5-vuotiaan raivokohtauksista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minna

Vieras
Meidän poika on aina ollut tosi haastava tapaus, mutta nyt viimeisten viikkojen aikana on pojasta tullut täysi hirviö! Kokoajan saa olla kieltämässä jostain ja sitten kun viimein en enää jaksa ja otan vaikka leikistä pois viereen istumaan niin raivari on ihan kamala, huutaa, läpsii, ei suostu tulemaan ensin suosiolla luokse ja raivoaa ja karjuu minulle. Mulla nousee miljoonaan pulssi just silloin ja voisin kuristaa koko kakaran! Miten te teette jos teillä on vastaava tilanne? Saako lapsenne jonkin rangaistuksen huonosta käytöksestä, jos niin minkä? Miten te toimitte tuollaisissa tilanteissa? Vai onko tässä maailmassa kellään yhtä vaikeaa?
Moneen muuten 5-vuotiaan pitäisi osata laskea?
Auttakaa nyt mua!!!
 
Kuulostaa niiiin tutulta..Meillä myös 5-vuotias poika, ja tuntuu, että uhmaikä on tullut kahta kamalampana takaisin! Ja on tullut itekin mietittyä, että onkohan kellään muulla tämmöstä...
Meillä rangaistuksena on meno omaan huoneeseen miettimään, tosin sekään harvoin auttaa. Tai sitten jokin kivan asian peruminen/kieltäminen esim. karkkipäivä tms.
En tiedä oliko tästä nyt sitte mitään apua.
Niin ja meillä poika osaa laskea 30:een, ovat päiväkodissa harjoitelleet laskemalla päiviä kuukaudesta.
 
Kuulostaa tosiaan aika rankalta. Jostain syystä uhmaa oikein tosissaan. Vaikea netissä lähteä neuvomaan, kun olet varmaan kaikkea kokeillut. Hakisiko huomiota? Ainakin kannattaa yrittää antaa postiivista huomiota silloin, kun ei kiukkua ja yrittää ehtiä tehdä yhdessä kivoja asioita (tiedän: ei ole aina helppoa..). Tiukasti sylissä kiinni pitäminen on joillekin lapsille hyväksi. Jäähylle voisin mennä lapsen kanssa jo vähän ennen tuota ylimenovaihetta. Pitäisikö kysyä tukea perheneuvolasta tai terveyskeskuspsykologilta?
 
Poika saa huomiota todella paljon ja tietysti osaa olla tosi fiksu ja reipaskin, huomattavasti huomaavaisempi ja reippaampi kuin meidän koululainen. Rauhottuu kyllä jäähyllä nopeastikkin, mutta siellä poika onkin usein! Ei jaksais aina olla laittamassa jäähylle. Esim tänään jahtasi veljeään ulkona ja veli kiljui ettei ole pelissä, poika meni läpsimään ja sitten heitti kivellä perään hetken päästä, silloin sanoin että nyt käsi minulle ja seisomaan viereen. Silloin alkoi raivota hulluna. teinkö siis jotain väärin vai mitä tossa tilanteessa pitää tehdä? Oli jo kymmenen kertaa saanut kieltää jostain kiusaamisesta edellisen tunnin aikana!
 
Meidän 5-vee tytöllä on myös ollut samanlaisia temppuiluja. Yritän pitää oman pään kylmänä, en huuda tai karju, vaan sanon selvästi ja päättäväisesti miten asiassa toimitaan. Meillä on ollut kolmen kiellon sääntö, eli kolmannesta kieltokerrasta tulee jo seuraamuksia - yleensä se on lelujen menettämistä määräajaksi (kerran otettu jopa kaikki lelut pois). Ulkotemppuilusta on lopullisena rangaistuksena ollut leikkien keskeyttäminen ja sisälle meno. Yritän myös joka kerta selittää tytölle, että näen että häntä raivostuttaa, mutta silloin paras tapa edetä on rauhoittua ja kertoa mikä mieltä niin kovasti painaa - kun tätä on kuukaudesta toiseen jaksanut hokea, niin kyllä niitä tuloksia alkaa myös näkyä. Teen myös joka kerta selväksi, että rakkaus ei häivy minnekään, vaikken hyväksykään huonoa käytöstä - enkä koskaan sano lastani tuhmaksi, vaan sanon etten pitänyt hänen käytöksestään.
Yritän rauhoittaa ja lohduttaa itseäni sillä, että nuo uhmailut kuuluvat normaaliin kehitykseen, ja ovat tärkeitä lapsen kehityksen kannalta. Ja jos lapsella riittää kanttia mussuttaa vastaan joka asiasta, niin yleensä se on merkki siitä että itsetunto on kunnossa, eikä lapsi ole alistetussa asemassa. Mutta joo...hampaiden kiristelyä tämä pään kylmänä pitäminen ajoittain vaatii, mutta uskon että pitkän päälle se kannattaa!
 
Ei varmaan paljon lohduta, mutta olkaa iloisia lapsen uhmaiästä. Meidän yhdeltä lapselta se jäi pois minun vaikean sairauden satuttua juuri siksi aikaa, ja asia näkyy tällä pian 12-vuotiaalla vieläkin yhtenä hänen kehitykseensä liittyvänä "heikkoutena". Eli lapsi tarvitsee todenteolla ne itkut ja raivarit oppiakseen tunnistamaan tunteitaan ja voidakseen sitten elää niiden kanssa.

Kun isommat pojat saivat raivareita niin heillä oli rauhoittumispaikka ja sieltä ei tultu pois ennen kuin elämä oli helpottunut. Huonearesti taisi myös tiukimman paikan tullen osua kohdalle, ja jos mikään ei auttanut, niin lelunarikka sitten.

Piika-äiti harmailee (miksi palsta heitti ulos...)
 

Yhteistyössä