuoden päästä.

 

[tuota]

Onko ennen leikkinyt ikäistensä kanssa vai onko tämä tullut vauavan myötä?

 

[asas]

Muutto ja vauva aika äkkiä peräkkäin, molemmat tosi isoja asioita pienelle. Menee varmaan ohi ajan kanssa, jos vaan jaksatte huomioida lasta kun tekee jotain oikein ja hienosti, vaikka vaan leikkii kiltisti. Ettei kaikki huomio tulis siitä kun komennetaan siitä, että kiusaa.

 

["väsy"]

Onko ennen leikkinyt ikäistensä kanssa vai onko tämä tullut vauavan myötä?

Ennen leikit sujuivat melko hyvin. Tosin on kotihoidossa ollut, joten leikkikavereina on ollut kokoelma naapuruston lapsia. Nyt ei leiki edes tuttujen lasten kanssa vaan vaatii koko ajan aikuista leikittämään ja 100% keskittymään, jos esim. kahvia samalla juo tai auttaa pienempiä tai vaikka imettää samalla niin raivoaa ja huutaa koko ajan että keskity minuun! Järkyttävän huomion kipeä ja riippuvainen yhtäkkiä, änkeää vessaankin mukaan ja seuraa koko ajan. 2v leikkii itsekseen pitkiä aikoja, tykkää hoitaa vauvaa ja on muutenkin innostunut omatoimisuudesta. Jotenkin epäilin että tämä tulisi olemaan toisin päin, mutta nuorempi ei ole moksiskaan. Isommalta taas hajoaa pää. Mietin että auttaisikohan esim. joku kerho tai harrastus johon pääsisi pari kertaa viikossa vai kokisikohan poika senkin jonkin sortin hylkäyksenä.

 

["väsy"]

vinkkejä?

 

["Vierailija"]

Muutokset ovat olleet isoja pienelle, mutta varmasti on ohimenevää! Kuulostaa myös olevan uhmaiän pyörteitä. Hän hakee paikkaansa muutoksien keskellä ja on vielä kovin pieni käsittelemään tuntemuksiaan yksin. Tuskin se kovin paljon lohduttaa, mutta kuitenkin. Toivotan jaksamista, olette menetelleet hienosti yrittäessänne järjestää kahdenkeskistä aikaa myös hänelle. Oletteko kysyneet mikä käytöstä aiheuttaa? Mistä paha mieli tulee ja miksi hän tekee kuten tekee kyseisessä tilanteessa? Auttaneet ilmaisemaan sanallisesti tuntemuksiaan ja nimeämään niitä? Hän voi olla yhtä hämmennyksissä käyttäytymisestään kuin vanhemmatkin. Ei tuohon auta kuin aika ja johdonmukainen käytös vanhemmilta. Tärkeintä: hyvä käytös kehutaan heti. Huonosta käytöksestä pitää vaan jaksaa keskustella ja selittää miksi niin ei voi tehdä.