5v-äidin testaaminen nimettelyllä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti on tyhmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti on tyhmä

Vieras
Pliis auttakaa te viisaammat, sillä olen oikeasti neuvoton ja eriitäin väsynyt tähän umpinaiseen tilanteeseen. Meidän 5v poika on alkanut nimittelee äitiä/isä. Tätä on jatkunut 2vkoa, noin. Se liittyy usein normaaliin kieltoon=kasvatukseen. Nimittely on päivittäistä ja tuntuu, ettei lapsi reagoi mitenkään, kun hälle sanoo nätisti, että äiti ei ole tyhmä..Noin ei puhuta, äidille tulee pahamieli..jne. Välillä hänet laitetaan miettimään asioita omaan sänkyynsä huudon kera, ja sitten jonkuu aikaa on taas ruodussa. Huomaan kuinka lapsi ns.ilkikurisesti katsoo ja testaa, kuinka reagoin tilanteeseen. Ja se minua niin kiehuttaa, kun hän jatkaa ja jatkaa. Miten kasvatusopukset sanovat. Tietysti pitää pysyä rauhallisena, mutta kun hän vain jatkaa ja jatkaa. Taisi mennä sekavaksi, mutta olen vain niin väsynyt "kurittomaan" lapseen.
Tämä on ilmeiseti jokin vaihe meneillään, on alkanut niin yllättäen. MUtta sisälläni kiehuu...Kokemuksia, kertokaa omakohtaisia.
 
kokeileppa joka kerta kun haukkuu tahi nimittelee ota lapselta jokin tärkeä lelu pois pidä se muutama päivä piilossa jos osaa käyttäytyä anna takaisin...kyllä varmaa lasta tympii kun lelut häviää...
 
Minä kanssa luulen, että sillä hetkellä kun tilanne on päällä, on turha kehitellä siitä mitään juupas-eipäs-leikkiä. Lapsi vain jatkaa nimittelyä ja keksii kohta jo jotain tuhmempia haukkumanimiä. Asia täytyy ottaa puheeksi sellaisella hetkellä, kun lapsi on motivoitunut käyttäytymään hyvin.

Vihaiselle lapselle on melko turhaa sanoa, että nyt äidille tuli paha mieli. Sitähän lapsi juuri haluaakin.

Supernannyt suosittelevat kovasti jäähypenkin käyttöä. Sääntöjen rikkoja pannaan hetkeksi itsekseen istumaan ja miettimään tekojaan muista erilleen. Istunnon jälkeen sovitaan ja pyydetään anteeksi, jos lapsi on siihen valmis. En ole koskaan saanut itsestäni irti niin paljon, että olisin ottanut systeemin järjestelmällisesti käyttöön. Alkuvaihe tuntuu niin työläältä. Ehkä jollakulla muulla on kokemusta?
 
Juu, kiitos kun jaksoitte vastata. Olen siis niin kyllästynyt tähän tilanteeseen. Tuo lelun pois ottaminen kuulostaa siltä, että se voisi tehota. Olen yrittäny olla reagoimatta, mutta se ei ole lainkaan tehonnut.
 
Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta käytökseltä ja edessä on vielä se 6-vuoden "uhma". On vielä aika kilttiä sanoa vanhempia vain tyhmäksi, voisi sanoa rumemminkin, mutta jollakin tavalla suutuspäissään pitää ilmaista, ettei hyväksy saamaansaa kieltoa tai komentoa.

Itse ehkä suhtautuisin huumorilla. TAi sanoisin, että hän minun, tyhmän äidin lapsi, tyhmä siis itsekin ?

Varhaisteini-ikäisenä lapselta tulee suurempiakin sammakoita kun suuttuu ja haluaa irtautua vanhemmistaan. Ne on ajattelemattomia, ei edes teini-ikäinen osaa ajtella, että pahoittaisi vanhempiensa mielen tms., kun sanomisella ei ole mitään syvempää merkitystä.. :x
 
Täällähän on tullut jo hyviä neuvoja. Itse varmaan kokeilisin niin, että sanoisin että Eläpä höpöttele, ei se auta yhtään, tämä asia tehdään nyt näin ja piste. Jos nimittely johtuu kieltämisestä tms. Eli veisin kokonaan pohjan lapsen "aseelta". Nimittelyhän on vain lapsen tapa osoittaa vanhemmille mieltään. Samalla tavalla lapsi voisi lyödä, potkia, kirkua, paiskoa ovia tai vastaavaa.
 
Meillä ei nimittely ole saanut tuulta purjeisiin, kun heti ensimmäisen kerran tytön nimiteltyä minua pistin jäähylle ja sen jälkeen anteeksi pyyntö. Aina sama, en kertakaan ole hyväksynyt nimittelyä. Jos jäähyltä vielä on tyhmää huudeltu on alkanut kanssa leluja hävitä... En ollut kuin kuukauden tyhmä :)
 

Yhteistyössä