4-vuotias joka ei pääse leikkiporukoihin...

["mirva"]

Minun nelivuotias lapseni on aina ulkopuolinen leikkiporukoissa. Hän ei ole ollut hoidossa, ainoastaan seurakunnan päiväkerhossa ja nyt minua kovasti harmittaakin, että olisiko osapäivähoito ollut parasta sosiaalistumisen kannalta. Eipä meidän kaupungissa tosin pääse päiväkotiin vain tällaisen takia. Käymme perhekerhoissa ja leikkipuistoissa, mutta emme kyläile useasti muissa lapsiperheissä.

Miten pitää suhtautua kuulee toisten lasten hyljeksivän minun lastani? Hän yrittää mennä leikkiin mukaan, mutta toiset lapset (varsinkin jos lapsia kaksi) huutavat hänet pois leikistä. Minun mielestäni toisten lasten vanhempien pitäisi kehottaa omia lapsiaan ottamaan hänet mukaan leikkiin. Meillä on toinen pienempi lapsi ja nelivuotias kyllä leikkii hänen kanssaan, mutta nelivuotiaalla on vaikeuksia tutustua toisiin lapsiin.

Syksyllä lapsi aloittaa kokopäivähoidon. Toivottavasti hänellä on vielä mahdollisuuksia luoda kaverisuhteita ja oppia leikkimään muiden lasten kanssa. Olen itse ollut koulukiusattu ja rumat arvet on jääneet hyljeksinnästä. En voi pelätä mitään niin paljon kuin lapsieni hyljeksimistä ja syrjään jättämistä. Se on henkisesti murskaavaa, tiedän sen itse.

 

[Pesky Pixie]

Kyllä varmasti on vielä aikaa. Omat lapseni kävivät seurakunnan kerhossa viime syksyyn saakka, eikä heillä ollut muita leikkikavereita oikeastaan kuin toisensa. Kerhossa leikkivät enimmäkseen keskenään, vuoden välein syntyneet sisarukset siis. No, esikoinen oli siis päiväkotiin mennessään 4v 5kk, ja on ystävystynyt tosi hyvin siellä. On saanut monia läheisiä kavereita, ja muutenkin on paljon tekemisissä muiden lasten kanssa. Päiväkodin alkukeskustelussa voit mainita tästä huolestasi ja päiväkodissa voidaan sitten seurata ja tarvittaessa tukeakin ystävyyssuhteiden muodostumista.

 

[ihihiohn]

Kunhan et siirrä omaa stressiä ja ahdistuneisuutta tilanteesta lapseen. Älä surkuttele tai voivottele tilannetta lapselle, vaan kannusta lapsi mukaan. Ton ikäinen ei vielä osaa loukkaantua, eikä kanna kaunaa, mutta aistivat kyllä vanhempien pettymyksen ja häpeän tunteet...

 

["vieras"]

Ehtii vielä hyvin saada omat kaverinsa Olen periaatteessa samaa mieltä, että kaikki mukaan leikkiin. Mutta toisaalta jos vaikka hyvät kaverukset tapaavat leikkipuistossa tai mualla, on aika ymmärrettävää että viihtyvät keskenään.

 

[EnniL]

Tuo on erittäin vaikea asia, lasten luonteille kun ei voi mitään. Toiset ovat sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita vaikka olisivat olleet kouluikään asti kotihoidossa. Et sinä siis ainakaan voi itseäsi syyttää kotiin linnoittautumisesta. Joskus tuntuu, että jos pitäisi valita diabetes tai koulukiusaaminen, niin melkein ottaisi sen diabeteksen (jos lapsi olisi "suosittu") koska se on henkisesti todella rankkaa olla kiusattu/hyljeksitty. Usein on vaikeaa tietää ulospääsyä. Minusta se on ikävää jos toisten lasten vanhemmat vain katsovat vierestä eivätkä puutu mitenkään tähän hyljeksimiseen.

 

[bud]

Vaikea uskoa, että aina kaikki muut lapset huutaisivat lapsesi pois leikeistä? Siis ihan aina? Eikö koskaan onnistu leikki? Koita vähän rohkaista lasta ja saada hänen itsetuntoaan kasvatettua. Lapset kyllä osaavat olla julmia, mutta valtaosa on ihan tavallisia lapsia kuitenkin. Jos omasi on ihan tavallinen lapsi, kyllä hän vielä tulee pärjäämään.

 

["mirva"]

Kunhan et siirrä omaa stressiä ja ahdistuneisuutta tilanteesta lapseen. Älä surkuttele tai voivottele tilannetta lapselle, vaan kannusta lapsi mukaan. Ton ikäinen ei vielä osaa loukkaantua, eikä kanna kaunaa, mutta aistivat kyllä vanhempien pettymyksen ja häpeän tunteet...

Tänään valitettavasti näin lapseni ilmeestä kuinka pettynyt hän oli kun hänet haluttiin leikistä pois. Iltapalallakin hän mainitsi kuinka halusi leikkiä kahden paikalla olleen lapsen kanssa ja nämä eivät halunneet häntä mukaan. Minä vain ihmettelen, että miksi näiden toisten vanhempien ei tullut sanottua omille lapsilleen, että ottakaapas nyt tuo "Emma" mukaan leikkiin. En tiedä aistiiko lapseni minusta tätä asiaa, mutta kyllä minulla tuli niin pala kurkkuun ja asia on vaivannut minua todella paljon.

 

[Kerpele]

No... Mä sanoin siskolle aikoinaan kun ekaluokkalaisena ei häntä huolittu mihinkään leikkeihin (ottakaa toki huomioon että olin itse silloin 11-vuotias) että lopettaa mukaan kerjäämisen. Keksii leikkejä vaikka itsekseen, ja lupasin, että jos tekee näin niin tulee kyllä saamaan kavereita.

Meni siinä vuoden päivät. Mutta sitkeä tyttö, leikki yksinään. Alkoi saamaan pikkuhiljaa kavereita kun huoli omiin leikkeihinsä muita lopulta mukaan. Yläasteelaisena sanoikin että uskomatonta että on koskaan ollutkaan vaikeuksia saada kavereita kun oli "suosituimpia" tyttöjä koulussa.

 

[Pesky Pixie]

Vaikea uskoa, että aina kaikki muut lapset huutaisivat lapsesi pois leikeistä? Siis ihan aina? Eikö koskaan onnistu leikki? Koita vähän rohkaista lasta ja saada hänen itsetuntoaan kasvatettua. Lapset kyllä osaavat olla julmia, mutta valtaosa on ihan tavallisia lapsia kuitenkin. Jos omasi on ihan tavallinen lapsi, kyllä hän vielä tulee pärjäämään.

Tota mäkin jäin vähän miettimään... miten ap seurakunnan kerhossa, leikkiikö lapsi siellä muiden lasten kanssa?

 

[Kerpele]

[QUOTE="mirva";23452904]Tänään valitettavasti näin lapseni ilmeestä kuinka pettynyt hän oli kun hänet haluttiin leikistä pois. Iltapalallakin hän mainitsi kuinka halusi leikkiä kahden paikalla olleen lapsen kanssa ja nämä eivät halunneet häntä mukaan. Minä vain ihmettelen, että miksi näiden toisten vanhempien ei tullut sanottua omille lapsilleen, että ottakaapas nyt tuo "Emma" mukaan leikkiin. En tiedä aistiiko lapseni minusta tätä asiaa, mutta kyllä minulla tuli niin pala kurkkuun ja asia on vaivannut minua todella paljon.[/QUOTE]

Mutta siis nyt kun on omat lapset, ja olen tuosta menneestä kasvanutkin.. Niin en tiedä mitä tekisin. Sattuisi varmasti niin pirusti jos omaa lasta ei huolittaisi leikkeihin..

 

["vieras"]

Oletko tehnyt tuttavuutta muiden vanhempien kanssa? Monesti se on ensimmäinen askel kotihoidetulle saada kavereita ja esim. pyttää kyläilemään.

 

["mirva"]

Tota mäkin jäin vähän miettimään... miten ap seurakunnan kerhossa, leikkiikö lapsi siellä muiden lasten kanssa?

Ei kuulemma kerhossa oikein leiki. On ollut siellä vasta muutaman kuukauden ja se on todella iso ryhmä. Luulen, että hän vierastaa isoja kaveriporukoita ja pitäisi olla joku helppo aloitus, mutta kun useimmissa perheissä täällä on aika paljon lapsia ja kun olen kutsunut kerhokavereita kylään niin sitten sieltä on tullut iso porukka ja minun lapseni on hieman seinäruusuna siinä.
Kyllä hän on yhdessä kerhossa (toisella paikkakunnalla) leikkinyt yhden lapsen kanssa, mutta emme asu enää siellä.

 

[bud]

Tota mäkin jäin vähän miettimään... miten ap seurakunnan kerhossa, leikkiikö lapsi siellä muiden lasten kanssa?

Niin.. luulen, että ap:n lapsella on heikko itsetunto ja tietyn tyyppiset lapset sitten ottavat silmätikuksi. Ja ap, lapsi ihan varmasti aistii sinusta, että asia on ongelma, niin kuin se tietysti onkin..lapset on taitavia, ei niiltä pysty salailemaan.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="mirva";23452904]Tänään valitettavasti näin lapseni ilmeestä kuinka pettynyt hän oli kun hänet haluttiin leikistä pois. Iltapalallakin hän mainitsi kuinka halusi leikkiä kahden paikalla olleen lapsen kanssa ja nämä eivät halunneet häntä mukaan. Minä vain ihmettelen, että miksi näiden toisten vanhempien ei tullut sanottua omille lapsilleen, että ottakaapas nyt tuo "Emma" mukaan leikkiin. En tiedä aistiiko lapseni minusta tätä asiaa, mutta kyllä minulla tuli niin pala kurkkuun ja asia on vaivannut minua todella paljon.[/QUOTE]

Mä itse yritän välttää tilannetta, jossa mä sanon omalle lapselleni, että teidän täytyy ottaa "Emma" mukaan leikkiin. Koska se ei ole reilua "Emmaa" eikä omaa lastani tai hänen kaveriaankaan kohtaan, että minä heidät pakotan leikkimään yhdessä. Koska enhän voi edes tietää, miksei lapseni halua jonkun tietyn lapsen kanssa leikkiä.

Olimme tämän asian edessä juuri, kun tiesin, että päiväkodissa oli eräs hiukan hyljeksitty tyttö, joka kukaan ei halunnut leikkiin. Kun kyselin omalta lapseltani, niin hän sanoi, että ko. tyttö haluaa aina leikkiä vauvaa, eikä se leikki taas huvita muita. yritin neuvoa, että jos te välillä leikkisitte vauvaa hänen kanssaan ja välillä muutakin. No, tyttöni sanoi, että hänelle tulee outo olo kun tuo toinen tyttö vinkuu ja makaa maassa leikkien vauvaa. Silloin sanoin, että ei hänen kanssaan tietenkään ole pakko leikkiä, varsinkaan sellaisia leikkejä, jotka eivät omasta mieletään tunnu mukavalta. Myöhemmin sain mahdollisuuden vahvistaa omien lapsieni ja tämän hyljeksityn tytön välejä kun he tapasivat toisiaan ulkona, ulkona leikit sujuvat paremmin ja yhteistä mukavaa tekemistä löytyy enenmmän. Sen jälkeen tietääkseni tämä vieras tyttö ja omat tyttäreni ovat leikkineet enemmän päiväkodissakin.