Keskimmäiselläni on siis aina ollut kiivas temperamentti, tunteet saattavat yhdessä hetkessä vaihdella laidasta laitaan. Pienempänä kiivastumisen vielä ymmärsi, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että eskarilaisen pitäisi jo pystyä hallitsemaan tunteitaan paremmin. Tunteita on vuosien varrella sanoitettu enemmän kuin esikoisen kanssa ikinä ja yritetty jutella käytöksestä, mutta asia ei tunnu menevän perille hyvällä eikä pahalla.
Joulujuhla meni piloille kun tyttö ei uskaltanutkaan mennä eskariryhmän kanssa esiintymään, harmistus pääsi ilmoille itkuna, ja kun oli pakko poistua salista, lapsi juoksi edestakaisin koulun käytävää ja karjui. Ei kuullut mitään, häneen ei siis saanut mitään kontaktia. Tänään tyttö harmistui kun eräs lastentapahtuma loppui liian pian, taas alkoi huuto. Niin monta tapahtumaa on sisaruksiltakin jäänyt vuosien varrella kesken tai mennyt muuten piloille yhden kiukuttelun vuoksi. Alkaa mitta olla täynnä.
Tuo käyttäytyminen on varmasti osaksi ihan ärsyttämisenhalua ja huonoa käytöstä, mutta edelleen tuntuu ettei tyttö pysty hillitsemään itseään kun harmittaa. Enkä näe muiden kuusivuotiaiden käyttäytyvän samalla tavalla. Päin vastoin, tänäänkin yksi samanikäinen kysyi vanhemmiltaan miksi tuo tyttö huutaa noin...
Kaipaan vertaistukea, onko muiden lapsilla samanlaista käytöstä vielä? Vai pitääkö minun jo ottaa yhteyttä neuvolaan että päästään psykologin juttusille?
Joulujuhla meni piloille kun tyttö ei uskaltanutkaan mennä eskariryhmän kanssa esiintymään, harmistus pääsi ilmoille itkuna, ja kun oli pakko poistua salista, lapsi juoksi edestakaisin koulun käytävää ja karjui. Ei kuullut mitään, häneen ei siis saanut mitään kontaktia. Tänään tyttö harmistui kun eräs lastentapahtuma loppui liian pian, taas alkoi huuto. Niin monta tapahtumaa on sisaruksiltakin jäänyt vuosien varrella kesken tai mennyt muuten piloille yhden kiukuttelun vuoksi. Alkaa mitta olla täynnä.
Tuo käyttäytyminen on varmasti osaksi ihan ärsyttämisenhalua ja huonoa käytöstä, mutta edelleen tuntuu ettei tyttö pysty hillitsemään itseään kun harmittaa. Enkä näe muiden kuusivuotiaiden käyttäytyvän samalla tavalla. Päin vastoin, tänäänkin yksi samanikäinen kysyi vanhemmiltaan miksi tuo tyttö huutaa noin...
Kaipaan vertaistukea, onko muiden lapsilla samanlaista käytöstä vielä? Vai pitääkö minun jo ottaa yhteyttä neuvolaan että päästään psykologin juttusille?