4-vuotiaan kysymykset kuolemasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mie kysyn kans
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mie kysyn kans

Vieras
Poika 4v9kk haluaa tietää asioita kuolemasta, ja olen parhaan taitoni ja elämänkatsomukseni (olen uskonnoton) mukaan yrittänyt ikätasoisesti vastailla. Nyt selvästikin poikaa huolettaa, kyselee kuollaanko minä ja isänsä kun hän on vielä lapsi ja että kumpi meistä kuolee ensin! Isoisovanhempia on kuollut kolme nyt vuoden sisään, en tiedä siitäkö nämä ajatukset ovat tulleet vai kuuluuko ikään?
Mitä te olette vastanneet omille lapsillenne? Kyseleekö teidän 4veet tämmöisiä?
 
esikoista on nyt vuoden verran mietityttänyt kuolema, on nyt 5v.
olen kertonut hänelle rehellisesti mitä kuoleminen on eli ihminen/eläin lopettaa hengittämisen jostakin syystä esim isovanhempiensa sydämmet ovat pettäneet ja ovet sen takia kuolleet. kuollut laitetaan arkkuun ja joko poltetaan tai lasketaan maahan jossa sitten maatuu. tässä vaiheessa on keskusteltu madoista ym.
kysymykseen kuolleeko isä ja äiti ja hän itse olen vastannut että kaikki kuolee joskus, jotkut vanhempina jotkut nuorempina.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tutulta kuulostaa. Esikoinen 4v8kk. Kyselee kuolemasta ja kuka kuolee ensiksi ja kuoleeko eläimetkin.
Olen kertonut, että kaikki kuolevat aikanaan, kukat, eläimet ja ihmiset. Jonkun on pakko kuolla, että voi syntyä uusia. Muuten ei kaikki mahduttaisi.
Tähän mennessä olen sanonut vain, että ihmiset kuolevat vanhoina, muuhun ei onneksi ole ollut tarvetta. Saattaa yhtäkkiä todeta, että " äiti, minä en halua tulla vanhaksi ja kuolla"
Rankkaa joskus tuo kasvaminen.
 
[QUOTE="vieras";27762335]Toivottavasti ei ole sinun oma lapsi, tyhmä ainakin olet jos pitää täältä kysellä neuvoa lasten kysymyksiin.[/QUOTE]

Kuule ihan on oma rakas lapsi. Tyhmä saa olla mutta ei ilkeä.
 
Kuuluu lapsen kehitykseen ja on ihan normaalia :). Meillä tulee tällä hetkellä kahdelta suunnalta noita kysymyksiä, kun toinen lapsi on yli viisi ja toinen vajaa viisi vuotias. Mieheni kävi lueskelemassa MLL sivuilta, kuinka kuolema-jutut kannattaa kertoa... Sen muistan, että lapselle ei saa sanoa kuolleen nukkuvan, vaan reilusti kertoa poismenosta. Lapsi saattaa ahdistua nukkumaanmenosta ...
 
Mä olen agnostikko mutta en tuputtaisi minkäänikäiselle lapselle mitään elämänkatsomusta enkä kiellä uskonnollista kasvatusta koulun tai hoitopaikan toimesta. Oon vastaillut noihin kysymyksiin mahdollisimman realistisesti, omasta näkökulmastani tietysti tosin. Mä olen painottanut sitä että jokaisella ihmisellä on yksi elämä ja siksi sen kanssa pitää olla tarkkana ja pitää huolta itsestään mutta kuolemasta ei pidä kenenkään murehtia koska elämä on paljon tärkeämpi asia. Niin monimutkaisia jatkokysymyksiä mulle ei ole tullut ettenkö olisi osannut niihin järkeillen vastata.
 
Meillä on lapsi kanssa kysellyt jo 3v. asti kuolemasta. Olen kanssa vastannut että tänne synnytään ja kuollaan. Itse olen sanonut että en tiedä mitä on kuoleman jälkeen. Ei ole mulle tullut ainakaan kukaan kertomaan.
 
Kuuluu ikään, omilla lapsillani on ollut juuri tuossa iässä vaihe, jolloin kuolema askaruttaa. Olen pyrkinyt vastamaan rehellisesti, että kaikki kuolevat. Ihmiset, eläimet, kasvit jne. Samoin sen, että minkä ikäinen tahansa voi kuolla, mutta kuitenkin lempeästi korostaen sitä, että yleensä vanhat kuolevat ennen nuoria.
Olen sanonut, että kukaan ihminen ei varmuudella tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että ihmiset uskovat tai ajattelevat asiasta kovin eri tavoin, mutta itse uskon siihen, että kuoleman jälkeen ei ihminen enää ainakaan kärsi. Tämä kärsimysaihe tuli esiin lähinnä kun puhutiin isästäni, joka oli hyvin sairas ennen kuolemaansa. Olen sanonut, että kuolemaa ei tarvitse pelätä, eikä antaa varjostaa elämää, mutta ettei siltä kukaan voi välttyä.


Lapsillani on kaikilla ollut sellainen vaihe, että he ovat pelänneet omaa tai meidän vanhempien kuolemaa. Siihen olen yrittänyt vaan lohduttaa että on hyvin epätodennäköistä olisi että juuri nyt kuolisimme. Ja vakuutellut sitä,että jos me vanhemmat kuolisimme pitäisi lapsista kuitenkin aina joku huolta.
 

Yhteistyössä