A
apua!
Vieras
Mikä ihme 6kk vauvaan on iskenyt? Normaalisti hän nukkuu omassa sängyssään, herää pari kertaa yössä syömään. Ellen herää jo kahinaan, kohta kuuluu yninää syömishalun merkiksi. Eli vauva ei ole mikään huutaja. Jos edellisestä syötöstä on kovin vähän aikaa, vauva todennäköisesti rauhoittuu, kun laitan käden hänen päälleen. Pinnasänky on ihan oman vuoteeni vieressä.
Vimeisen viikon sisään on kolmena yönä alkanyt hillitön huuto ihan yhtäkkiä. Ensimmäisellä kerralla vauva rauhoittui syliin, toisella kerralla hänen piti päästä rinnalle rauhoittuakseen. Vauvaa on pidettävä vieressä tyyntymisen jälkeen vielä jonkun aikaa, tai pinnasänkyyn laitettaessa alkaa kitinä.
Viime yönä tilanne alkoi pikku kitinällä, jolloin laitoin käteni vauvan kyljen päälle. Itku yltyi, ja jouduin ottamaan vauvan syliin, kun hän ei tyyntynyt tassuttelemalla ja hiljaisella puheella. Sylissä vauva alkoi huutaa asteittain lujempaa, rimpuili ja potki. Tähän asti hän on tyyntynyt sylissä hyvin ja oikein takertunut minuun, mutta ei tällä kertaa. Säikähdin jo, onko minulla huono ote tai satutanko vauvaa jotenkin muuten, kun huuto alkoi olla kimeää ja raastavaa. Laskin vauvan sänkyyni, hysteerinen huuto yltyi yhä. Tarjosin rintaa, jolloin vauva puri minua kahdesti minkä jaksoi ja jatkoi huutoa. Kolmannella kerralla rinta kelpasi ja vauva rauhoittui imemään.
Kun tuhina tasaantui uneksi, laiton vauvan taas pinneriin. Alle minuutissa vauva kirkui taas minkä jaksoi. Tällä kertaa hän väsyi syliini, ilmeisesti laittamani himmeä yövalo rauhoitti. Heijasin toiveikkaana nukkuvaa vauvaa edelleen, mutta yhtäkkiä sama alkoi taas. Tällä kertaa rauhan toi isän läsnäolo. Hänen naamansa näkeminen yleensä ilahduttaa vauvaa, niin nytkin. Loppuyö meni hyvin, vauva nukkui välissämme heräilemättä.
Mistä tässä voi olla kysymys? Lämpöä ei ole ja päivällä poju on oikea päivänsäde. Yleensä hän on nukkunut pinnasängyssä paremmin ja pidempiä unia kuin perhepedissä. Mutta mitäs nyt tehdään?
Vimeisen viikon sisään on kolmena yönä alkanyt hillitön huuto ihan yhtäkkiä. Ensimmäisellä kerralla vauva rauhoittui syliin, toisella kerralla hänen piti päästä rinnalle rauhoittuakseen. Vauvaa on pidettävä vieressä tyyntymisen jälkeen vielä jonkun aikaa, tai pinnasänkyyn laitettaessa alkaa kitinä.
Viime yönä tilanne alkoi pikku kitinällä, jolloin laitoin käteni vauvan kyljen päälle. Itku yltyi, ja jouduin ottamaan vauvan syliin, kun hän ei tyyntynyt tassuttelemalla ja hiljaisella puheella. Sylissä vauva alkoi huutaa asteittain lujempaa, rimpuili ja potki. Tähän asti hän on tyyntynyt sylissä hyvin ja oikein takertunut minuun, mutta ei tällä kertaa. Säikähdin jo, onko minulla huono ote tai satutanko vauvaa jotenkin muuten, kun huuto alkoi olla kimeää ja raastavaa. Laskin vauvan sänkyyni, hysteerinen huuto yltyi yhä. Tarjosin rintaa, jolloin vauva puri minua kahdesti minkä jaksoi ja jatkoi huutoa. Kolmannella kerralla rinta kelpasi ja vauva rauhoittui imemään.
Kun tuhina tasaantui uneksi, laiton vauvan taas pinneriin. Alle minuutissa vauva kirkui taas minkä jaksoi. Tällä kertaa hän väsyi syliini, ilmeisesti laittamani himmeä yövalo rauhoitti. Heijasin toiveikkaana nukkuvaa vauvaa edelleen, mutta yhtäkkiä sama alkoi taas. Tällä kertaa rauhan toi isän läsnäolo. Hänen naamansa näkeminen yleensä ilahduttaa vauvaa, niin nytkin. Loppuyö meni hyvin, vauva nukkui välissämme heräilemättä.
Mistä tässä voi olla kysymys? Lämpöä ei ole ja päivällä poju on oikea päivänsäde. Yleensä hän on nukkunut pinnasängyssä paremmin ja pidempiä unia kuin perhepedissä. Mutta mitäs nyt tehdään?