40 ja luopuminen toiveista

[Yksi vaan]

Neljänkympin kriisi - onko sitä?

Ajattelin joku aika sitten elämääni taaksepäin – täytin 40. Yritin tunnustella tuntojani ja miettiä missä se kriisi on? Kun ei tuntunut tulevan. 30 v kriisi minulla oli ja raju. Murrosikä menikin huomaamatta.

Pohdin 30 kriisiäni ja tajusin sen olleen luopuminen nuoruudesta. Viimeistään siinä vaiheessa on ruvettava aikuiseksi. Kaikki nuorisoalennuksen loppuvat (Kilroy, pankkien tilijutut) tuossa 25-27-28 iässä – eli 30 v on aikuinen. Löysin ekat harmaani – ja se oli paha kolaus se. Keski-ikäkäin jo muistutti itsestään.

Tätä vasten tajusin 40 kriisini: se on hiljaista suremista. Ei niin rajua kuin tuo nuoruudesta luopuminen 30-vuotiaana, vaan hiljaista alistumista. Olisin halunnut perheen - eli puolison ja lapsia. Nyt se on myöhäistä. Kolmikymppisenä vielä uskoin siihen ja aikaa tuntui olevan. Olin varma, että joku minuunkin rakastuu niin, että haluaa lapsiakin kanssani.

Parisuhde toki - mutta aikani tuolla treffipuolellakin seikkailtuani niin tulin siihen tulokseen, että tämän ikäiset miehet eivät enää lapsia halua. Miehet yleensä. Olisi pitänyt huijata jolta kulta ne siemenet, eikä olla näin kiltti ja ottaa huomioon miehenkin halut ja toiveet. Tyhmä olen.

Lapsi-ajatuksesta on pakko jo luopua. Ikä loppuu. Tämä on niin suuri tuska minulle, että nippa nappa uskallan ja pystyn sitä itse ajattelemaan. Niille ikuisille kysyjille hymyilen vain aurinkoisesti tuskani peittäen, ja kerron että en ehdi. Pitää rakentaa uraa, tehdä ylempi korkeakoulututkinto, matkustella vielä siellä ja täällä (kaikki korviketta – täytyyhän se energia jonnekin purkaa) - elämä on upeaa. Muuten rupeaisin itkemään.

Toisaalta kun lukee näitä parisuhdekiemuroita, niin en tiedä ... hyvin harva on onnellinen näköjään. Oli sitten yksin tai yhdessä.

Jotenkin toisilla näyttää olevan koko ajan kierroksessa 2-3 rakastajaa/salarakasta ja sitten iso joukko jää ihan ilman. Pitäisi olla ahne ja kova ja vain ottaa. Niin se näyttäisi parhaiten toimivan. Kuitenkin.

 

[Puja-rituaali]

Olen minäkin käynyt melko rajun 40-kriisin ja selvinnyt siitä voittajana. Perhe hajosi avioeroon, mutta sain kuitenkin pitää luonani kaksi ihanaa lasta.

Hieno ura ja matkustelu on jäänyt väliin yh-urani takia.
Ehtiihän sitä vielä, jos haluan. ""Kesää on vielä paljon jäljellä, vielä on kauniita päiviä...""

Sinäkin voit olla lasten tekemisissä niin paljon kuin haluat.
Oletko vielä lupautunut yhdenkään lapsen kummiksi?
Olen joskus harkinnut ryhtyväni Plan-kummiksi, mutta en sitten kuitenkaan. Eihän siinä tarvitse sitoutua kuin lähettämään pienen summan tilille kuukaudessa. Saat vastalahjaksi paljon. Tuskin olet tietämätön tästä hienosta avustustoiminnasta. Kaduilla ja jokapuolella järjestön edustajat kävelevät vastaan. Pysähdy joskus kiireeltäsi juttelemaan noiden ihmisten kanssa.

Ei ikäkriiseissä tarvitse mistään luopua. Luin vielä tänä aamuna suosikkisarjana Sydämen asialla jälkeen kirjastosta lainaamaani kirjaa Rakkauden taito/Don Miguel Ruiz.
Takakannessa lukee seuraavaa:

""Kun opimme rakastamaa itseämme ja muita sellaisina kun olemme, emme enää tunne tarvetta hallita toisiamme tai etsiä onnea ulkopuolelta. Kun löydämme rakkauden sisimmästämme, elämästämme tulee onnen ja rakkauden ilmentymää.""

Kirjaa kertoo intiaania tuhansien vuosien viisauksia.
Samat asiat löytyvät kristinuskosta, mutta asioita on mukava ajatella monelta kantilta.

Meidän kaikkien sisällä asuu kirjan mukaan Loinen eli Tuomari. Sinä itse syyllistät itseäsi etkä näe elämän kauneutta.

Ehkä vasta nyt olet pysähtynyt elämässäsi miettimään isoja asiotta. Ei sinulla ole kiirettä minnekään. Elämäsi on ihan hyvällä mallilla. Jos kaipaat lapsia, niin eronneita yh-miehiä on maailmalla pullollaan.

Minä viihdyn erittäin hyvin yksineläjänä. Tässä elämäntavassa on paljon hyviä puolia. Katsoimme eilen tyttäreni kanssa Jessica Simpsonin avutonta elämää sotkujen keskellä. Lehtien mukaan Nick alkaa olla kypsä koko avioliittoon. Aamulla huomasin ihmeekseni, että koti oli siisti. Sängyt pedattu ja vessassa hinkattiin Cifillä paikkoja puhtaaksi. Ehkä sinäkin saat irti noista hömppäsarjoista.
Nukahdin sitten eilen sohvalle kesken Sinkut Miamissa sarjaa. Siellä 32-vuotias yh-äiti (muusikko) ei ole vielä heittänyt toivoaan löytää Mr. Right.

Minun Mr. Right voi nykyään melko hyvin. Nauroin eilen sydämeni pohjasta tyttären jutuille. Isillä ja hänellä suhde toimii nykyään asteikolla 10+.

Avioerossakin on paljon hyviä puolia. En olisi onnistunut kasvattajana näin hyvin, jos olisin kärsinyt allergikkona tupakoivan ja kaljaa lipittävän miehen vierellä.

IL ja IS:n nettilehdissä ei ollut oikeastaan mitään luettavaa.
Pistäydyn vielä Kristallipallopalstalla ja sitten lähden Alepaan. Jääkaapissa on taas typötyhjää. Ehkä yhtä tyhjää kuin minun päässä.

 

[yksi vaan]

Täytyypä etsiä tuo kirja.

On minulla kaksi kummipoikaa ihan täällä Suomessakin ja ihania sisarusten lapsia. Mutta. No.

Vierailla mailla ei ole kummilapsia - mutta olen kyllä tehnyt töitä nuorten parissa. Walker'sissa vapaaehtoistakin.

Kai tämä haikeus / suru iski, kun kuulin pari päivää sitten, että minusta on täti taas tulossa.

 

[Puja-rituaali]

Kerroit, että sinusta on taas tulossa täti eli sisaruksistasi joku saa vauvan. Totta kai se herkistää mielen ja kouraisee syvältä.

Minäkin heräsin aamulla uneen, jossa olin valtavan onnellinen. Suukottelin ja halasin inanalle tuoksuvaa vauvaa. En saanut herätessäni selvää kenen vauvasta oli kyse. Ei se siinä unessa mitään merkinnytkään.

Ehkä sinäkin saat hoitaa tuota uutta vauvaa ilosta riemuiten.
Iäni puolesta olen jo isoäiti-ikäkaliberia. En pode vauvakuumetta. Olen suurperheestä kotoisin ja saanut lasten hoidosta tarpeekseni. Sisarukseni ovat jo mummeja.

Sinuna lähtisin shoppailemaan vauvaosastoille. Ei sinullakaan vielä lapsenteko ole myöhäistä. Eikö Erja Häkkinenkin saanut vauvan sinun ikäisenä.

 

[Kaikki aikanaan]

Tämä ei tietenkään sinua alkuperäistä auta, mutta on naisia, jotka isoon ääneen huutavat, etteivät ole kypsiä äidiksi ja että sitten vasta perhe, kun on ammatit, asunnot yms. hankittu. Kun on rahaa, pitää vielä matkustella ja nähdä maailmaa. Kolmekymmentä on pian sivuutettu ja hedelmällisyys laskenut puoleen. Joidenkin julkkisten ""yli-ikäisinä"" hankkimat lapset ovat esimerkkinä nuoremmille.

Kolmikymppinen laskee, että vielä on 15 vuotta aikaa lapsen hankintaan, mutta sepä ei olekaan niin. Kai siinä joku tarkoitus on, että nainen on hedelmällisimmillään parissakymmenissä ja jos on lapsen hankkinut nuorena, säilyy hedelmällisenä pitempään. Lapsi ei ole projekti muiden joukossa. Jos lapsen haluaa, se on hyvä hankkia ajoissa ja sitten vaikka tinkiä jostain muusta.

 

[ap]

Niinpä. Mun olisi pitänyt tinkiä kiltteydestä ja rehellisyydestä ja vain ryöstää ne siemenet. Kadun, että en tehnyt niin.

 

[Kassandra]

Voit vieläkin ehtiä hyvällä onnella...

 

[karva kuono44]

no nii... mitä sinä hyvä ihminen...hae helvetissä ne siemenet ja rupee elää,mitä oikein odotat...että joku tuo ne sulle ja muut asiat..ei se vaan niin mene...tässä sulle neuvo..listaa omat haaveet ja pane toimeksi ja lopeta tuo iänikuinen itku..sitähän olet tehnyt jo 40 vuotta nyt päätät jumaluta shifonki ylle ja hae se elämäsi mies..luulen että sulle löytyy mies sen minkä haluat ja lapsikin kaupan päälle..elä..elä...elä...elä...

 

[Julietta]

Kriisi on merkki muutoksen tarpeesta. TEE sille ihmissuhdeasialle nyt jotakin. Todistettavasti on miehiä, jotka haluavat lapsia. Etsi sellainen. Varmimmin se onnistuu, kun laitat netissä haun päälle ja tapaat PALJON miehiä. Eipähän sitten tarvitse loppuelämää harmitella, ettei tullut edes yritettyä.

Joku kommentoi syyttävästi, että miksi pitää hankkia koulutus, työ ja ihmissuhde, ja jättää lasten hankkiminen vanhemmalle iälle. No eipä toisaalta kouluttamattomia yksinhuoltajiakaan täällä netissä kehuta, joten siinä mielessä et voi kuitenkaan olla kaikille mieliksi.

 

[Kaikki aikanaan]

En ollut syyttävä vaan toin esille nykyajan ajattelumallin, tämän kuluneen fraasin: kaikki heti minulle nyt.

Ei kai lapsettoman koulutetun vaihtoehtona ole pelkästään kouluttamaton yksinhuoltaja. Itse olen koulutukseltani FM (jos sillä nyt on jotakin merkitystä), neljästä lapsesta kaksi on tehty kesken opintojen ja opinnotkaan eivät juuri viivästyneet, kummallakaan.

Tiedän kaksi työkaveriani, toinen sai ensimmäisen lapsensa 44-vuotiaana ja toinen, joka oli luopunut jo kokonaan toivosta, oli vuotta nuorempi. Molemmilla on miehet.

Hanki mies ja tee lapsi.

 

[ap]

Sepä se. Olen 40 vee enkä vieläkään tiedä miten niitä miehiä hankitaan? Se on mysteeri.

[Yritystä on... mm. yksi avoliitto....mutta täytyy sanoa, että ilmeisestikään en osaa. ;-) ]

 

[40 ja kaikki vielä mahdollista]

Kulunut klishee, mutta totta kuitenkin: Parempi kuitenkin yksin kuin vaikkapa huonossa parisuhteessa. Muiden elämää voi katsoa kadehtien, mutta kaikilla meillä on kuitenkin omat murheemme kannettavana. Ruoholla vain on tapana näyttää vihteämmältä aidan toisella puolella. Jos ollaan parisuhteessa/perheellisiä, haikaillaan vapautta, huoletonta elämää ja itsenäisyyttä; jos taas sinkkuja, etsitään partneria ja uneksitaan perheen perustamisesta.

Itselläni tuo 40 lähestyy uhkaavasti. Mies löytyi viisi vuotta sitten ja sen myötä uusperhekuvio, joka ei ihan itsekseen suju (eli vaikka onni elämääni tulikin, on sitä ylläpitääkseen myös tehtävä töitä). Vuosi sitten sain ylipuhuttua miehen vielä kerran lapsentekoon (itselläni ei omia lapsia ole), mutta toistaiseksi olemme lähtöruudussa. En missään nimessä usko pelin vielä olevan menetetty, mutta sen ymmärrän nyt, että aiemminhan tähän olisi pitänyt ryhtyä. En kuitenkaan olisi missään tapauksessa voinut tehdä tällaista päätöstä itsekkäästi ilman toisen suostumusta - kyllähän näin iso asia päätetään yhdessä jos parisuhdetta aiotaan jatkaa.

Tädiksi tulemisen aiheuttamat samanaikaiset ilon ja surun tunteet tunnen myös hyvin. Ja niin tuntevat monet sinkkuystävänikin, eli et todellakaan ole yksin. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi vain tädiksi jäädä, on vaihtoehtoja miehenmetsästyksen lisäksi ainakin kansainvälinen adoptio tai hedelmöityshoito. Mikset tässä tilanteessa tekisi ensin toivomaasi lasta ja etsisi sitten sille hyvää isää ja itsellesi elämänkumppania?

Onnea eteenpäin!

 

[Lapsen oi saada 40-vuotiaana...]

Haikeus ja luopuminen kuuluvat kai osaltaan ihmisen vanhenemisprosessiin, tietty surumielisyys, tieto kaiken loppumisesta joskus... Näitä tunnen minäkin.

Varsinaisesti ajattelin kirjoitta sinulle lapsen saamisesta veilä ns. kypsemmällä iällä. Neljäkymmenvuotiaana ja sitäkin vanhempana ei todellakaan ole poissuljettu mahdllisuus tulla äidiksi!

Omalla kohdallani vajaa kymmenen vuotta raskasta avioliittoa (kulissit hyvät, mutta se muu...) riitti minulle enkä ole koskaan halunut enkä halua asua enää kenenkään kanssa (lapset asia erikseen). Kuitenkin kaipasin toista lasta, jonka sain 41-vuotiaana ja joka on elämäni paras asia.
En huijannut ketään, vaan lapsen ""isä"" tiesi toiveistani ja suostui ""isäksi"". Lupasin olla vaatimatta elatusmaksuja tai häiritä häntä millään muullakaan tavoin - ja lupaukseni olen pitänyt. Hän tietää lapsesta ja lapsi hänestä, on joskus tullut tapaamaan, mutta siinä kaikki.

Tiedän useita, jotka ovat saaneet lapsen yli 40-vuotiaana. Nykyään yksinäiset naiset voivavat saada myös Suomessa keinohedelmöityksen (90-luvun alkupuolella minun olisi pitänyt lähteä hakemaan sitä ulkomailta) tai adoptoida lapsen ulkomailta. Itse adoptoisin kolammenkin, mutta ikäni estää jo sen. Ai niin, niille, jotka nyt sanovat minun elävän yh-maksuilla tai muilla tuilla, voin kertoa, että elätän jäkimmäisen lapseni myöskin ilman valtion tukea, käyn työssä ja maksan suht kovaa veroprosenttia.

Sinulle alkuperäinen - jos elämä ilman lasta voi olla yhtä onnelista kuin lasenkin kanssa, mutta ikäsi raskaaksi tulemiselle ei ole este.

 

[anteeksi painovirheet]

jatkoa siis edelliseen kirjoitukseeni... eli anteeksi lukuisat kirjoitusvirheeni, jotka kai johtuvat myöhäisestä ajankohdasta ja siitä, että en lukenut lähettämääni tekstiä toistamiseen.. Viimeisen lauseen tulisi olla kaiken lisäksi vielä ilman ""JOS""- sanaa.

 

[anni]

ap:n teksti oli suoraan kuin omasta elämästäni. Vastaukset ovat olleet hyviä, mutta niistä puuttuu se asia, että kun ei ole lapsia, niin ei ole, ja se tuntuu todella kamalalta asialta. Itsellänikin on avioero takana, mutta jos siitä liitosta olisi edes lapset, tuntisin, etten olisi jäänyt niin paljosta paitsi. Nyt jään. Olen juuri itse eronnut 4vuotta kestäneestä suhteesta (siis avioeron jälkeen) ja tuntuu siltä, ettei tässä elämässä näytä onnistuvan yhtään mitään ja lopputulos on se, että olen yksin.

 

[ap]

<<lapsen ""isä"" tiesi toiveistani ja suostui ""isäksi""

Pakko kysyä, että miten ihmeessä löysit tällaisen miehen? Olen itsekin tuota pohtinut, mutta miten löytää joku toinen, joka myös haluaisi lapsen? Edes jollakin tasolla. Ei sitä nyt voi oikein ruveta vain kyselemäänkään?

 

[vastaus alkuperäiselle]

No, rehellisesti sanoen laittamalla pari kirjeenvaihtoilmoitusta lehteen (silloin ei ollut nettiä)..eli nyt se olisi netti-ilmoitus, joka on paljon yksinkertaisempi ja nopeampi tapa. Siis en todellakaan hakenut ""isää"", vaan mahdollista ystävää. Vastauksia tuli, joista suurin osa oli vastoin yleistä käsitystä ihan fiksuja - jopa tapaamisen jälkeenkin.

Kyseinen lapseni ""isä"" ei edes ollut ainoa mahdollisuus. Joukossa oli myös ns. kunnon mieheiä, jotka olisivat olleet halukkaita vielä ""toisellakin/kolmannellakin"" kierroksella saamaan lapsia sekä perustamaan vakavahenkisen parisuhteen. Taisin olla sikäli hölmö, kun en rakastunut korviani myöten heihin, vaan tällaiseen enemmän boheemiin...

Lopuksi: hyvin aktiivinen pitää olla itse, sillä - sen huomasin - kukaan ei tule kotoa hakemaan. Jos ei lapsia haluavaa miestä heti löydy, ei pidä lannistua, sillä seuraavalla kerralla joukossa voi olla heitä parikin.

P.S. Eräs tuttavani ja pari sukulaistani ja myös työtoveriani ovat saaneet lapsen veilä reilusti yli 40-vuotiaana, joten ikäsi ei todellakaan ole este millekään! Kaikkea hyvää koko sydämestäni toivottaen!

 

[mysteeristä]

Ap. miehen hankkiminen on ainakin minulle maailman yksinkertaisin juttu. Olen saanut koko ikäni juosta miehiä karkuun. Luulen, että olen lopulta ratkaissut mysteerin, millä miehiä pidetään loitolla.
Jos taloudellinen tilanteesi on ihan hyvä eikä yksinhuoltajuus pelota, niin lapsen hankkiminen ei ole ongelma. Tervetuloa yh-palstalle. Siellä minäkin olen viihtynyt niin kauan kuin Ellit on ollut olemassa.