Alkuperäinen kirjoittaja melluli:
Poika nyt tasan 5kk ja öistä on tullu kovin levottomia; heräilee vähän väliä!
Yöunet meillä on klo 21-08 eli noin 11 tuntisia, mutta tuona välillä poika saattaa herätä/alkaa itkeä jopa 6-8 kertaa. Tissiä tarjoan tietysti ku herää, mutta ei hän syö yöllä ku kerran tai kaksi. Muina kertoina en tiiä mikä mättää. Tyrkkään sitte vaa tuttia suuhun ja se auttaa ainakin vähän aikaa.
Poika nukkuu omassa pinniksessä ja oon ottanu myös viereeni nukkumaan jos ei oo muuten rauhottunut (virhekö?).
Vähän uuvuttaa tuo yöllä vähän väliä herääminen ku sitten aamulla oon ihan KAMALAN väsynyt ku en oo kunnolla saanu nukuttuu.
Mikä avuks?
"Mikä mättää ja mikä avuks?"
Ei todellakaan ole virhe ottaa vauvaa viereen nukkumaan vaan päinvastoin, se on oikein - varsinkin jos kerta rauhoittuu siihen! Luota vaistoihisi äitinä, tiedät mikä on omalle vauvallesi parhainta. Voisko vauvan yöheräilyt johtua vain siitä yksinkertaisesta syystä, että nukkuu omassa pinnasängyssään liian kaukana susta? Oletko lukenut lastenpsykiatrin suosituksesta nukkua vieressä? On myös monia muita lastenlääkäreitä ja psykologeja, jotka nimenomaan suosittelevat vauvan vieressä nukkumista. Perhepedissä on oltava hyvin tilaa kaikille, jotta se on mukavaa. Tapoja on erilaisia. Vauvalle voi tehdä pinnasängystä sivuvaunun. Jos vauva nukkuu parisängyssä, turvallisin paikka lienee äidin ja seinän välissä. Parisänky kiinni seinään. Jotkut ostavat jopa tuplaleveitä sänkyjä, toiset ostavat parisängyn viereen yhden 1-hengen sängyn, kolmannet nukkuvat patjoilla lattialla. Vieressä nukkuminen kun voi lopettaa vauvan yöheräilyt ja silloin kaikki saavatkin nukkua. Tapa erottaa vauva vanhemmistaan öiksi parempien yöunien toivossa voikin absurdisti aiheuttaa päinvastaista.
Lueppas tää, ellet ole jo lukenut: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1279539
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä.
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia
Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat.
Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen. McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät.
