4-vuotiaan pojan käytös...

[väsynyt äiti]

Mie alan olla ihan loppu oman 4-vuotiaan poikani kanssa.
Päivät on jatkuvaa tappelua, lapseen ei saa mitään "kontaktia". Kauniisti asioista puhuminen ja kieltojen perustelu, ei auta huuto eikä uhkailu...kaikkea olen kokeillut mutta kun ei.
Aamusta heti herättyä tää alkaa ja iltaa kohden olen aina ihan itkun partaalla lapsen vuoksi...

Mistä saan apua ja tukea tähän tilanteesaeen, neuvolan terkkari ei ota asiaa vakavasti vaan kuittaa tyyliin pojat on poikia.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että lapsi kärsii jonkinliasesta ylivilkaus häiriöstä. Huomaan, että on välillä tuskallista myls hälle itselleen tämä tilanne ja oma käytös mutta ei osaa kuitenkaan hillitä itseään ja tunteitaan.

Kun kysyn miksi hän tekee tuhmia asioita vaikka tietää ettei saa niin vastasi, että aivot vaan käskevät tehdä niin.... =(

 

[voimia]

Jos olet pk-seudulta niin ilmoittaudu Perhekoulu POPiin.

 

[0h0]

Millaisista asioista on kysymys? Minkälaisia rangaistuksia käytät? Onko mies mukana kasvatuksessa?

 

[ap]

itä-suomesta olen joten tuosta ei taida apua meille olla

 

[ap]

kysymys ihan arkipaäiväisitä asioista kuten syöminen...jos annan aaulla leipää poika oiskin halunnut puuroa, jos taas puuroa niin olisikin pitänyt olla leipää. Jos kysyn mitä haluaa syödä ei vastausta saa, ei siis saa päätettyä...
Pukeminen on aina oma ohjelma numero kun poika niin kierroksilla että koko ajan unohtaa mitä piti tehdä...
Siskoaan ja myös minua lyö ja potkii joskus ihan huvikseen...jäähy penkki meillä käytössä mistä ei mitään apua ole.

 

[peeveli]

Meillä tyttö on viisi vuotias. Saa raivareita joka asiasta ja tuntuu, että ihan periaatteesta sanoo vastaan joka asiassa. Alkaa joka asiasta huutaa, siis todella huutaa, ei mitään itkua. Yleensä vielä lyö, repii, potkii ja heittää tavaroita.. Siis kyllä on kivaa! Minkälainen elämäntilanne teillä on? Oon ajatellut, että meillä lapsi reagoi näin rajusti, koska meillä on elämä ihan päin p****ttä! Eli rakennamme nyt jo toista vuotta, rahahuolia, läheisten sairauksia ja itse sairastuin masennukseen viime vuonna jne.. Eräs "hyvä" lapsenkasvattaja kyllä sanoi, että se on äidin vika jos ei saa lastaan pidettyä kunnolla! Auttoi muuten paljon tuossa tilanteessa. Toivotan sinulle voimia, itse olen välillä hulluuden partaalla ja toisinaan, kun en jaksa, tulee huudettua lapselle pahasti.

 

[peeveli]

siis itse ajattelin, että kohta kysyn perheneuvolasta. Mä käyn masennukseni takia terapiassa ja siellä olen ottanut asian esille, mutta saanut samanlaisen vastaanoton, eli ei oikein ymmärretä mistä puhun. Ja tuntuu, että terapeuttini luulee minun pitävän tavallista kiukuttelua raivoamisena. Millään ei mene järkeen, että kyllä mä ne kaksi asiaa erotan! Kamalaa, kun haluaisi auttaa lastaan, mutta ei meilläkään lapsi osaa mitään sanoa, kun hyvänä hetkenä kysyn, että mistä tämäkin alkoi!

 

[...]

kannattaa keskustella vaikka yksityisen läkärin kanssa..on monia ns. häiriöitä joista voi johtua ja silloin on hyvä saada molemmille ohjausta että miten asian kanssa toimii...helpottaa sekä lasta että hänen kanssaan toimivia =)(nimiä en valitettavasti muista mutta lukenut olen erilaisista)

 

[vieras]

Voihan se olla hyvä käyttää näytillä, mutta kuvauksen perusteella kyseessä voi yhtä hyvin olla tavallinen 4-vuotias. Meillä on kaikki uhmat olleet tuollaisia.

 

[ap]

En osaa pojan käytöstä oikein hyvin kuvata mutta meidän läheisetkin ovat huomanneet ihan poika ihan "mahdoton". Toisaalta on ja osaa olla mitä suloisin pieni poika mutta tämä jatkuva taistelu joka asiasta ajaa koko perhettä ahtaalle. Vaikuttaa jo miun ja miehen väleihin...ja todellakin alan olla hyvin väsynyt. Heikoimpina hetkinä mietin, että mihin tuon lapsen vois antaa jotta rauhottus tämä tilanne =(

 

[?]

no ethän mene lapsen pillin mukaan? jos ensin on sanonut vaikka haluavansa leipää ja sitten kun teet leivän niin haluaakin puuroa ja sitten kun tarpeeksi kauan huutaa niin poika saa sitten puuronsa..?

 

[ap]

no ethän mene lapsen pillin mukaan? jos ensin on sanonut vaikka haluavansa leipää ja sitten kun teet leivän niin haluaakin puuroa ja sitten kun tarpeeksi kauan huutaa niin poika saa sitten puuronsa..?

en tietenkään anna periksi vaikka kirjotuksesta ehkä sellaisen kuvan sai =)

 

[ap]

no ethän mene lapsen pillin mukaan? jos ensin on sanonut vaikka haluavansa leipää ja sitten kun teet leivän niin haluaakin puuroa ja sitten kun tarpeeksi kauan huutaa niin poika saa sitten puuronsa..?

en tietenkään anna periksi vaikka kirjotuksesta ehkä sellaisen kuvan sai =)

 

[vieras]

Miten lasta rangaistaan? Miten toimit esim. tilanteessa, jossa lapsi jankuttaa väärästä ruuasta?

 

[?]

no ethän mene lapsen pillin mukaan? jos ensin on sanonut vaikka haluavansa leipää ja sitten kun teet leivän niin haluaakin puuroa ja sitten kun tarpeeksi kauan huutaa niin poika saa sitten puuronsa..?

en tietenkään anna periksi vaikka kirjotuksesta ehkä sellaisen kuvan sai =)

ok, arvelinkin ettet anna periksi mutta ajattelin vain varmistaa.. meillä nimittäin lähipiirissä aikamoinen tapaus ja hän saa kaiken aina periksi kun tarpeeksi kauan huutaa.. kamalaa katsottavaa..

 

[tiedän samanlaisen]

Yhden tutun lapseen auttoi se,että kuria ts.rutiineja tiukennettiin huomattavasti,eli lapselle vaan ilmoitettiin,mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan,mitä seuraavaksi syödään,mitä puetaan jne.Eli kaikki ylimääräinen kysely jätettiin pois.Vanhemmat määräsi mitä tehdään milloinkin.Piste.Heillä auttoi hyvinkin pian.Esim.teillä tuo aamupala.Jospa sopisitte,että vaikka jokatoinen aamu on puuroa,joka toinen leipää ja sitten pidätte siitä kiinni,vaikka muuta haluasikin.Kaverille sanottiin,että liian pienelle ei saa antaa liian paljon valinnanvaraa tai oikeuksia päättää asioista ja tekemisistä,menee jotenkin pienen pää ihan ylikierroksille,eikä sitten osaa käsitellä mitään.

Tiedän myös tapauksen,että vasta iän lisääntyminen rauhoitti.Voimia teille jaksaa ihanan kovatahtoisen lapsenne kanssa!

 

[Kuulostaa tutulta]

Tuo ikä on pahimpia tahtovaiheita lapsen elämässä... Poika koettelee sua ja isäänsä ja teidän tehtävä on ohjata poikaa, että tietää mikä on sallittua ja mikä ei. Todentotta, jos poika esim. haluaa leipää ja teet, mutta vaihtaakin mielensä, niin älä missään nimessä mene siihen mukaan! Sama koskee muita vastaavia tilanteita. Yks keino on yrittää pitää kiinni päivärutiineista ja siitä, että poika syö säännöllisesti ja lepää (jos vaan mitenkään mahdollista, esim. edes piirrettyjä hetken seuraten tms.) jossain vaiheessa päivää. Ja AINA kun poika tekee pahojaan ja uhkailette arestipenkillä tms. rangaistuksella, niin MUISTAKAA myöskin pitää sananne! Jos ette tee niinkun uhkailette, niin kaikki sanoma menee taivaan tuuliin... Ja pojan pää sekaisin kun vanhemmat sanoo yhtä ja tekee toista. Itse oon pitkään pitäny sellasta tyyliä, että jos ei käsky/viesti/kielto mene perille kun kolme kertaa asiasta sanottu, niin sitten tapahtuu jotain muuta! Yleensä muksut siinä kahden, viimestään kolmannen kerran jälkeen tajuaa ja lopettaa. Joskus tajuaa, joskus ei. Ja kun poikaa komennat tai yrität selittää jotain, niin mene polvillesi pojan eteen ja ota hänen käsistään kiinni, näin sanomasi menee paremmin perille, kun jos huudat/selität seisten ja olet ns. lapsesi yläpuolella!

 

[Kuulostaa tutulta]

Niin, pari juttua unohtu!
Tosiaan tehän isännän kanssa päätätte suurimmaks osaks pojan ruokailusta. Eli sinä teet pojalle aamupalaksi mitä milloinkin on tarjolla jne. ja jos ei kelpaa niin anna olla syömättä. Meillä ei aamupaloista tms. tapella, koska muksut tietää saavansa sitä mitä äiti tarjoilee, tietysti kuuntelen muksujen toiveita ja olen jo oppinut mitä kukakin esim. leipänsä päälle haluaa! Ja jos teen puuroa ja alkaa natina, niin sanon vaan, että ole hyvä ja poistu pöydästä, anna muille ruokarauha. Yleensä siinä kohtaa menee suu suppuun ja puuro maistuukin hyvältä
Ja esim just pukeminen sun muu kannattaa tehdä mahdollisimman simppeliks, meillä laitetaan (jos vaan muistan/ehdin) seuraavan päivän vaatteet valmiiks, ja muksut pukee sen mitä on esillä. Itsenäisesti pukevat ulkovaatteista sen, mitä osaavat, ja lopuissa autan.
Ja ehkä yks tärkein homma ulos lähtemisessä ym. on se, ettei olis kiire. Ite syyllistyn siihen, että meinataan myöhästyä paikasta jos toisesta ja joudun hoputtaan muksuja. Lapsille on parempi jos saavat rauhassa tehdä asiat.

 

[vieras]

Olen ihmetellyt jäähypenkkikeskustelua...ei se todellakaan toimi vaativan temperamentin lapsiin vaan pahimmillaan vaan ruokkii huonoa käytöstä.

Toimivammat rangaistukset kehiin, niin on meilläkin saatu tilanne haltuun. Telkkari pois viikoksi, parhaat lelut takavarikkoon, karkkipäivät pois jne. Jäähyä jos on käytetty, niin se on tapahtunut parvekkeella.

En lähtisi 4-vuotiasta varoittamaan kolmea kertaa vaan kertavaroituksen jälkeen heti rangaistus käyttöön. Joistain asioista kuten esim. lyömisestä rangaistus samantien, ei varoituksia. 4-vuotiaan pitä jo ymmärtää, ettei kättä kohoteta. Ja hyvän käytöksen palkitseminen ja siitä keskusteleminen, tosi tärkeää myös.

Ei minusta mikään tuossa kuulosta vielä erityislapselta, mutta erityisesti lyöminen pitäisi saada kuriin keinolla millä hyvänsä.