Kiva kun palasit inq päivittämään tilanteen. Itsellä just 5kk vauva ja ikävaiheeseen liittyvät viestit tulee selattua aika tarkkaan
Näinhän se on, että kukaan lapsi ei kehity oikeasti sen oppikirjan mukaan vaan eri vaiheet voivat myötäillä yleisiä kehityslinjoja aika väljästikin ilman, että on kyse mistään sen vakavammasta. Aika monelta harmilta säästyttäisiin, jos vaan otettaisiin lapset vastaan semmoisina kuin ovat. Toki sitten niitä lääketieteellistä apuakin vaativia juttuja on, mutta suurin osa lapsista oppii tietyssä aikaraamissa lopulta kävelemään ja puhumaan ihan tarpeeksi normaalisti. Se miten sinne päästään voi vaihdella tosi paljon ja varsinkin tän ekan vuoden aikana kehitys on niiiiin käsittämättömän huimaa (lähes tahdottomasta ja kontaktittomasta nahkamakkarasta puhuvaksi ja itse omin jaloin liikkuvaksi persoonaksi) että ei ihme, ettei kaikkea ihan ymmärretä
Neuvolassa kuullut asiat voivat jäädä vaivaamaan varsinkin ensiäitejä (ja miksei isiäkin) ja oon ollut monesti sitä mieltä, että siellä työskentelevien ihmisten pitäisi käydä jotkut erityiset diplomaattisuus "näin puhun ihmisille ihmisistä" kurssit, ettei hoidettaisi vaan "käyriä" ja "raja-arvoja". Raskauteen ja vauva-aikaan liittyy niin julmettu määrä erilaista huolta, ja riippuen kuulijasta, joku puolihuolimaton kommentti voi aikaansaada hirveät ketjureaktiot vastaanottajapäässä. Ja lopulta kyse on kuitenkin ollut vaan siitä, että neuvolaterkka on hetkeksi unohtanut sen asioiden psykologisen puolen. Joku tuommoinen "jatkotoimenpiteistä" heittäminen ilman, että selittää mistä on kyse ja miksi, voi todellakin jäädä vaivaamaan. Oli siihen lopulta tarvetta tahi ei.
Itse olen nyt tokan lapsen kanssa aika paljon viisaampi, enkä murehdi kehitysvaiheista. Eka lapsi kehittyi suht oppikirjamallisesti, paitsi että jätti ryömimisen väliin ja nouse konttausasennosta hyvin nopeasti sitten jo pystyyn samantein. Tästä tokasta en ole ollut sitäkään vähää huolissaan
