5,5v pyysi minua sanomaan kerhotädeille tänään

[vieras]

että häntä harmittaa, kun siellä puhutaan niin paljon Jeesuksesta ja kuolemasta. Sanoi, että häntä alkaa harmittaa ne jutut. Eli ilmeisestikin siis pelottaa.

Tuli surku mieli pojan puolesta. Muistan miten minua lapsena ahdisti ne kuolemaan liittyvät asiat. Kerhossa kuulemma kerrottu miten kaikki kuolee ja menee taivaaseen jne.

Mitä mieltä te olette? Miten asia kannattaisi hoitaa? Mitä sanoa kerhotädeille ja mitä sanoa pojalle?

 

[v]

No jos on seurakunnan kerho, niin mitäs siihen teidän sanomiset auttaa?

 

[ap]

No jos on seurakunnan kerho, niin mitäs siihen teidän sanomiset auttaa?

No en minä tarkoittanutkaan, että sanon että EI SAA puhua asiasta. Vaan, että tietäisivät mitä poika käy mielessään läpi. EI taatusti ole ryhmän ainutkaan. Kyllä kai sellainen lapsen harmi täytyy huomioida asiassa myös seurakunnan kerhossakin? Ei se kai tarkoita, että kun on seurakunnan kerho niin lapsiin saa istuttaa jonkun kauhean pelon tarkoituksella?

 

[PipariSuu]

No mää kertoisin sinuna kerhotädeille juuri asian sellaisena kuin poika asian on kertonut. Mutta jos tosiaan on seurakunnan kerho, niin ei sitä voi "vaatia", että koska oma poika pelkää koko asiaa, niin ei muutkaan saisi kuulla asioista mitään tai pitäisi kuulla jotenkin aina "erilainen" versio tai jotain muuta. Mutta aloita keskusteleen pojan tuntemuksista yms.

 

[jep]

Kyllä mun mielestä vois mainita kerhotädeille, että poikaasi harmittaa kun puhutaan niin paljon kuolemasta. Tarvinneeko siitä nyt niin paljoa puhuakaan. Olishan Jeesuksesta paljon kaikkea iloistakin kerrottavaa.

 

[v]

no sanot että teidän poikaa pelottaa
hyvähän se on kerhotätien tietää

 

[ap]

No mää kertoisin sinuna kerhotädeille juuri asian sellaisena kuin poika asian on kertonut. Mutta jos tosiaan on seurakunnan kerho, niin ei sitä voi "vaatia", että koska oma poika pelkää koko asiaa, niin ei muutkaan saisi kuulla asioista mitään tai pitäisi kuulla jotenkin aina "erilainen" versio tai jotain muuta. Mutta aloita keskusteleen pojan tuntemuksista yms.

Joo en minä tarkoittanut niin, että ei saisi puhua vaan että huomioisivat sen, että poika pelkää niitä asioita.

 

[öööö]

Meillä 4-vuotias kerran kun oli vihainen huusi että "Mä en halua että te kuolette!" Oli kuulemma kerhossa puhuttu asiasta. Taisi hänelle myös olla hieman pelottava juttu. Nyt olemme puhuneet asiasta enemmänkin ja ei ainakaan näytä olevan ahdistunut ...

 

[PipariSuu]

No mää kertoisin sinuna kerhotädeille juuri asian sellaisena kuin poika asian on kertonut. Mutta jos tosiaan on seurakunnan kerho, niin ei sitä voi "vaatia", että koska oma poika pelkää koko asiaa, niin ei muutkaan saisi kuulla asioista mitään tai pitäisi kuulla jotenkin aina "erilainen" versio tai jotain muuta. Mutta aloita keskusteleen pojan tuntemuksista yms.

Joo en minä tarkoittanut niin, että ei saisi puhua vaan että huomioisivat sen, että poika pelkää niitä asioita.

Juu, ymmärsin kyllä

Kerro toki lapsesi tuntemukset tädeille!

 

[yki kanta]

Kyllä lapsen mielestäni pitää pystyä vastaanottamaan normaalia informaatiota. Jos lasta suojelee kaikelta niin lapsi siinä kärsii. Selitä lapsellesi uskon asiat kauniisti niin ettei hän enää pelkää vaan että hän ymmärtää. Jos taas uskonasiat ahdistaa sinua ja ei kuulu teidän perheeseenne niin vaihda muuhun kerhoon.

Ei lapsi ole oikeasti paperista tehty. Lapsi tarvitsee muutakin saada käsitellä myös kuolemaa. Mutta sinä voit auttaa siinä. Uskoakseni jokaista lasta pelottaa tarha-iässä kuolema ja varsinkin vanhempien kuolema. Se on luonnollista?

En syyttele lastasi Tarkoitan että olisi hyvä jos lapsi saisi käsitellä myös kuolemaa.. ilman että sitä peitellään ja piilotellaan! Lapsi ei ole tyhmä. Lapsi oivaltaa jossain vaiheessa kuoleman luonnolisuuden kun tarpeeksi "jauhetaan".