H
huolestunut äiti
Vieras
poika on ollut aina suuna päänä menossa joka paikkaan eikä ujostelua ole juurikaan ollut joten tilanne on mulle uusi eikä hajuakaan miten pitäisi toimia...
Kundin käytös on muutenkin viime aikoina muuttunut, tullut paljon näsäviisastelua ja uhmaamista aikuisia vastaan. Yksi kehitysvaihe siis menossa, i know...
Alkukesästä aloitti harrastuksen ja oli kovin innoissaan. Ehti useamman kerran käydäkin ennenkuin harrastus jäi kesätauolle.
Poika oli kovasti koko kesän asiasta innoissaan, teki "kotiläksyjä" ym ja höpötteli ko asiasta jatkuvasti.
Nyt kun harjoitukset jatkuivat oli vielä innoissaan menossa mutta harjoitusten alussa tuli itku.
Päättäväisesti ilmoitti että lähtee pois. Koitin tsempata mukaan porukkaan ja jutella mutta mikään ei auttanut, poika halusi pois!
Lähdettiin sitten lopulta kun en viitsinyt pakottaakaan!
Tilanne tosiaan mulle ihan uusi! Mitä hittoa mä asian kanssa teen?
Rahallisesti hommattiin tarvittavat ja maksettiin seuramaksut joten ihan senkään takia ei huvittaisi heti luovuttaa. Ja kun poika tosiaan intoili asiasta ja halusi mennä.
Tottakai jutellaan että mikä tuli jne. Musta tuntuu että kun ootti yhden kaverin olevan sielllä mikä ei ollutkaan niin se harmitti. Mutta yleensä ollut reipas tutustumaan.. Sanoi myös että haluaa olla vain äidin kanssa. No tuota, eskari olis alkamassa reilun viikon päästä...
Tuntuu kurjalta kun näin avuton olo oman lapsen auttamisen kanssa.. Tsemppausvinkkejä tms. Otettais mielellään vastaan!!!
Kundin käytös on muutenkin viime aikoina muuttunut, tullut paljon näsäviisastelua ja uhmaamista aikuisia vastaan. Yksi kehitysvaihe siis menossa, i know...
Alkukesästä aloitti harrastuksen ja oli kovin innoissaan. Ehti useamman kerran käydäkin ennenkuin harrastus jäi kesätauolle.
Poika oli kovasti koko kesän asiasta innoissaan, teki "kotiläksyjä" ym ja höpötteli ko asiasta jatkuvasti.
Nyt kun harjoitukset jatkuivat oli vielä innoissaan menossa mutta harjoitusten alussa tuli itku.
Päättäväisesti ilmoitti että lähtee pois. Koitin tsempata mukaan porukkaan ja jutella mutta mikään ei auttanut, poika halusi pois!
Lähdettiin sitten lopulta kun en viitsinyt pakottaakaan!
Tilanne tosiaan mulle ihan uusi! Mitä hittoa mä asian kanssa teen?
Rahallisesti hommattiin tarvittavat ja maksettiin seuramaksut joten ihan senkään takia ei huvittaisi heti luovuttaa. Ja kun poika tosiaan intoili asiasta ja halusi mennä.
Tottakai jutellaan että mikä tuli jne. Musta tuntuu että kun ootti yhden kaverin olevan sielllä mikä ei ollutkaan niin se harmitti. Mutta yleensä ollut reipas tutustumaan.. Sanoi myös että haluaa olla vain äidin kanssa. No tuota, eskari olis alkamassa reilun viikon päästä...
Tuntuu kurjalta kun näin avuton olo oman lapsen auttamisen kanssa.. Tsemppausvinkkejä tms. Otettais mielellään vastaan!!!
