5 vuotiaan huomion kipeys, kun vauva tulossa

[epätoivon äippä]

Apua, perheeseemme on tulossa uusi tulokas kuukauden kuluttua/sisällä. nyt esikoinen, 5-vuotias tyttäremme on ihan kamala, ei tottele, kiukuttele, lässyttää, tekee kaiken mahdollisen pahan...

ei syö kunnolla, joskus pitää jopa syöttää, johon emme ole suostuneet (olkoon sitte syömättä)

piirtelee seiniin; tätä tempppua ei ole koskaan ennen tehnyt... ja on jopa repinyt huoneestaan tapettia....

lelut menee suuhun; ja vaatteet, hampailla tehdään vaatteisiin reikiä.

murisee, ja pyörittelee silmiään kun torutaan ja kielletään...

ennen siis on ollut todella kiltti ja helppo lapsi! avulias ja muutenkin oikein ihana. nyt muistuttaa lähinnä kauhukakaraa... ei tottele puhetta, kaikki pitää huutaa ja suuttua.

annamme huomiota ja leikimmi hänen kanssaan, en oikein enää keksi mitään mitä voisin tehdä.... tai mikä auttaisi.... ideoita??

 

[KiiajaVille]

Kysypä häneltä mikä harmittaa tai painaa mieltä.
Onko hän saanut olla odotuksessa mukana? Koittaa vatsaa ja vauvan potkuja? Oletteko lukeneet kirjoja joissa syntyy pikkusisarus?


Ylipäätään kertoneet avoimesti uudesta vauvasta ja siitä miten se ei tule mitenkään vaikuttamaan hänen ja teidän väliseen suhteeseen. Rakkautta ja huomiota löytyy molemmille jatkossakin.

 

[ap]

kyllä olemme, kertoneet vauvasta ja rakkaudestamme tytärtämme kohtaan. hän halailee masua ja taputtelee ja silittelee. kysyin mikä mieltä painaa ja hän kohautteli olkapäitään, ei tiennyt. kerooimme mieheni kanssa että rakastamme häntä yli kaiken ja että kaikille tulee pahamieli jos yksi tekee kokoajan pahaa.
siksi tänne kirjoitinkin kun en enää keksi mitä voisimme tehdä...

 

[KiiajaVille]

Yrittäkää vielä tuosta mikä mieltä painaa, jokuhan on "vialla" kun kohauttelee olkapäitään. Ei ehkä vaan osaa sitä sanoa mikä on mielessä.

Antakaa vaihtoehtoja johtuuko siitä että kun vauva syntyy? miksi se harmittaa?
Pelkääkö jotain? hylkäystä? rakkaudettomuutta? sitä että hänen asemansa jotenkin muuttuu?

Pienten kanssa täytyy olla välillä vähän ovela että saa tietoonsa sen mitä haluaa, ei pitäisi tyytyä siihen että vastaus on "en tiedä" kun selvästi jokin painaa mieltä.

Itse olen meinaan huomannut sen että jos saa tuon "en tiedä" -vastauksen ja kun sitten itse selität asiaa ja yrität lieventää pahaaoloa se ei toimi ratkaisuna samalla tavalla kuin että lapsi saisi itse kerrottua sen. Tai kun löydätte yhdessä sen asian mikä mieltä painaa.

Älkää lähtekö keskustelussa sille tielle että "syyllistätte" lasta huonosta käytöksestä. Kyllä 5v ymmärtää jo vähän että kun käyttäytyy huonosti jokkekin tulee pahamieli.
Saattaa vaan pahentaa tilannetta, varsinkaan kun ei varmasti ihan koko aikaa tee pahaa, niin silloin ei voi niin myöskään sanoa...

 

[Aaban]

Voi olla myös uhmaikää joka ei liity vauvan tuloon?
Mutta kerro hänelle, että hän saa auttaa sinua vauvan hoidossa sitten kun vauva on syntynyt... Että hänestä on varmasti paljon apua. Sitä voi jo harjotella (ehkä uuden?) vauvanuken kanssa. Ja että koska hän on jo tuon ikäinen, hän voi sitten opettaa vauvalle paljon juttuja, kun se alkaa kasvaa.
Sano, että alkuun vauva varmasti vaatii teltä paljon aikaa, koska on niin pieni että ei vielä osaa tehdä mitään itse, mutta että välillä teette jotain kahdestaan tytön kanssa, ilman vauvaa.