6v. lapsen oudosta käytöksestä, missä vika!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Ei oman tällä kertaa.

Meillä on useampilapsinen perhe, nuorimmainen 1v sekä lemmikkejä. Kavereita ramppaa kylässä. Kavereiden suhtautumienn vauvaan ja lemmikkeihin vaihtelee. Toiset pelkäävät vähän eläimiä, toisia kiinnostaa. Pojat eivät juuri vauvaa edes huomioi. Joskus naureskelevat pienen puuhille. Kaikkiaan kavereiden kanssa sujuu hyvin.

Poikkeuksen tekee 6v. tyttö, joka on aina ollut kiinnostunut sekä lemmikeistä että vauvasta. Kiinnitin alkuun huomiota kovakouraiseen tapaan käsitellä eläimiä, mutta laitoin tottumattomuuden piikkiin ja opastin.

Kun vauva lähti liikkeelle, alkoi tulla kiusaamista. Alkuun se oli pientä. Tyttö otti vauvan leluja tämän käsistä, päästeli vauvaa pelottavia ääniä jne. Aloin tuntemaan epäluottamusta tyttöä kohtaan. Kiusaaminen jatkui komennoista ja opastuksesta huolimatta. Viimeisimpiin tapahtumiin ei ymmärrys enää riitä.

Laitoin vauvan nukkumaan ulos ja tyttö kyseli vaunujen jarruista. Selitin miksi jarru on tärkeä ja mitä voisi tapahtua kun se pettää. Vauvaa nukutetaan pihalaatoituksella ja reunan yli mennessään vaunut voisivat helposti kaatua. Tyttö jäi viivyttelemään pihalle ja salaa seurasin kulman takaa. Hän yritti avata vaunujen jarrua ja työntää niitä kohti laatoituksen reunaa!

Keskeytin tilanteen tiukasti, vanhempien kanssa on puhuttu ja nyt ei ole ainakaan vähään aikaan meille mitään asiaa. Vanhempien mukaan eläinten kiusaamista ollut. Eivät nähneet ongelmaa suurena vaan heidän mielestään lapsi ei vaan osaa kun ei ole kokemusta.

Tosiasiassa vaunujen edessä on myös lisävarmennus, etteivät ne pääsisikään laatoituksen yli, mutta tytön päättäväinen yritys vahingoittaa vauvaa oli minulle järkytys.

Kysymykset kuuluvat, että onko tytöllä jotakin pielessä vai ylireagoinko? Lapsi on kuitenkin jo 6-vuotias? Meillä on kaikenlaisia nahinoita tullut, vauva on välillä leikeissä tiellä jne, mutta lapset eivät ole koskaan osoittaneet samanlaisia ilkeyden ja tahallisen vahingoittamisen merkkejä.

Meneekö kokemattomuuden tiliin? Miksi yrittää tahallaan vahingoittaa sekä eläimiä että lapsia? Ongelma kasvatuksessa, psyykkeessä vai missä?
 
mulla ei ole kokemusta, mutta ensimmäiseksi tuli mieleeni että voisikohan olla kyse mustasukkaisuudesta esim. jos se tyttö ajattelee että vauva vie häneltä kaverin? tai sitten sitä että haluaisi ite pikkusiskon/veljen ja on siitä mustis...
Toinen tuli mikä tuli mieleen, että toisaalta se voisi olla huomion hakua. Eli saa huomiota sulta kun kiusaa vauvaa tai härnää eläimiä?? Tiedätkö saako tyttö kotona huomiota vanhemmiltaan? joutuuko olemaan pitkiä päiviä hoidossa tms.??
 
Lapsetkin haluavat tehdä pahoja tekoja, se on tuttua. Mielessään saattavat tuhota kaikki ikävät asiat tieltä pois.

Mutta ajatuksen ja teon väli on suuri. En usko että on mustasukkainen kavereista, koska vauva jää isommilta aika surutta huomiotta siinä vaiheessa kun kavereita tulee. Sisaruksen kaipuusta en tiedä, mutta toisalta on viettiä myös eläinten kiusaamiseen.

Perhe on normaali. En tarkemmin tiedä miten lasta huomioidaan tai muuta.
 
Moni lapsi on kateellinen itseään pienemmälle. Oman esikoisen paras kaveri on ilkeä kuopukselle, puhuu vähättelevästi tai ei kuule ollenkaan kysymyksiä jne.

Tuo lapseni kaveri on itse perheensä kuopus, joten sikäli ihmettelen käytöstä.

En tiedä mistä johtuu.
 
Kamala sanoa mutta minusta jotkut lapset on vaan pahantahtoisia. Mulla myös kaveripiirissä lapsi jota ei uskalla jättää omien lasten kanssa valvomatta kun ei tiedä mitä tapahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tina:
Kamala sanoa mutta minusta jotkut lapset on vaan pahantahtoisia. Mulla myös kaveripiirissä lapsi jota ei uskalla jättää omien lasten kanssa valvomatta kun ei tiedä mitä tapahtuu.

Muistan lukeneeni joskus, että monen 'pahantekijän' lapsuudessa on kiinnitetty huomiota haluun satuttaa eläimiä ym. Lapset nyt tekee typeryyksiä välillä, mutta joku raja minulla tässä kohtaa ylittyi.

Olisi kiinnostava kuulla onko muilla sattunut vastaavia.
 
Mun kaverilla on syksyllä 6v täyttävä poika ja tosi paha tapaus. Kiusanteko ja ilkivalta on hänestä hauskaa. On mm. meillä kyläillessään tahallaan hajoittanut ikkunan, oven saranat saanut rikki, uunin luukun rikkonut, sai aikaan vesivahingon ymym. Eläimiä kiusaa, vetää hännästä/korvista koiraa, kissan tunki vessan pönttöön jne. Poikaa ei voi laskee itekseen nykyään edes vessaan. Päiväkodissa on sulkeutunut, eikä puhu mitään. Muuten puhua pälpättää ummet ja lammet.
 
Mielenkiinnolla odotan tähän lisää vastauksia, meillä on melkein samanlainen tilanne kun ap:llä. Siis eräs vanhemman tytön kaverin missio on tappaa meidän nuorempi lapsi, sekä meillä ollessa on jatkuvaa eläinten kiusausta. Heillä on kyllä itsekkin kotona lemmikkejä mutta saa ilmeisesti sitten siellä niitä härnätä?
 
Meillä on aspergertyttö joka käyttäytyy kuvailemallasi tavalla. Ei missään tapauksessa ole paha, vaan hänen ajatusmaailmansa ei vaan toimi kuten muilla. Jos juttusi käsittelisi minun lastani ajattelisin sen siten, että hänen palava halunsa testata asioita on voittanut ja siksi haluaa kokeilla saako vaunut yli tuon rampin. Ei ymmärrä että se todella voisi vahingoittaa jotain. Meillä siis aspergerillä tuo kokeilunhalu ja näyttämisen halu. Jos sanot että puuhun ei kiivetä kun sieltä voi pudota, niin hän takuulla kiipeää, nähdäkseen että todella putoaa sieltä. Eli ajattelee kaiken kiellon ja ohjeistamisen yllyttämisenä.
Eläimiä kohtelee kovakouraisesti. Meillä on eläimiä ja aina ollaan vahtimassa. Hetki sitten kauniisti paijaava voi yllättäen tosiaan äännellä että eläin säikähtää tai riepottaa. Meidän omat eläimet on tottuneet lapseemme ja antaa sen anteeksi. Vieraiden eläinten lähelle emme päästä ilman valvontaa.
Myös ihmisiä halaa kovakouraisesti tahtomattaan. Välillä itsekin pyytelee anteeksi että koheltaa ja kolistelee. Mutta silti ei asialle voi mitään.

Eli näkisin tuossa teidän tapauksen lapsessa samoja piirteitä.. Onko lapsella katse poissaoleva, saako kontaktia, ja onko muutoin ymmärrys ok?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Trinsessa:
Mielenkiinnolla odotan tähän lisää vastauksia, meillä on melkein samanlainen tilanne kun ap:llä. Siis eräs vanhemman tytön kaverin missio on tappaa meidän nuorempi lapsi, sekä meillä ollessa on jatkuvaa eläinten kiusausta. Heillä on kyllä itsekkin kotona lemmikkejä mutta saa ilmeisesti sitten siellä niitä härnätä?

Onko saman ikäinen? Miten olet toiminut? Oletko rajoittanut teillä kyläilyä?

Minä visioin, että entä jos tyttö olisi onnistunut ja vauva vahingoittunut? Olisimme ehkä päivän lehdessä ja olisi spekulaatio, mistä johtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meidän:
Meillä on aspergertyttö joka käyttäytyy kuvailemallasi tavalla. Ei missään tapauksessa ole paha, vaan hänen ajatusmaailmansa ei vaan toimi kuten muilla. Jos juttusi käsittelisi minun lastani ajattelisin sen siten, että hänen palava halunsa testata asioita on voittanut ja siksi haluaa kokeilla saako vaunut yli tuon rampin. Ei ymmärrä että se todella voisi vahingoittaa jotain. Meillä siis aspergerillä tuo kokeilunhalu ja näyttämisen halu. Jos sanot että puuhun ei kiivetä kun sieltä voi pudota, niin hän takuulla kiipeää, nähdäkseen että todella putoaa sieltä. Eli ajattelee kaiken kiellon ja ohjeistamisen yllyttämisenä.
Eläimiä kohtelee kovakouraisesti. Meillä on eläimiä ja aina ollaan vahtimassa. Hetki sitten kauniisti paijaava voi yllättäen tosiaan äännellä että eläin säikähtää tai riepottaa. Meidän omat eläimet on tottuneet lapseemme ja antaa sen anteeksi. Vieraiden eläinten lähelle emme päästä ilman valvontaa.
Myös ihmisiä halaa kovakouraisesti tahtomattaan. Välillä itsekin pyytelee anteeksi että koheltaa ja kolistelee. Mutta silti ei asialle voi mitään.

Eli näkisin tuossa teidän tapauksen lapsessa samoja piirteitä.. Onko lapsella katse poissaoleva, saako kontaktia, ja onko muutoin ymmärrys ok?

Ei ole AS-lapsi, olen täysin varma. On sosiaalisestikin suosittu ja taitava, vähän tyttömäisesti 'peluri' kaveriasioissa, ei lainkaan kuten asperger-lapset.

Kiitos muuten vastauksista, olen saanut paljon uutta ajateltavaa.
 
Lukemani perusteella päättelen kyseessä olevan erittäin huonosti kasvatetun lapsen jota ei ole kasvatettu kunnioittamaan auktoriteetteja eikä määräyksiä. Epäilemättä haluaa vahingoittaa eläimiä ja toisia lapsia tahallaan, en usko teorioihin sairauksista tai uteliaisuudesta.

Ei taida vanhempien keskustelu auttaa asiassa. Itse puolustaisin omaa, puolustuskyvytöntä lastani löylyttämällä tuon öykkärinalun niin perinpohjaisesti että alkaisi uskoa auktoriteetteihin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja meidän:
Huomauttaisin vain että aspergerlapsi voi olla myös sosiaalinen, suosittu ja erittäin taitava asiassa kuin asiassa... =)

Tiedän että voivat olla taitavia ja edellä kehityksestä ja erittäin taitavia vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa, mutta en tiennyt että voivat olla kaveripiirissä suosittuja.

Se on todellakin minulle uutta, ei ole ollut arkea tietämilläni as-lapsilla vaan kaikkia yhdistävä vaikeus on ollut kaverisuhteiden luominen ja toisten lasten viestien tulkitseminen. Olen jonkun verran ollut tekemisissä työnkin kautta, mutta aina oppii uutta.
 
Mä uskon, että jotkut ihmiset vaan on pahoja/pahantahtoisia. Jo lapsesta.
Toki siihen voi taustalla olla joku syy, perheessä tai lapsen päässä.

Mutta ei mulla riittäisi resurssit alkaa selvittää jonkun muun asioita kovin paljon pintaa syvemmältä. Eikä mulla kyllä riittäisi rahkeet meillä kotona kytätä silmä kovana moista pikkupaholaista. Jos noin tapahtuisi, meillä jäisi kyläilyt kyllä vähän pidemmäksikin, kuin pitkäksi aikaa...
 
En tiedä miksi jotkut on tuollaisia. Hemmoteltuja ja itsekeskeisiä, luulevat että kaikki ihmiset on heitä varten? Naapurin ainokainen 5 vee kiusaa meidän kaksivuotiasta aina kun silmä välttää. Ottaa hiekkiksellä lapion kädestä, tönii ja tekee pientä kiusaa jatkuvasti. Täysin vahdittava tapaus. On selvästi ainoana lapsena tottunut saamaan kaiken ja luulee maailman pyörivän ympärillään. Sitten on kateellinen kun toisetkin lapset saavat näköjään huomiota eikä hän olekaan se, jota kaikki vieraatkin palvoo. Niin ilkeä luonne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Trinsessa:
Mielenkiinnolla odotan tähän lisää vastauksia, meillä on melkein samanlainen tilanne kun ap:llä. Siis eräs vanhemman tytön kaverin missio on tappaa meidän nuorempi lapsi, sekä meillä ollessa on jatkuvaa eläinten kiusausta. Heillä on kyllä itsekkin kotona lemmikkejä mutta saa ilmeisesti sitten siellä niitä härnätä?

Onko saman ikäinen? Miten olet toiminut? Oletko rajoittanut teillä kyläilyä?

Minä visioin, että entä jos tyttö olisi onnistunut ja vauva vahingoittunut? Olisimme ehkä päivän lehdessä ja olisi spekulaatio, mistä johtuu.

Kyseinen lapsi on reilun vuodella nuorempi kun sinun tapauksessasi. Ensimmäiset kerrat ajattelin että on joku näyttämisen/testaamisen halu, mutta kun kielloista huolimatta asiat ei mene perille. Nykyään jos tavataan niin tavataan aina meillä, ei koskaan heillä koska siellä on esim. paljon portaikkoja mistä lapsi on yrittänyt meidän vuosikasta tönäistä alas. Tuon lapsen äiti vaan aina naureskeli kun lapsi meillä repi kissoja hännästä, se loppui vähäksi aikaa kun ilmoitin tiukkasanaisesti lapselle sekä äidille että jos teidän lapsi repii meidän kissaa, minä tukistan lasta, jos lapsi potkaisee koiraa, minä potkaisen lasta. En siis todellakaan olisi toteuttanut noita mutta sanoin kuitenkin. Kerran yks meidän kissa raapaisi tätä lasta kun lapsi kiusasi sitä niin lapsi alkoi huutaa ja itkeä johon äiti lässytti lapselle jotain tuhmasta kissasta ja minä korjasin sanomalla että kissa teki aivan oikein puolustaessa itseään.
Tuon vuosikkaan kohdalla vahdin todella tarkasti koska tämä lapsi saattaa mennä olevinaan kiltin aikein meidän lapsen luokse mutta kun on lähellä niin pamauttaa nyrkillä otsikkoon.
En haluaisi olla hirveästi tekemisissä heidän kanssaan koska en tule sen äidin kanssa juttuun mutta lapset tykkäävät leikkiä toistensa kanssa. Nyt olen rajottanut tapaamiset lähelle nollaan koska viimeksi tämä toinen lapsi yritti tunkea mun vuosikkaan sormia pistorasiaan sekä vääntää niskat nurin. Ei paljoa huvita testata että jos se toinen joskus onnistuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tiedä miksi jotkut on tuollaisia. Hemmoteltuja ja itsekeskeisiä, luulevat että kaikki ihmiset on heitä varten? Naapurin ainokainen 5 vee kiusaa meidän kaksivuotiasta aina kun silmä välttää. Ottaa hiekkiksellä lapion kädestä, tönii ja tekee pientä kiusaa jatkuvasti. Täysin vahdittava tapaus. On selvästi ainoana lapsena tottunut saamaan kaiken ja luulee maailman pyörivän ympärillään. Sitten on kateellinen kun toisetkin lapset saavat näköjään huomiota eikä hän olekaan se, jota kaikki vieraatkin palvoo. Niin ilkeä luonne.

Kiinnostava vastaus. Tyttö on myös ainokainen ja kieltämättä ikäisekseen enemmään vahdittava muutenkin kuin saman ikäiset tuntemani.
 
Käytös taitaa johtua lapsen kokemista asioista. Kaikki ei ole ollut kunnossa kasvatuksessa, koska tuo tyttö on noin häiriintynyt. Ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Toivottavasti jotain tehdään ettei pahene.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Trinsessa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Trinsessa:
Mielenkiinnolla odotan tähän lisää vastauksia, meillä on melkein samanlainen tilanne kun ap:llä. Siis eräs vanhemman tytön kaverin missio on tappaa meidän nuorempi lapsi, sekä meillä ollessa on jatkuvaa eläinten kiusausta. Heillä on kyllä itsekkin kotona lemmikkejä mutta saa ilmeisesti sitten siellä niitä härnätä?

Onko saman ikäinen? Miten olet toiminut? Oletko rajoittanut teillä kyläilyä?

Minä visioin, että entä jos tyttö olisi onnistunut ja vauva vahingoittunut? Olisimme ehkä päivän lehdessä ja olisi spekulaatio, mistä johtuu.

Kyseinen lapsi on reilun vuodella nuorempi kun sinun tapauksessasi. Ensimmäiset kerrat ajattelin että on joku näyttämisen/testaamisen halu, mutta kun kielloista huolimatta asiat ei mene perille. Nykyään jos tavataan niin tavataan aina meillä, ei koskaan heillä koska siellä on esim. paljon portaikkoja mistä lapsi on yrittänyt meidän vuosikasta tönäistä alas. Tuon lapsen äiti vaan aina naureskeli kun lapsi meillä repi kissoja hännästä, se loppui vähäksi aikaa kun ilmoitin tiukkasanaisesti lapselle sekä äidille että jos teidän lapsi repii meidän kissaa, minä tukistan lasta, jos lapsi potkaisee koiraa, minä potkaisen lasta. En siis todellakaan olisi toteuttanut noita mutta sanoin kuitenkin. Kerran yks meidän kissa raapaisi tätä lasta kun lapsi kiusasi sitä niin lapsi alkoi huutaa ja itkeä johon äiti lässytti lapselle jotain tuhmasta kissasta ja minä korjasin sanomalla että kissa teki aivan oikein puolustaessa itseään.
Tuon vuosikkaan kohdalla vahdin todella tarkasti koska tämä lapsi saattaa mennä olevinaan kiltin aikein meidän lapsen luokse mutta kun on lähellä niin pamauttaa nyrkillä otsikkoon.
En haluaisi olla hirveästi tekemisissä heidän kanssaan koska en tule sen äidin kanssa juttuun mutta lapset tykkäävät leikkiä toistensa kanssa. Nyt olen rajottanut tapaamiset lähelle nollaan koska viimeksi tämä toinen lapsi yritti tunkea mun vuosikkaan sormia pistorasiaan sekä vääntää niskat nurin. Ei paljoa huvita testata että jos se toinen joskus onnistuu.

Huh! Järkyttäviä juttuja. Ihan pelottavalta tuntuu jos lapsi on noin salakavala ja ilkeä.

Meillä tulisi porttikielto noista, nytkin se on harkinnassa. Teidän tilanteessa oppi taitaa tulla kaverin kotoa.
 

Yhteistyössä