A
antaa tulla lunta tupaan
Vieras
Voitte haukkua ihan vapaasti, mutta ilmoitan julkisesti ja anonyymisti tämän asian.
Esikoinen on siis yli 5 v, kohta 6 v.
Hän on terve, normaali lapsi. Hän ei ole ylivilkas tms.
Hän on osa-aikaisena päiväkodissa.
Ja minä olen kotona hoitovapaalla , nuoremman lapsen kanssa.
EN ole masentunut.
EN ole ahdistunut, enkä ole uupunut.
Kotona lapsille on ruokaa ja puhtaat vaatteet ja kaikki se mitä pitääkin normaali kodissa olla....
Selviän oikein mainiosti arjesta molempien lasten kanssa, ja silloin kun isompi on lomalla pk:sta, ei ongelmia ole.
Jaksan lukea satuja, leikkiä, viedä ulos ja harrastamaan ja touhuamaan.
Mutta miksi se lapsi sitten on sysätty äidin sylistä kovaan ja kylmään päiväkotiin?
Minä täällä laiskana makaan ja leikin nuoremman kanssa ja isompi on sysätty pois tästä kaikesta? Enkö rakasta lastani? Olinko masentunut kun hän syntyi?
Onko esikoinen vammainen tai ylivilkas? ONko nuorempi vammainen tai muutoin vaativa lapsi eikä minun voimavarat sitten riitä?
Miksi tein toisenkin lapsen kun en kahdesta sitten selviä?
Vastauksia, vaikka tuskin teitä kiinnostaa, mutta sanon silti:
-Lapsi on pk:ssa siksi, että hän on JO YLI 5 v ja tarvitsee, hän kaipaa, ikäistään leikkiseuraa, eikä meillä täällä ole sitä.
-emme asu maalla, korvessa, joten ei kannata ehdottaa että muuta kaupunkiin. asumme kaupungissa, mutta silti: lapsella ei ole ketään leikkikaveria täällä eikä meillä ole sellaista sukulaisten tai ystävien verkostoa, jossa olisi kaverisuhteita lapselle.
-Kerho osoittautui riittämättömäksi lapselle, joka oli ollut päiväkodissa ennen vauvan syntymää.
-Lapsi on arka, ja tarvitsee rohkaisua jotta pärjäisi ikäistensä lasten seurassa eikä tulisi kiusatuksi. Kaverisuhteiden kanssa tarvitsee apua ja tukea, rohkaisua, koska on niin arka ja ujo. Kerhotädillä ei tähän ollut osaamista, ja kerhoryhmässä oli siis yksin.
- Kotona pienemmän rytmin kanssa ollaan aika jumissa.
- Jos hän olisi kotona , olisi oikeasti aika tylsää:
Kun on vapaalla päiväkodista ja viikonloppuisin se menee näin:
aamupala on noin klo 8 ja sen jälkeen ollaan kotona ja sitten kotipihalla ehkä tunti. Kauemmaksi ei voi mennä, koska pienempi ei jaksa valvoa, ja on nälkäinen.. eli nuoremmalle ruoka jo klo 10-11. Sen jälkeen hän menee päiväunille. Ja nukkuu useamman tunnin, 2-3 h.
Kuka haluaa leikkiä yksin ulkona?
Kuka jaksaa leikkiä äidin kanssa joka pv?
Ja vaikka minä äitinä miten leikkisin, en ole ikätoveri, en ole lapsiryhmä, ikätoverien muodostama ryhmä.
päiväunien jälkeen ja ruokailujen jälkeen voimme ulkoilla tai käydä asioilla, mutta illalla leikkipuistot ovat aika tyhjiä, olemme kolmestaan siellä.
Aamupäivän aikaan leikkipuistoissa on vain perhepäivähoitajia noin max 3 vuotiaiden kanssa, ja pph:n lapset leikkivät keskenään, pph:t tässä kaupungissa eivät anna "ulkopuolisten" lasten tulla mukaan leikkiin eivätkä anna omien hoitolastensa mennä leikkimään "ulkopuolisten" kanssa. Riippumatta siitä minkä ikäisestä lapsesta on kyse: pienempi ei voi siis hakeutua pp-hoidossa olevien lasten leikkeihin, mutta ei myöskään tuo isompi. Vaikka seisoisin vieressä eikä mitään riitoja ole ollu eikä ole tulossa... eivät pysty edes ottamaan kontaktia, kun hoitaja hakee omansa sinne omaan ryhmäänsä.
En kuvittele. Koettu on.
Lyhyesti:
melkein 6 ikävuotta lähentelevä lapseni on päiväkodissa siksi, että siellä hän saa kavereita, sosiaalisen viitekehyksen, oppii toimimaan ryhmässä muiden kanssa, pitämään puolensa jne. jotta pärjää sitten esikoulussa ja koulumaailmassa.
Uskomatonta mutta totta, lapsi viihtyy pk:ssa ja on pidetty lapsi, saanut paljonlaisesti kavereita.
Miksi näin ei ollut kerhossa? Sitäkin kun yritettiin ennen päiväkotia!
Lapseni ei vie kenenkään toisen tai enemmän tarvitsevan lapsen paikkaa päiväkodissa.
Siellä ei ollut penkkiä, siellä ei ollut lokerikkoa, jossa luki jonkun toisen lapseni nimi. joka poistettiin lapseni tullessa.
Hän on ihan omalla paikallaan.
Tiedän, että herätän pahennusta ja selän takana juoruilua tässä pienessä kylässä tällä kummallisella, ainutlaatuisen omituisella hoitojärjestelyllä. Mutta ennen tätä siis yritettiin löytää kerhoista ja harrastuksista kavereita, eikä onnistuttu.
Näissä kerhoissa lapset leikkivät niiden lasten kanssa,joiden äidit olivat keskenään kavereita.
Koska mulla ei ollut ketään kaveri-äitiä, ei lastani huolittu kenenkään joukkoon.
Esikoinen on siis yli 5 v, kohta 6 v.
Hän on terve, normaali lapsi. Hän ei ole ylivilkas tms.
Hän on osa-aikaisena päiväkodissa.
Ja minä olen kotona hoitovapaalla , nuoremman lapsen kanssa.
EN ole masentunut.
EN ole ahdistunut, enkä ole uupunut.
Kotona lapsille on ruokaa ja puhtaat vaatteet ja kaikki se mitä pitääkin normaali kodissa olla....
Selviän oikein mainiosti arjesta molempien lasten kanssa, ja silloin kun isompi on lomalla pk:sta, ei ongelmia ole.
Jaksan lukea satuja, leikkiä, viedä ulos ja harrastamaan ja touhuamaan.
Mutta miksi se lapsi sitten on sysätty äidin sylistä kovaan ja kylmään päiväkotiin?
Minä täällä laiskana makaan ja leikin nuoremman kanssa ja isompi on sysätty pois tästä kaikesta? Enkö rakasta lastani? Olinko masentunut kun hän syntyi?
Onko esikoinen vammainen tai ylivilkas? ONko nuorempi vammainen tai muutoin vaativa lapsi eikä minun voimavarat sitten riitä?
Miksi tein toisenkin lapsen kun en kahdesta sitten selviä?
Vastauksia, vaikka tuskin teitä kiinnostaa, mutta sanon silti:
-Lapsi on pk:ssa siksi, että hän on JO YLI 5 v ja tarvitsee, hän kaipaa, ikäistään leikkiseuraa, eikä meillä täällä ole sitä.
-emme asu maalla, korvessa, joten ei kannata ehdottaa että muuta kaupunkiin. asumme kaupungissa, mutta silti: lapsella ei ole ketään leikkikaveria täällä eikä meillä ole sellaista sukulaisten tai ystävien verkostoa, jossa olisi kaverisuhteita lapselle.
-Kerho osoittautui riittämättömäksi lapselle, joka oli ollut päiväkodissa ennen vauvan syntymää.
-Lapsi on arka, ja tarvitsee rohkaisua jotta pärjäisi ikäistensä lasten seurassa eikä tulisi kiusatuksi. Kaverisuhteiden kanssa tarvitsee apua ja tukea, rohkaisua, koska on niin arka ja ujo. Kerhotädillä ei tähän ollut osaamista, ja kerhoryhmässä oli siis yksin.
- Kotona pienemmän rytmin kanssa ollaan aika jumissa.
- Jos hän olisi kotona , olisi oikeasti aika tylsää:
Kun on vapaalla päiväkodista ja viikonloppuisin se menee näin:
aamupala on noin klo 8 ja sen jälkeen ollaan kotona ja sitten kotipihalla ehkä tunti. Kauemmaksi ei voi mennä, koska pienempi ei jaksa valvoa, ja on nälkäinen.. eli nuoremmalle ruoka jo klo 10-11. Sen jälkeen hän menee päiväunille. Ja nukkuu useamman tunnin, 2-3 h.
Kuka haluaa leikkiä yksin ulkona?
Kuka jaksaa leikkiä äidin kanssa joka pv?
Ja vaikka minä äitinä miten leikkisin, en ole ikätoveri, en ole lapsiryhmä, ikätoverien muodostama ryhmä.
päiväunien jälkeen ja ruokailujen jälkeen voimme ulkoilla tai käydä asioilla, mutta illalla leikkipuistot ovat aika tyhjiä, olemme kolmestaan siellä.
Aamupäivän aikaan leikkipuistoissa on vain perhepäivähoitajia noin max 3 vuotiaiden kanssa, ja pph:n lapset leikkivät keskenään, pph:t tässä kaupungissa eivät anna "ulkopuolisten" lasten tulla mukaan leikkiin eivätkä anna omien hoitolastensa mennä leikkimään "ulkopuolisten" kanssa. Riippumatta siitä minkä ikäisestä lapsesta on kyse: pienempi ei voi siis hakeutua pp-hoidossa olevien lasten leikkeihin, mutta ei myöskään tuo isompi. Vaikka seisoisin vieressä eikä mitään riitoja ole ollu eikä ole tulossa... eivät pysty edes ottamaan kontaktia, kun hoitaja hakee omansa sinne omaan ryhmäänsä.
En kuvittele. Koettu on.
Lyhyesti:
melkein 6 ikävuotta lähentelevä lapseni on päiväkodissa siksi, että siellä hän saa kavereita, sosiaalisen viitekehyksen, oppii toimimaan ryhmässä muiden kanssa, pitämään puolensa jne. jotta pärjää sitten esikoulussa ja koulumaailmassa.
Uskomatonta mutta totta, lapsi viihtyy pk:ssa ja on pidetty lapsi, saanut paljonlaisesti kavereita.
Miksi näin ei ollut kerhossa? Sitäkin kun yritettiin ennen päiväkotia!
Lapseni ei vie kenenkään toisen tai enemmän tarvitsevan lapsen paikkaa päiväkodissa.
Siellä ei ollut penkkiä, siellä ei ollut lokerikkoa, jossa luki jonkun toisen lapseni nimi. joka poistettiin lapseni tullessa.
Hän on ihan omalla paikallaan.
Tiedän, että herätän pahennusta ja selän takana juoruilua tässä pienessä kylässä tällä kummallisella, ainutlaatuisen omituisella hoitojärjestelyllä. Mutta ennen tätä siis yritettiin löytää kerhoista ja harrastuksista kavereita, eikä onnistuttu.
Näissä kerhoissa lapset leikkivät niiden lasten kanssa,joiden äidit olivat keskenään kavereita.
Koska mulla ei ollut ketään kaveri-äitiä, ei lastani huolittu kenenkään joukkoon.
Enkä muutenkaan ymmärrä näitä "kivittäkää minut"-aloituksia.