6 vuotias lapsi ja kiukkukohtaukset

[äiti hukassa]

Olen nyt itsekseni pohtinut, kuinka antaa lapsen purkaa kiukkunsa, mutta en ole löytänyt oikein meille sopivaa tapaa. Lapsi on ns. räjähdysherkkä ja kokee negatiiviset asiat erittäin voimakkaina. Ja nyt pitäisi löytää keino, miten ohjata lasta purkamaan tunteitaan.

Esimerkki tilanne, johon kaipaisin neuvoja:

Koti on siisti ja lapsi aloittaa leikkinsä. Ennen leikin alkua muistutan kaikkien tavaroidensa siivoamisesta leikin loputtua tai ennen lähtöä jonnekin ja korostan, että jos sotkee ja kaataa kaikki lelunsa, on myös kaikki siivottava. Lapsi toteaa asian olevan selvä ja lupaa kerätä tavaransa.

Näen lapsen kaatavan lelukorinsa ja muistutan siivouksesta kun kello on sen ja sen verran (osaa katsoa kelloa). Viittä minuuttia ennen siivouksen alkua vinkkaan lasta katsomaan kelloa ja lapsi iloisena totetaa, että ok.

Sitten kello tulee aikaansa ja sanon, että nyt pitää alkaa siivoamaan, että lähdemme minne nyt olemmekaan menossa. Ja raivo nousee silmin nähden. "En siivoa!", "En selviä tästä yksin!", "En halua!", "Vihaan sua!" yms. alkaa huuto ja tavaroiden paiskominen. Muistutan, ettei meillä saa tavaroita heitellä ja että voi mennä hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan, jos homma ei muuten toimi. Huuto jatkuu ja jatkuu, lapsi alkaa kihistä ja täristä raivosta.

Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Kuinka kohdata lapsen kiukku? Olen kokeillut eri konsteja; syliin ottamista ja rauhottamista, jäähyä, palkitsemista, kivan asian pois ottamista (esim. illan lasten ohjelmat jää välistä ), rauhallista keskustelua pöydän ääressä, jolloin lapsi kyllä sanoo, ettei tiedä miksi toimii näin ja miksi kokee niin kovaa kiukkua. Olemme siivonneet yhdessä ja olen konkreettisesti näyttänyt, kuinka homma toimii, useaan kertaan. Mielestäni tämän ikäinen kuitenkin on jo sen verran iso, että pitäisi osata siivota jälkensä itse.

Kylässä ollessa kerää levittämänsä tavarat oma-aloitteisesti, siitä ei tarvitse edes muistuttaa. Ja kotimatkalla olen kertonut kuinka ylpeä olen hänen teostaan ja hän saa siitä hyvästä raksin hyvän käytöksen lappuunsa. Mutta miksi kotona kokee niin voimakasta vihaa tuota asiaa kohtaan? Ja muitakin ei-niin-miellyttäviä juttuja kohtaan... Miten ja mihin ohjaan lasta purkamaan kiukkunsa? Mitä teen väärin?

 

[Timangi-]

En nyt osaa neuvoa, mutta mun silmään pisti vaan toi, että lapselta menee kyllä leikkimielisyyskin, kun kokoajan on mielessä vaan siivoaminen. Ennen leikkiä, leikin aikana monesti jne, kokoajan joku hönkii, että sitten kyllä pitää siivota, siivota ja siivota.

 

[ap]

En nyt osaa neuvoa, mutta mun silmään pisti vaan toi, että lapselta menee kyllä leikkimielisyyskin, kun kokoajan on mielessä vaan siivoaminen. Ennen leikkiä, leikin aikana monesti jne, kokoajan joku hönkii, että sitten kyllä pitää siivota, siivota ja siivota.

En tehnyt tuota aiemmin, mutta se aiheutti vielä pahemmat tilanteet ja lapsi on itse toivonut muistutuksia, jotta ehtii lopettaa itse leikkinsä. Eli yhden kerran ennen leikkiä, yhden kerran, jos näen lapsen vain kaatavan leluja ja sitten viittä minuuttia ennen siivoamisen alkua.

 

[nekku]

En nyt osaa neuvoa, mutta mun silmään pisti vaan toi, että lapselta menee kyllä leikkimielisyyskin, kun kokoajan on mielessä vaan siivoaminen. Ennen leikkiä, leikin aikana monesti jne, kokoajan joku hönkii, että sitten kyllä pitää siivota, siivota ja siivota.

Samaan kiinnitin huomiota.

 

[vieras]

Joo, minäkin samalla linjalla että tuon ikäistä ei tartte muistutella koko ajan vaan siivous on itsestään selvä asia, jonka tietää. Meillä samanikäisellä on paljon kiukkukohtauksia, mutta siivouksesta ei ole enää aikoihin neuvoteltu. Heitän kaikki tavarat roskiin, joita heitellään

En myöskään siivoa yhdessä enää 6-vuotiaan kanssa vaan oman huoneen siivous on jo hänen oma tehtävänsä, siis tavaroiden siivous. Silloin rajaa ei tarvitse joka kerta lähteä erikseen neuvottelemaan eli lapsi ei voi alkaa kinuamaan, että siivotaan yhdessä, koska se ei toteudu.

Kuulostaa varmasti tylyltä ja tietysti olen toiminut pehmeämmin lapsen ollessa nuorempi. Mutta meillä 6v. on todella kovapäien ja ilman pitävää, johdonmukaista linjaa ei onnistu. Joskus protestoi siivousta vastaan, mutta huomattavasti helpotti kun siirryttiin jämäköihin sääntöihin.

Keskustelussa olen korostanut, että kun lapsi aina korostaa olevansa iso, tarkoittaa se myös kasvavaa vastuuta. Kehun vuolaasti aina kun hommat sujuvat reippaasti.

 

[Timangi-]

En nyt osaa neuvoa, mutta mun silmään pisti vaan toi, että lapselta menee kyllä leikkimielisyyskin, kun kokoajan on mielessä vaan siivoaminen. Ennen leikkiä, leikin aikana monesti jne, kokoajan joku hönkii, että sitten kyllä pitää siivota, siivota ja siivota.

En tehnyt tuota aiemmin, mutta se aiheutti vielä pahemmat tilanteet ja lapsi on itse toivonut muistutuksia, jotta ehtii lopettaa itse leikkinsä. Eli yhden kerran ennen leikkiä, yhden kerran, jos näen lapsen vain kaatavan leluja ja sitten viittä minuuttia ennen siivoamisen alkua.

Ok. Olisko sitten mahdollista ostaa vaikka munakello muksun huoneeseen, johon laitat ajan ja kun se pirahtaa lapsi tietäis että on aika ruveta siivoamaan? Ja sitten kuvat apuna päivän ohjelmassa, mitä milloinkin tulisi tehdä?

 

[cougar]

Jospa varaat sen mustan jätesäkin, johon keräät lelut roskiinmenoa varten, jos lapsi ei viitsi siivota... :snotty: Eikun oikeesti, meillä myös samanlaista, mutta toistaiseksi uhkailu ja kiristys toimivia keinoja.

 

[vieras]

Joo, minäkin samalla linjalla että tuon ikäistä ei tartte muistutella koko ajan vaan siivous on itsestään selvä asia, jonka tietää. Meillä samanikäisellä on paljon kiukkukohtauksia, mutta siivouksesta ei ole enää aikoihin neuvoteltu. Heitän kaikki tavarat roskiin, joita heitellään

En myöskään siivoa yhdessä enää 6-vuotiaan kanssa vaan oman huoneen siivous on jo hänen oma tehtävänsä, siis tavaroiden siivous. Silloin rajaa ei tarvitse joka kerta lähteä erikseen neuvottelemaan eli lapsi ei voi alkaa kinuamaan, että siivotaan yhdessä, koska se ei toteudu.

Kuulostaa varmasti tylyltä ja tietysti olen toiminut pehmeämmin lapsen ollessa nuorempi. Mutta meillä 6v. on todella kovapäien ja ilman pitävää, johdonmukaista linjaa ei onnistu. Joskus protestoi siivousta vastaan, mutta huomattavasti helpotti kun siirryttiin jämäköihin sääntöihin.

Keskustelussa olen korostanut, että kun lapsi aina korostaa olevansa iso, tarkoittaa se myös kasvavaa vastuuta. Kehun vuolaasti aina kun hommat sujuvat reippaasti.

Meillä kans 6v siivoaa itse huoneensa ja hienosti siivookin, vaikka onkin tuollainen ehkä hieman räjähdysherkkä ja kiukkuaa helposti pienestäkin, mutta tuon siivoomisen suhteen on toimittu noin. Osaa siivota ja siivoaakin sitten aina, joskus kiukun kanssa.

 

[vieras]

En nyt osaa neuvoa, mutta mun silmään pisti vaan toi, että lapselta menee kyllä leikkimielisyyskin, kun kokoajan on mielessä vaan siivoaminen. Ennen leikkiä, leikin aikana monesti jne, kokoajan joku hönkii, että sitten kyllä pitää siivota, siivota ja siivota.

En tehnyt tuota aiemmin, mutta se aiheutti vielä pahemmat tilanteet ja lapsi on itse toivonut muistutuksia, jotta ehtii lopettaa itse leikkinsä. Eli yhden kerran ennen leikkiä, yhden kerran, jos näen lapsen vain kaatavan leluja ja sitten viittä minuuttia ennen siivoamisen alkua.

Minusta lapsi yrittää vedättää sinua siirtämällä vastuuta sinulle siivouksen muistamisesta ja itse siivouksesta (haluaa apua omien leikkiensä siivoukseen). 6-vuotiaan muisti on vähintään 10 kertaa parempi kuin aikuisen ja tasan tietää, mitä leikin jälkeen pitää tehdä. Hän on kohta koulussa.

En ole myöskään vakuuttunut, toimiiko jäähy hirveän hyvin monilla 6-vuotailla. Sen ikäiset ymmärtäbvät jo hyvin syy-seuraussuhdetta ja rangaistuksia voi löytyä parempiakin, esim. jonkin asian, karkkipäivän, telkkarin katselun tms. menettäminen. Sevät säännöt vaan eikä jok akerta erikseen neuvottelua, muistuttelua ym.

 

[ap]

Ok. Olisko sitten mahdollista ostaa vaikka munakello muksun huoneeseen, johon laitat ajan ja kun se pirahtaa lapsi tietäis että on aika ruveta siivoamaan? Ja sitten kuvat apuna päivän ohjelmassa, mitä milloinkin tulisi tehdä?

Noita voisin kokeilla. Millä nimellä noi kuvat löytyikään netistä? Voisin tulostella sieltä.

Mutta toinen ongelma on, että noita raivokohtauksia tulee muissakin tilanteissa. Ja pitäisi löytää keino niitä purkaa. Tavaroiden heittely, toisten ihmisten henkinen ja fyysinen on ehdottoman kiellettyjä asioita. Olen sanonut, että jos tekee mieli lyödä niin hällä on säkki sitä varten, vain ja ainoastaan sitä saa lyödä. Syliin ja viereen saa tulla, itkeä ja saa pitää, jos siltä tuntuu ja äiti on aina lähellä, jos tarvitsee.

Meillä tuomitaan lapsen teot, koskaan ei lasta itseään sanota tuhmaksi vaan että teko oli tuhma ja käytös hyvää/huonoa.

Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi, kun en osaa auttaa lastani pahassa olossa

 

[ap]

Minusta lapsi yrittää vedättää sinua siirtämällä vastuuta sinulle siivouksen muistamisesta ja itse siivouksesta (haluaa apua omien leikkiensä siivoukseen). 6-vuotiaan muisti on vähintään 10 kertaa parempi kuin aikuisen ja tasan tietää, mitä leikin jälkeen pitää tehdä. Hän on kohta koulussa.

En ole myöskään vakuuttunut, toimiiko jäähy hirveän hyvin monilla 6-vuotailla. Sen ikäiset ymmärtäbvät jo hyvin syy-seuraussuhdetta ja rangaistuksia voi löytyä parempiakin, esim. jonkin asian, karkkipäivän, telkkarin katselun tms. menettäminen. Sevät säännöt vaan eikä jok akerta erikseen neuvottelua, muistuttelua ym.

Voi olla, että yrittää vedättää, mutta tuntuu unohtelevan muitakin asioita. Eilen sai ottaa jälkiruuaksi kaksi karkkia ja nukkumaan mennessä muisti, ettei ollut muistanut syödä toista ja paha mielihän siitä tuli. Mutta ei hermostunut kuitenkaan. Eli unohtaa myös noita kivoja asioita. On luonteeltaan myös semmonen pohtija ja haaveilija, liittyisikö sitten siihen, en tiedä...

 

[vieras]

Ok. Olisko sitten mahdollista ostaa vaikka munakello muksun huoneeseen, johon laitat ajan ja kun se pirahtaa lapsi tietäis että on aika ruveta siivoamaan? Ja sitten kuvat apuna päivän ohjelmassa, mitä milloinkin tulisi tehdä?

Noita voisin kokeilla. Millä nimellä noi kuvat löytyikään netistä? Voisin tulostella sieltä.

Mutta toinen ongelma on, että noita raivokohtauksia tulee muissakin tilanteissa. Ja pitäisi löytää keino niitä purkaa. Tavaroiden heittely, toisten ihmisten henkinen ja fyysinen on ehdottoman kiellettyjä asioita. Olen sanonut, että jos tekee mieli lyödä niin hällä on säkki sitä varten, vain ja ainoastaan sitä saa lyödä. Syliin ja viereen saa tulla, itkeä ja saa pitää, jos siltä tuntuu ja äiti on aina lähellä, jos tarvitsee.

Meillä tuomitaan lapsen teot, koskaan ei lasta itseään sanota tuhmaksi vaan että teko oli tuhma ja käytös hyvää/huonoa.

Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi, kun en osaa auttaa lastani pahassa olossa

Lapsen iän huomioiden jättäisin kiukun purkamisasian nyt vähän taka-alalle. 2-vuotiaan kanssa pitää olla tukena raivossa ja pahassa olossa, mutta 6-vuotias pitää jo saada noudattamaan sääntöjä pahan olon käsittelyn ohella. Meilä joskus kun siivous aiheuttaa raivoa, lapsi paiskaa oven kiinni ja mutisee ja kihisee siellä siivotessaan. Mutta silti hän siivoaa ensin ja vasta sitten pureudutaan kiukkuun. 6-vuotiailla on myös jo kykyä käsitellä negatiivisia tunteita. Totta kai aikuisen apuakin tarvitaan, mutta ei kannata pitää lasta pienempänä kuin hän on vaan ensisijaisesti vaatia asioita, jonka tuon ikäisne pitää osata.

 

[Timangi-]

Ok. Olisko sitten mahdollista ostaa vaikka munakello muksun huoneeseen, johon laitat ajan ja kun se pirahtaa lapsi tietäis että on aika ruveta siivoamaan? Ja sitten kuvat apuna päivän ohjelmassa, mitä milloinkin tulisi tehdä?

Noita voisin kokeilla. Millä nimellä noi kuvat löytyikään netistä? Voisin tulostella sieltä.

Mutta toinen ongelma on, että noita raivokohtauksia tulee muissakin tilanteissa. Ja pitäisi löytää keino niitä purkaa. Tavaroiden heittely, toisten ihmisten henkinen ja fyysinen on ehdottoman kiellettyjä asioita. Olen sanonut, että jos tekee mieli lyödä niin hällä on säkki sitä varten, vain ja ainoastaan sitä saa lyödä. Syliin ja viereen saa tulla, itkeä ja saa pitää, jos siltä tuntuu ja äiti on aina lähellä, jos tarvitsee.

Meillä tuomitaan lapsen teot, koskaan ei lasta itseään sanota tuhmaksi vaan että teko oli tuhma ja käytös hyvää/huonoa.

Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi, kun en osaa auttaa lastani pahassa olossa

Juu, ketään ei saa vahingoittaa, vaikka miten olisi kiukku/raivo. Oletko puhunut neuvolassa asiasta? Luulen, että sieltä osaisivat antaa ihan konkreettisia neuvoja tai vinkata eteenpäin.. :hug: :flower:

 

[..]

Normaalia 6v.n uhmaa, lie mikä esimurkkuikä. Kuulunee itsenäistymiseen. Meilläkin on unohtunut kaikki säännöt, huudetaan, nimitellään jne. Pitäisi vaan itse yrittää pysyä rauhallisena ja jämäkkänä. Sitten voi keskustella kun muksu on rauhoittunut. Paljon unta, hyvää huomiota ja pitkiä pinnoja

 

[äiti]

En nyt osaa neuvoa, mutta mun silmään pisti vaan toi, että lapselta menee kyllä leikkimielisyyskin, kun kokoajan on mielessä vaan siivoaminen. Ennen leikkiä, leikin aikana monesti jne, kokoajan joku hönkii, että sitten kyllä pitää siivota, siivota ja siivota.

Samaan kiinnitin huomiota.

Joo, tuo on kyllä jostain sotilaskoulutuksesta ja siksi epäonnistuu.
Vaihda tyyliä.

 

[vieras]

Ok. Olisko sitten mahdollista ostaa vaikka munakello muksun huoneeseen, johon laitat ajan ja kun se pirahtaa lapsi tietäis että on aika ruveta siivoamaan? Ja sitten kuvat apuna päivän ohjelmassa, mitä milloinkin tulisi tehdä?

Noita voisin kokeilla. Millä nimellä noi kuvat löytyikään netistä? Voisin tulostella sieltä.

Mutta toinen ongelma on, että noita raivokohtauksia tulee muissakin tilanteissa. Ja pitäisi löytää keino niitä purkaa. Tavaroiden heittely, toisten ihmisten henkinen ja fyysinen on ehdottoman kiellettyjä asioita. Olen sanonut, että jos tekee mieli lyödä niin hällä on säkki sitä varten, vain ja ainoastaan sitä saa lyödä. Syliin ja viereen saa tulla, itkeä ja saa pitää, jos siltä tuntuu ja äiti on aina lähellä, jos tarvitsee.

Meillä tuomitaan lapsen teot, koskaan ei lasta itseään sanota tuhmaksi vaan että teko oli tuhma ja käytös hyvää/huonoa.

Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi, kun en osaa auttaa lastani pahassa olossa

Lapsen iän huomioiden jättäisin kiukun purkamisasian nyt vähän taka-alalle. 2-vuotiaan kanssa pitää olla tukena raivossa ja pahassa olossa, mutta 6-vuotias pitää jo saada noudattamaan sääntöjä pahan olon käsittelyn ohella. Meilä joskus kun siivous aiheuttaa raivoa, lapsi paiskaa oven kiinni ja mutisee ja kihisee siellä siivotessaan. Mutta silti hän siivoaa ensin ja vasta sitten pureudutaan kiukkuun. 6-vuotiailla on myös jo kykyä käsitellä negatiivisia tunteita. Totta kai aikuisen apuakin tarvitaan, mutta ei kannata pitää lasta pienempänä kuin hän on vaan ensisijaisesti vaatia asioita, jonka tuon ikäisne pitää osata.

Ja vielä lisään, että myös raivokohtaus voi olla vedätyskeino jos puhutaan eskari-ikäisestä Jos lapsi saa sillä ylimääräistä huomiota, pystyy välttämään ikävän velvollisuuden, helpottamaan tai vivästyttämään sitä, se on tehokas keino. En aliarvioi lapsn tuen tarvetta, meilläkin raivokohtaukset ihan arkea, mutta kannattaa tarkastella myös sitä, miten niiiden aikana itse toimii. Joskus huomiotta jättö voi olla tehokkaampaa kuin syliin otto.

6 v. on jo aika velmu, tietää mikä puree vanhempiin

 

[ap]

Juu, ketään ei saa vahingoittaa, vaikka miten olisi kiukku/raivo. Oletko puhunut neuvolassa asiasta? Luulen, että sieltä osaisivat antaa ihan konkreettisia neuvoja tai vinkata eteenpäin.. :hug: :flower:

En luota meidän neuvolantädin taitoihin, on osoittanut useaan kertaan ettei ole ihan ajantasalla näissä hommissa. Kun viimeksi siellä käytiin ja sanoin, ettei lapsi syö kovin hyvin ja kysyin vinkkiä niin sain vastaukseksi pakottamisen. "Kyllä se siitä alkaa syömään, kun et heti ensimmäisestä oksennuksesta anna periksi."

Mietinkin, että voisinko ottaa yhteyttä toisen alueen neuvolaan? Tai olisiko yliampuvaa kysyä lastensuojelusta perhetyöntekijää tekemään kotikäyntejä, jotta näkisi, voiko lapsi oikeasti pahoin vai onko tosiaan vaan tuota normaalia uhmaa?

 

[äiti]

tuo kellottaminen menee kyllä liian pitkälle, ei lapsi ole mikään kone. Armeijassa
toimitaan kuin sotilaat ja kellon mukaan. Veikkaan että lapsestasi tulee vielä
isona neuroottinen aikuinen.
Ja mistähän ne neuroosit muuten saavat alkunsa?

 

[ap]

tuo kellottaminen menee kyllä liian pitkälle, ei lapsi ole mikään kone. Armeijassa
toimitaan kuin sotilaat ja kellon mukaan. Veikkaan että lapsestasi tulee vielä
isona neuroottinen aikuinen.
Ja mistähän ne neuroosit muuten saavat alkunsa?

Kertoisitko, miten itse toimit?

 

[vieras]

Normaalia 6v.n uhmaa, lie mikä esimurkkuikä. Kuulunee itsenäistymiseen. Meilläkin on unohtunut kaikki säännöt, huudetaan, nimitellään jne. Pitäisi vaan itse yrittää pysyä rauhallisena ja jämäkkänä. Sitten voi keskustella kun muksu on rauhoittunut. Paljon unta, hyvää huomiota ja pitkiä pinnoja

Itseasiassa aivojen kehitystutkimuksen mukaan 6-9vuotiaiden pitäisi olla latenssivaiheessa ja hyvinkin "rauhallisia" ja orientoituneita tekemään pyydettyjä asioita. n. 10-vuotiaana alkaa vasta murrosikä. Jos sitä ennen lapsi on erittäin uhmakas ja aggressiivinen niin kyseessä voi olla jotain esimerkiksi neurologista kypsymättömyyttä.

AP:n tapauksessa, lapsi voi oireilla myös jostain ihan muusta asiasta, esimerkiksi ihan väsymystä. Onko lapsella pitkät päivät? Kavereita? Onko ollut jotain muutoksia? Kodin ilmapiiri jne..

 

[..]

Soittele eri paikkoihin (oerheneuvola?) ja kysy neuvoa jos siltä tuntuu ettei itse pärjää. Kyllä varmaan joku osaa neuvoa mistä apua saa.

Luulisin että tiukka linja auttaisi. Ei neuvotteluja. Ja toisalta myös lapselle hiukan itselle päättämis valtaa SELLAISISSA ASIOISSA JOISTA 6 VUOTIAS voi päättää. Eli valtaa ja vastuuta. Huutoon mukaan lähteminen ainakin pahentaa meillä asioita. Olen myös ihan selvästi sanonut etten jaksa kuunnella huutoa ja riehumista kaiken päivää. Sekin auttaa aina hetken. Kannattaa myös tehdä selväksi että riehumalla ei saa tahtoaan läpi, asioista puhutaan ja on myös asioita jotka vaan tehdään.

 

[ap]

AP:n tapauksessa, lapsi voi oireilla myös jostain ihan muusta asiasta, esimerkiksi ihan väsymystä. Onko lapsella pitkät päivät? Kavereita? Onko ollut jotain muutoksia? Kodin ilmapiiri jne..

Pari pientä muutosta on ollut viime syksynä ja sitten tulevana syksynä alkava eskari jännittää varmasti. Kuinka saisin parhaiten selville, mikä lapsen mieltä painaa (itse sanoo, ettei tiedä mikä hänellä on)?

Myönnän, etten ole täydellinen äiti, mutta haluaisin olla mahdollisimman hyvä. Ehkä lapsi myös vaistoaa mun oman epävarmuuteni vaikken sitä hänelle näytäkään.

 

[vieras]

AP:n tapauksessa, lapsi voi oireilla myös jostain ihan muusta asiasta, esimerkiksi ihan väsymystä. Onko lapsella pitkät päivät? Kavereita? Onko ollut jotain muutoksia? Kodin ilmapiiri jne..

Pari pientä muutosta on ollut viime syksynä ja sitten tulevana syksynä alkava eskari jännittää varmasti. Kuinka saisin parhaiten selville, mikä lapsen mieltä painaa (itse sanoo, ettei tiedä mikä hänellä on)?

Myönnän, etten ole täydellinen äiti, mutta haluaisin olla mahdollisimman hyvä. Ehkä lapsi myös vaistoaa mun oman epävarmuuteni vaikken sitä hänelle näytäkään.

Varmasti jännittää tuleva eskarikin ja voi hyvinkin johtua siitä ettei lapsi oikein tiedä onko jo iso vai pieni. Jutelkaa paljon ja koittakaa jaksaa olla kärsivällisiä.

Itse tiedät ja tunnet parhaiten lapsesi temperamentin joten vaikea antaa mitään yleispätevää ohjetta mitä kannattaisi tehdä. Paljon olitkin eri lähestymistapoja kokeillut ja kannattaa niistä valita joku sellainen mikä teille sopii. Usein tehokasta on esimerkiksi huomioitta jättö, lapsi saa olla pahalla tuulella ja saa harmittaa, mutta 6v. lapsi kyllä osaa jo päästä siitä ylikin itse. Mun mielestä toi siivouksen muistuttaminen(esim 5min ennen) on hyvä juttu.

 

[ap]

Kiitos kaikille neuvoista ja ohjeista! Yritän päästä näillä nyt alkuun ja jos ei edelleenkään onnistu niin sitten otan yhteyttä perheneuvolaan.

 

[kto]

tuo kellottaminen menee kyllä liian pitkälle, ei lapsi ole mikään kone. Armeijassa
toimitaan kuin sotilaat ja kellon mukaan. Veikkaan että lapsestasi tulee vielä
isona neuroottinen aikuinen.
Ja mistähän ne neuroosit muuten saavat alkunsa?

Sama ajatus tuli mieleeni.

Kauheita armeijamaisia koteja täällä tuntuu olevan. Jumatsus kaikki pitäisi aina tehdä juuri siten kuin PITÄÄ TEHDÄ. Kuka helkkari sellaisesta elämästä nauttii..